Kuvaraportteja pyörälenkeiltä

[stenu]

Että kiitoksia vaan siitäkin ja saa kirjoittaa jatkoa

No nyt oli jotenkin sopivasti aikaa, joten tässä tulee lisää parisuhdepyöräretkeilyä. Elikkä siis, teemana on Stenit Stenkustenilla: Vaimo täytti viime kesänä 50 vuotta ja synttärilahjaksi ostin hänelle pienen päivityksen meidän reissukahvinkeittovarustukseen ja lupasin keitellä hänelle kahvit kahdessa paikkaa, toiset sellaisessa, joka on itseni valitsema ja toiset hänen valitsemassaan. Tiesin jo etukäteen, missä haluan synttärikahvit keitellä. Oltiin käyty autoreissulla Gotlannissa muutamia vuosia takaperin ja minulla oli silloin fillari matkassa mukana, mutta vaimolla ei. Seikkailin muutaman pyörälenkin verran Slitessä olleesta majapaikastamme käsin ja yhdellä lenkeistä poljin saaren pohjoiskärkeä kiertävän hiekkatiepätkän. Se jäi kutittelemaan mielen perukoille paikkana, jonne haluaisin viedä vaimonkin joku päivä. Paikka on hieno ja sitä kiertävä valkohiekkainen tie on gravelblissiä parhaimmillaan. Kaiken kruunaa, että rannikkokaistaleen nimi on Stenkusten.



Koska parisuhdepyöräily toimii paremmin silloin, kun kelit on kivoja, reissu suunniteltiin aika lyhyellä varoitusajalla. Jotta saatiin sovitettua aikautuluja jotenkin järkevästi yksiin, päädyttiin matkustamaan multimodaalisti ensin junalla Turkuun ja Turusta Tukholmaan. Aikatuluissa oli jonkin verran sovittamista ja pyöräpaikat Turun juniin meinasi olla kiven alla, mutta lopulta saatiin kaikki sopimaan yhteen. Sesonkiaikaan myös Visbyn lautat voi olla täyteen varattuja. Kesäkuun loppu ei ole vielä varsinaisesti sesonkia ja Tku-Sto ja Nynäshamn-Visby-laivaliput saatiin lopulta sovitettua helposti. Lopullinen suunnitelma muotoutui siis sellaiseksi, että iltalautalla Turusta Tukholmaan, Tukholmasta aamulla sorateitä pitkin polkien Nynäshamniin ja sieltä iltapäivän laivalla Visbyhyn.



Turun satamassa laivan lähtöä odottelemassa.



Ruotsalainen setämieshipsteriporukka polki laivaan meidän edellä. Bikepacking ei välttämättä ole varustelaji.



Ruotsinlaivoilla matkustelu ei varsinaisesti inspiroi, mutta onneksi ilta oli tyyni ja lämmin. Kannella viihtyi myöhään. Jonkinmoista oluttakin sielä sai. Turun saaristo iltamyöhään kesäauringon laskiessa on aina kaunis ja korkealta laivan kannelta katsottuna varsinkin.

Ensimmäinen varsinainen reissupäivä, Sto-Nynäshamn-Visby:



Koska Turun laiva on satamassa aikaisin, olimmme jo etukäteen päätetty, että nukumme niin myöhään kuin voimme ja syömme aamiaisen vasta maissa. Sköndals Konditori sattui olemaan ihan reitillä, joten päädyimme aamaiselle sinne. Omistajarouva oli herttainen ja tarjoamuksensa erinomaisia. Vahva suositus.



Aikaisemmt yhteiset retket ovat opettaneet minut siihen, että aikatauluja ei kannata sovittaa liian tiukoiksi. Pitää olla aikaa pysähdellä.



En ollut varsinaisesti odottanut mitään kovin ihmeellistä Tukholma-Nynäshamn-pyöräilyltä, mutta olin vahvasti väärässä. Heti Farstan jälkeen alkava, Tukholman eteläpuolinen, hevostiloja täynnä oleva maaseutu oli tosi hienoa. Mukava yllätys oli myös se, että missään ei näkynyt minkäänlaisia "läpikulku kielletty" tms. tyyppisiä kylttejä...



...vaan päin vastoin kaikki aidat ja portit oli rakennettu niin, että niistä pääsi helposti kulkemaan, vaikka joissain kohdin reitti kulki selkeästi raharikkaiden maiden ja jopa pihojen läpi.



Etelä-Tukholmalaista maaseutua.



Nynäshamniin pääsisi paikallisjunallakin, mutta pyörän kanssa ei ihan Tukholman keskustasta paikallisista pyöränkuskausrajoitteista johtuen.



SPEED! Meinasin käydä polkemassa rallicross-radan ympäri, mutta jätin sitten kuitenkin väliin tällä kertaa.



Nynäshamniin päästyämme ja laivan lähtöä odottellessa nautimme ansaitut oluet.



Ja ostimme Nynäs Rökeristä suomalaiselle harvinaista herkkua eli tuoreita katkarapuja.



Laivamatka Visbyhyn sujui leppoisasti kannella Itämerta fiilistellessä.



Visbyssä oltiin ilta-auringon painuessa mereen eikä jaksettu enää jäädä fiilistelemään kaupungille. Päivä oli alkanut aikaisin ja siihen oli jo mahtunut kaikenmoista, joten vähän ehkä alkoi jo elämysähkykin vaivata.



Niinpä polkaistiin suoraan hotellille.



Syötiin iltapala ja painuttiin pehkuihin.

Toinen reissupäivä, Visby-Stenkusten-Fårösund:



Hotellin sisäpihalla olisi olisi ollut ilmeisestikin ihan hyvä ravintola, josta emme kuitenkaan ehtineet nauttia. Pyörille löytyi suhteellisen turvallisen oloinen säilytyspaikka hotellin takapihalta. Hotellin aamiainen tarjoiltiin naapurihotellissa, joka oli näennäisesti hienompi, mutta vähemmän tunnelmallinen.



Onneksi sielläkin oli pieni terassi, joten saimme lähtövalmiiksi pakatut pyörämme ihan viereen. Aamiainenkin oli oikein hyvä.



Visby jätettiin aamuaringon lämmittäessä. Tietä ylittävällä kissalla on hiiri suussa.



Tarkoitus oli seurata rannan polku-uria niin pitkään kuin jaksaisimme ja sitten oikeaista saaren poikki Lärbohon. Entuudestaan tiesimme, että rantapolut Visbystä pohjoiseen ei ole kaikkein nopeimmin poljettavia, mutta että ne ovat hienoja.









Bliss.



Jossain vaiheessä rantatörman polku muuttua niin hitaaksi, että poikkesimme suunnitellulta reitiltä sisämaata kohti vähän aikaisemmin, kun osuimme sopivannäköisen tienpätkän kohdalle.



Jotta päivämatka saatiin pidettyä reilussa sadassa kilometrissä väliin piti ottaa vähän asfalttisiirtymää. Mikä ei nyt sinällään ole Gotlannissa paha rasti, koska autoliikennettä on vähän.



Kirkkoja riittää.



Easy Rider. Tingstädestä Lärbohon pystyy polkemaan hauskaa vanhaa rautatielinjaa pitkin. Jostain syystä tuolta pätkältä ei tullut otettua yhtään kuvaa. Poljettiin ehkä sen verran innoissamme vauhdikkaasti sitä. Lärbossa pysähdyttiin paikalliseen Coopiin ostamaan välipalaa, joka syötiin kaupan pihamaalla sopivasti olleen pöytäryhmän äärellä. Läbosta matka jatkui välillä soraa, välillä asfalttia pitkin kohti Stenkustenia. Storungsin kalkkitehtaasta ei tullut myöskään otettua yhtään kuvaa, vaikka sekin on omanlaisensa nähtävyys.



Vihdoin!!! Jos alussa mietitte, että mikähän siinä Stenkustenissa on nyt sitten niin ihmeellistä (nimen lisäksi ), niin ehkä tämä kertoo jo jotain.



Stenkustenin rantaviiva on koko matkan tällaista meren hiomaa vaaleaa kiveä.



Päivä oli kuuma, joten ensin pulahdus ja sitten synttärikahvien keittoon.



Stenkustenilta matka jatkui kohti Hauta, jossa taitaa olla jonkinlaista sotilaallista toimintaa. Onneksi eivät ole rajoittaneet ajonopeuksia tuota enempää, niin ei kovemmankaan gravelkuskin tarvi himmailla liikoja.



Kohteessa.





Sauna, vähän jaloittelua ja illalliseksi hamppariateria, joka oli ihan kelvollinen, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Lisukkeena oli onneksi myös vähän salaattia. Oluttarjonta ei inspiroinut, niin tilattiin pullo Pinot Noiria, kun saatiin ottaa se huoneeseen mukaan ja säästettiin seuraavaan iltaan. Suunnitelmana oli siis yöpyä täällä kaksi yötä. Pinot maistuikin terassilla Fårön salmea katsellessa oikein hyvältä. End of day 2. To be continued..