Onneksi ei satuttu vastakkain. On nimittäin kamala näky kun vanhaa pulkannarua kiukuttaa. Se tuhahtelu saattaa kuulua jopa metrin päähän.Alkujaan tämän lähetti JackOja
Mutta aivan erinomainen raportti!
Aktiivijäsen
Onneksi ei satuttu vastakkain. On nimittäin kamala näky kun vanhaa pulkannarua kiukuttaa. Se tuhahtelu saattaa kuulua jopa metrin päähän.
Mutta aivan erinomainen raportti!
Memento mori
Vakiovieras
No ei yhtikäs mikään. Mutta kun saman luottokaverin kanssa alkaa yhteisiä taipaleita olla takana vuosien ajalta, niin kyllä käytöksessä jotain yhtymäkohtia pitkään avioliittoonkin alkaa olla.Kokemusta on ja kyseisen elokuvan nimeäkin läppänä reissuista käytetty.
Vakiovieras
Mukavaa tekstiä. Voin vahvistaa, että sulkeissa oleva on oikein
Aktiivijäsen
Hienosti koottu reissuraportti.
Aktiivijäsen
Koitetaas nyt sitten jotain kontribuutiota itsekin. Seuraavan raportin tapahtumat ovat kesältä 2020.
Pyöräliput juniin tuntuivat olevan kiven alla, ja olin saapunut Joensuuhun kaksi päivää ennen kuin pääsisin paluumatkalle. Jotain piti keksiä. Joku muu joka ei ole koskaan käynyt Kolilla olisi tässä tilanteessa saattanut päätyä käymään siellä, mutta minäpä en katsonut karttaa niin tarkkaan että olisin huomannut moista nyppylää siinä hötäkässä. Sen sijaan Koitere ja Patvinsuon kansallispuisto olivat kartalla paljon isompia länttejä, joten suuntasin sinne.
Ensin kohti Enoa ja Uimaharjua, jossa olisikin ainoat kaupalliset palvelut joita kohtaisin seuraavaan vuorokauteen. Ostin purkin sipsejä ja ylimääräisen vesipullon.
Ensimmäinen varsinainen kohde oli Patvinsuon kansallispuisto. Suo oli iso ja sitä oli riittävästi. Läpi menevä tie kauheaa pölisevää nimismiehenkiharaa. Metsät puiston ympärillä täynnä alkuasukkaita keräämässä hillaa.
Ihan kiva, mutta en jäänyt kauheasti kiertelemään. Puiston toisella puolen alkoi ropista vettä joten pysähdyin hetkeksi lukemaan karttaa ja otin suunnan läheiselle kodalle. Siellähän olikin seuraa, joiden maallista taakkaa kevensin tuhoamalla puolisen tusinaa makkaraa ja pari mukillista marjamehua. Kiitoksia vaan; ajatus loppupäivästä ja seuraavasta aamusta pelkillä geeleillä ja patukoilla tuntuikin melko nihkeältä.
Siinä jutellessa kävi myös ilmi, että lähitienoilla oli muutama matkailuyrittäjä, joilta voisi koittaa kysellä yösijaa jos tarvitsee, mutta sain paikallisvinkin oivallisesta leiriytymispaikasta joten suuntasin toki sinne.
Kestitsijöiden lähdettyä jäin vielä tuijottamaan viimeistä hiilloksella käristyvää makkaraa epätoivon täyttämin silmin. Sain nerokkaan ajatuksen pakata se pahvimukiin iltapalaksi.
Toistasataa metriä piti kantaa pyörää metsän halki, mutta luvattu hiekkaranta löytyi ongelmitta. Leiri pystyyn, nopeat pyykkäykset ja pesut, ja kömmin riippumattoon odottelemaan nukahtamista. Nukahtamisen sijaan ajatukset kiisivät pahvimukissa olevaan makkaraan, joka ei ollut herättänyt nyt yhtään enempää ruokahalua kuin aikaisemminkaan. Rupesin myös muistelemaan, että alue on tunnettu karhuistaan ja olin nyt kantanut haisevaa makkaraa pahvimukissa leiriini asti. Amerikassa olisin varmasti jo kuollut, mutta uskottelin itselleni että riipparitortillat ovat liian eksoottista ruokaa ilomantsilaisille karhuille.
Heräsin kuin heräsinkin seuraavaan aamuun, ja lähdin jatkamaan matkaani kun vielä voin. Vaihtoehtona olisi ollut palata vähän matkaa takaisin päin tieverkoston hellään huomaan, mutta päätin jatkaa eteenpäin Susitaivalta pitkin, kun näytti sitä pikaisen googlailun perusteella joku maastopyöräilijä joskus polkeneen.
Oli kyllä makiaa sen verran kuin tätä kesti, vaikka yhteen alamäkeen pannutin tavalla joka sai taas miettimään omaa kuolevaisuuttaan. Paluumatkalla sivistykseen ei juuri muodostunut uusia muistoja.
Alkuillasta airbnb Joensuusta, ja seuraavana aamuna junalla kohti Jyväskylää kavereita moikkaamaan.
Tämän reissun edeltävän ja ainoan ennalta suunnitellun osuuden eli matkan Joensuuhun koen vaikeammaksi raportoida. On jokunen kiva maisemakuva toki joo, jokunen jo käytetty rastikuva, jänniä kieltokylttejä raja-alueilla yms. Mutta ei mitään siitä miten jo ostin lippua maitojunaan kun polvi alkoi kipuilla. Siitä miten tappelin tuntikausia moninkertaisen tubeless- ja sisurifailin kanssa. Ainoasta ikinä kohtaamastani naisoletetusta joka on tullut selittämään pyöräjuttuja retkipyörän nähdessään, ja jonka mielestä on ihan hölmöläisen hommaa ajaa pyörää jossa ei ole edes jalkajarrua. Tai oikein mistään muustakaan kertomisen arvoisesta jutusta.
Moottoriturpa
^asiameinki! Lisää.
Aktiivijäsen
Tässä voi joko asennoitua niin ettei tämä niin kauhean vaikeaa voi olla, kunhan on tullut ottaneeksi kuvia, joten ei muuta kuin mukaan - tai sitten voi tuumata että rima on tässä vaiheessa jo niin korkealla, ettei kehtaa eikä kannatakaan yrittää...
Aktiivijäsen
Navajokoiralla hienoa rapsaa. Kiitos!
Memento mori
Moottoriturpa
Ja miks näitä näkis enemmänkin, mulle tuli jo inspiraatiota siitä. Ens kesänä junalla Imatralle (ja muikkuburger Ruokolahdella) ja siitä kesätonttu itärajaa Petkeljärven ja Patvinsuon kautta Kolille, josta Tahko-Äänekoski-Keuruu-Hämeenkyrö-Turku-HKI. Polkemista vaille.
Aktiivijäsen
Tämän vuoden Transcontinental race kuvina minun osaltani.
https://www.flickr.com/photos/mkpaa/...77720310861845
Aktiivijäsen
^ Kuinka monta Transcontinental racea mkpaalla "suoritettuna"?
Aktiivijäsen
Täydet 9. Tällä kertaa teki tavallista tiukempaa ehtiä 4. kontrollille, kun aukioloajat olivat hieman poikkeukselliset.
Moottoriturpa
^onko osallistuminen muuten sellainen asia, jota pitäisi vuosittain erikseen miettiä vai ihan itsestäänselvyys?
Aktiivijäsen
Tässä vaiheessa ehkä vähän sellainen, että pitäisi keksiä varsin hyvä tekosyy olla hakematta mukaan.
Joka vuosi siinä on paljon tekemistä, mutta hieno tapahtumahan se on.
Aktiivijäsen
Kuvaraporttien lisäksi myös vähän kirjallista tuotantoa matkoista Transcontinentaliin, sieltä Paris-Brest-Parisiin ja kotiin. https://www.randonneurs.fi/intermoda...d-europe-2023/
Sekä myös kuvia reissulta. Sisältää pyöräilyn lisäksi myös vähän turisteilua. https://www.flickr.com/photos/mkpaa/...77720310924269
Vakiovieras
Paljon hienoja raportteja. Hienoja.
Mutta JackOjan raporteille erityistä arvostusta, hienoja reissuja, hienoja raportteja. Erityisen hienoja. Kunhan lapset vähän kasvaa ja ruuhkavuodet hellittää, niin minä tahdon olla kuin JackOja.
Navajonhurtalle myös hattua ylös, Mäkipään vetoja en uskalla edes klikata.
Palstajyrä
Tunnelmia syksyn viimeiseltä lenkiltä ennen lumentuloa. Pakkasta ja mustaa jäätä auringonpaisteen lisäksi.
Kyllä se on ihan ajettava polku...
Suurtietäjä
Hienot kuvat ja hieno pyörä.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Jäsen
Mikä rengas ja rengaskoko tuossa Orbeassa on ?
Veteraani
No nyt oli jotenkin sopivasti aikaa, joten tässä tulee lisää parisuhdepyöräretkeilyä. Elikkä siis, teemana on Stenit Stenkustenilla: Vaimo täytti viime kesänä 50 vuotta ja synttärilahjaksi ostin hänelle pienen päivityksen meidän reissukahvinkeittovarustukseen ja lupasin keitellä hänelle kahvit kahdessa paikkaa, toiset sellaisessa, joka on itseni valitsema ja toiset hänen valitsemassaan. Tiesin jo etukäteen, missä haluan synttärikahvit keitellä. Oltiin käyty autoreissulla Gotlannissa muutamia vuosia takaperin ja minulla oli silloin fillari matkassa mukana, mutta vaimolla ei. Seikkailin muutaman pyörälenkin verran Slitessä olleesta majapaikastamme käsin ja yhdellä lenkeistä poljin saaren pohjoiskärkeä kiertävän hiekkatiepätkän. Se jäi kutittelemaan mielen perukoille paikkana, jonne haluaisin viedä vaimonkin joku päivä. Paikka on hieno ja sitä kiertävä valkohiekkainen tie on gravelblissiä parhaimmillaan. Kaiken kruunaa, että rannikkokaistaleen nimi on Stenkusten.Että kiitoksia vaan siitäkin ja saa kirjoittaa jatkoa
Koska parisuhdepyöräily toimii paremmin silloin, kun kelit on kivoja, reissu suunniteltiin aika lyhyellä varoitusajalla. Jotta saatiin sovitettua aikautuluja jotenkin järkevästi yksiin, päädyttiin matkustamaan multimodaalisti ensin junalla Turkuun ja Turusta Tukholmaan. Aikatuluissa oli jonkin verran sovittamista ja pyöräpaikat Turun juniin meinasi olla kiven alla, mutta lopulta saatiin kaikki sopimaan yhteen. Sesonkiaikaan myös Visbyn lautat voi olla täyteen varattuja. Kesäkuun loppu ei ole vielä varsinaisesti sesonkia ja Tku-Sto ja Nynäshamn-Visby-laivaliput saatiin lopulta sovitettua helposti. Lopullinen suunnitelma muotoutui siis sellaiseksi, että iltalautalla Turusta Tukholmaan, Tukholmasta aamulla sorateitä pitkin polkien Nynäshamniin ja sieltä iltapäivän laivalla Visbyhyn.
Turun satamassa laivan lähtöä odottelemassa.
Ruotsalainen setämieshipsteriporukka polki laivaan meidän edellä. Bikepacking ei välttämättä ole varustelaji.
Ruotsinlaivoilla matkustelu ei varsinaisesti inspiroi, mutta onneksi ilta oli tyyni ja lämmin. Kannella viihtyi myöhään. Jonkinmoista oluttakin sielä sai. Turun saaristo iltamyöhään kesäauringon laskiessa on aina kaunis ja korkealta laivan kannelta katsottuna varsinkin.
Ensimmäinen varsinainen reissupäivä, Sto-Nynäshamn-Visby:
Koska Turun laiva on satamassa aikaisin, olimmme jo etukäteen päätetty, että nukumme niin myöhään kuin voimme ja syömme aamiaisen vasta maissa. Sköndals Konditori sattui olemaan ihan reitillä, joten päädyimme aamaiselle sinne. Omistajarouva oli herttainen ja tarjoamuksensa erinomaisia. Vahva suositus.
Aikaisemmt yhteiset retket ovat opettaneet minut siihen, että aikatauluja ei kannata sovittaa liian tiukoiksi. Pitää olla aikaa pysähdellä.
En ollut varsinaisesti odottanut mitään kovin ihmeellistä Tukholma-Nynäshamn-pyöräilyltä, mutta olin vahvasti väärässä. Heti Farstan jälkeen alkava, Tukholman eteläpuolinen, hevostiloja täynnä oleva maaseutu oli tosi hienoa. Mukava yllätys oli myös se, että missään ei näkynyt minkäänlaisia "läpikulku kielletty" tms. tyyppisiä kylttejä...
...vaan päin vastoin kaikki aidat ja portit oli rakennettu niin, että niistä pääsi helposti kulkemaan, vaikka joissain kohdin reitti kulki selkeästi raharikkaiden maiden ja jopa pihojen läpi.
Etelä-Tukholmalaista maaseutua.
Nynäshamniin pääsisi paikallisjunallakin, mutta pyörän kanssa ei ihan Tukholman keskustasta paikallisista pyöränkuskausrajoitteista johtuen.
SPEED! Meinasin käydä polkemassa rallicross-radan ympäri, mutta jätin sitten kuitenkin väliin tällä kertaa.
Nynäshamniin päästyämme ja laivan lähtöä odottellessa nautimme ansaitut oluet.
Ja ostimme Nynäs Rökeristä suomalaiselle harvinaista herkkua eli tuoreita katkarapuja.
Laivamatka Visbyhyn sujui leppoisasti kannella Itämerta fiilistellessä.
Visbyssä oltiin ilta-auringon painuessa mereen eikä jaksettu enää jäädä fiilistelemään kaupungille. Päivä oli alkanut aikaisin ja siihen oli jo mahtunut kaikenmoista, joten vähän ehkä alkoi jo elämysähkykin vaivata.
Niinpä polkaistiin suoraan hotellille.
Syötiin iltapala ja painuttiin pehkuihin.
Toinen reissupäivä, Visby-Stenkusten-Fårösund:
Hotellin sisäpihalla olisi olisi ollut ilmeisestikin ihan hyvä ravintola, josta emme kuitenkaan ehtineet nauttia. Pyörille löytyi suhteellisen turvallisen oloinen säilytyspaikka hotellin takapihalta. Hotellin aamiainen tarjoiltiin naapurihotellissa, joka oli näennäisesti hienompi, mutta vähemmän tunnelmallinen.
Onneksi sielläkin oli pieni terassi, joten saimme lähtövalmiiksi pakatut pyörämme ihan viereen. Aamiainenkin oli oikein hyvä.
Visby jätettiin aamuaringon lämmittäessä. Tietä ylittävällä kissalla on hiiri suussa.
Tarkoitus oli seurata rannan polku-uria niin pitkään kuin jaksaisimme ja sitten oikeaista saaren poikki Lärbohon. Entuudestaan tiesimme, että rantapolut Visbystä pohjoiseen ei ole kaikkein nopeimmin poljettavia, mutta että ne ovat hienoja.
Bliss.
Jossain vaiheessä rantatörman polku muuttua niin hitaaksi, että poikkesimme suunnitellulta reitiltä sisämaata kohti vähän aikaisemmin, kun osuimme sopivannäköisen tienpätkän kohdalle.
Jotta päivämatka saatiin pidettyä reilussa sadassa kilometrissä väliin piti ottaa vähän asfalttisiirtymää. Mikä ei nyt sinällään ole Gotlannissa paha rasti, koska autoliikennettä on vähän.
Kirkkoja riittää.
Easy Rider. Tingstädestä Lärbohon pystyy polkemaan hauskaa vanhaa rautatielinjaa pitkin. Jostain syystä tuolta pätkältä ei tullut otettua yhtään kuvaa. Poljettiin ehkä sen verran innoissamme vauhdikkaasti sitä. Lärbossa pysähdyttiin paikalliseen Coopiin ostamaan välipalaa, joka syötiin kaupan pihamaalla sopivasti olleen pöytäryhmän äärellä. Läbosta matka jatkui välillä soraa, välillä asfalttia pitkin kohti Stenkustenia. Storungsin kalkkitehtaasta ei tullut myöskään otettua yhtään kuvaa, vaikka sekin on omanlaisensa nähtävyys.
Vihdoin!!! Jos alussa mietitte, että mikähän siinä Stenkustenissa on nyt sitten niin ihmeellistä (nimen lisäksi), niin ehkä tämä kertoo jo jotain.
Stenkustenin rantaviiva on koko matkan tällaista meren hiomaa vaaleaa kiveä.
Päivä oli kuuma, joten ensin pulahdus ja sitten synttärikahvien keittoon.
Stenkustenilta matka jatkui kohti Hauta, jossa taitaa olla jonkinlaista sotilaallista toimintaa. Onneksi eivät ole rajoittaneet ajonopeuksia tuota enempää, niin ei kovemmankaan gravelkuskin tarvi himmailla liikoja.
Kohteessa.
Sauna, vähän jaloittelua ja illalliseksi hamppariateria, joka oli ihan kelvollinen, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Lisukkeena oli onneksi myös vähän salaattia. Oluttarjonta ei inspiroinut, niin tilattiin pullo Pinot Noiria, kun saatiin ottaa se huoneeseen mukaan ja säästettiin seuraavaan iltaan. Suunnitelmana oli siis yöpyä täällä kaksi yötä. Pinot maistuikin terassilla Fårön salmea katsellessa oikein hyvältä. End of day 2. To be continued..
stenu muokkasi tätä : 09.11.2023 at 20.31
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Suurtietäjä
Nyt oli kuvia (hyviä) ja tarinaa hyvässä suhteessa. Stenulta voisi syntyä vaikka hyväkin reissukirja aiheesta.
Veteraani
...Päivä 3, Fårösund-Fårö-Fårösund: Olimme varanneet Fårösunds Fästningiin kaksi yötä, koska kolmannen ajopäivän teema oli Fårö Runt ja oli selvää, että sen lisäksi emme ehtisi siirtyä toisaalle. Fårösunds Fästning oli hauska pieni vanhaan tykkipatteristolinnoitukseen rakennettu hotelli. Hotellihuoneet on rakennettu linnoituksen muurin sisään ja yleiset tilat ovat matalassa uudisrakennuksessa. Omistajapariskunta oli ystävällinen ja he pyörittivät hotellia itse.
Makoisan aamiaisen jälkeen pakkasimme itsemme pyöräilykuntoon, mutta jätimme suurimman osan kamoista hotellille ja pääsimme suuntaamaan kevyemmin lastatuin pyörin Fårön rantapoluille.
Lossimatka Fårösundista Fåröhön kestää joitain minuutteja.
Fårössä me ei oltu käyty koskaan aikaisemmin, joten ei ihan tiedetty mitä odottaa, mutta se on kyllä ehdottomasti poikkeamisen arvoinen paikka. Meillä ei ollut valmista reittisuunnitelmaa sinne, vaan tarkoituksena oli kiertää saari niin rantoja pitkin kuin pystyy. Lähes ympäri koko saaren meni hienoja kalkkisorateitä ja -polkuja eikä pahempia umpikujiakaan löydetty.
Ryssnäs-niemi heti alkumatkasta meinasi olla vähän yllätys. Se oli lintujen pesintäsuojelualue ja ensin luultiin, että siitä ei siihen vuodenaikaan olisi saanut edes pyöräillä läpi, mutta kielto koskikin vaan moottoriajoneuvoja. Poikasiaan vahtivat ja päälle hyökkivät lokit oli vahvasti eri mieltä..
Muuten Fårö oli varsin rauhallinen paikka ja matkantekoa häiritsivät oikeastaan vaan vähän väliä eteen tulleet lammasaitojen portit.
Vanha kalastajafasiliteetti ja vinssi, jolla vene on vedetty ylös.
Fårö gravel.
Förön itäkärjessä sijaitseva Sudersand on ruotsalaisten vastine teneriffalle tai jotain vastaavaa. Kesäkuun lopussa siellä oli melko rauhallista, mutta voin kuvitella, että lomasesongin aikaan ei. Siellä on kuitenkin valtava ja hyvillä fasiliteeteilla varustettu leirintäalue, joten teltan kanssa bikepackaavalle se voi olla ihan potentiaalinen kohde. Kylmät Gotlands Bruggerin IPAt maistuivat.
Fårön majakka oli myyty yksityisomistukseen ja majakka-alueelle ei enää päässyt. Ennen siellä oli kahvila.
Fårön rantamaisemia.
Weapon of choice. Fårössä kyydissä vaan uimakamat, vähän vaatetta ja eväät. Steilacoomit ja teräskeula oli ihan oivan yhdistelmä Gotlannin kalkkikiviteille ja -poluille.
Raukit rivissä.
Etukäteen oltiin jo päätetty, että Fårön kierros päätetään Pastamakarneille ja syödään siellä ennemmin kuin hotellin ravintolassa.
Ehdittiin sinne sillä tapaa viimetingassa, että eivät huolineet meitä enää syömään paikan päälle, mutta saatiin tilattua take awayt. Ja onneksi saatiin, oli nimittäin yksi parhaista ellei paras koskaan syömäni ravintolabolognese. Fårön lampaasta tehty tottakai. Pastamakarneilta oli enää lyhyt asfalttisiirtymä lossirantaan, jossa päästiin odottelematta ajamaan suoraan lossiin ja palattiin Fårösundin kaupan kautta hotellille saunaan ja sulattelemaan bolognesea ja päivän kokemuksia.
Päivä 4: Fårösund-Tofta
Seuraavana aamuna pakattiin taas pyörät ja sanottiin kiitos isäntäväelle ja heipat koissulille. Tiedossa oli matkallisesti reissun pisin ajopäivä, vastatuuleen ja odotettavissa oli aika paljon asfalttia varsinkin loppumatkasta.
Mutta kyllähän sitä näitäkin teitä ajelee...
Rute Stenungnsbageri oli meille entuudestaan tuttu paikka eikä sitä voinut ohittaa pysähtymättä, vaikka se oli aika alkumatkaa ja hotellin aamiainen vielä painoi vatsassa.
Oli juhannusaatto ja leipomon neidoilla kukkaseppeleet päässä.
Matka jatkui vaihdellen soraa ja asfalttia pitkin kohti Sliteä.
Slitestä taitettiin sisämaahan. Gotlannin pohjoisosan sisäosa on monin paikoin tällaista katajikkoa.
Slitestä kun lähtee polkemaan saaren läpi, voi osan matkaa hyödyntää näitä "Gotland Bike Parkin" cx-reittejä.
Sekatavarakauppa, joka ei ollut kauppa, vaan museo, jota piti maailman herttaisin vähintään satavuotias herra. Kauppaan oli nimellinen pääsymaksu, jota ei voitu maksaa, koska meillä ei ollut kruunuja ja Swish ei toimi suomalaisten pankkien kanssa.
Paikalliset kokoontuivat juhannusaaton viettoon traktorikyydein.
Koska oli juhannusaatto, ei tämä ollut auki. Jäi vähän harmittelemaan, että ei päästy vierailemaan.
Perillä juhannusyön majoituskohteessa kuitenkin odotti ansaittu palautusolut.
Juhannusta oltiin päätetty viettää Surflogiet-nimisessä paikassa, joka oli periaatteessa niinkuin hiekkarannalle rakennettu ravintola ja glamping-majoituspaikka.
Käytiin uimassa ja suihkussa pesemässä päivän pölyt, istuttiin hetki teltalla elpymässä, syötiin ja juotiin, todistettiin kosintaa rannalla ja lopuksi seurattiin kuinka aurinko tipahti mereen. Ihan hyvä juhannus siis. End of day 4. To be continued...
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Suurtietäjä
Nämä kuvat on kyllä hienoja, mitään en korjaisi. Valotukset, rajaukset kaikki kunnossa.
Aktiivijäsen
Pakko sanoa että kyseiset kuvat aiheuttivat halua päästä tutustumaan kyseiseen paikkaan…
itse olin viime Juhannuksena pyörällä kolmen yön Ahvenanmaan reissussa (kaikki kolme yötä sama hotelli ”tukikohtana”), mutta tuossa senverran enemmän siirtymää yms. että matkailuauton vuokraus mihin pakkaa pyörän/pyörät ja sillä sille paikanpäälle voisi olla itselle parempi ratkaisu…
Veteraani
..Päivä 5, Tofta-Visby-Nynäshamn-Haninge: Paluumatkalle ei oltu varattu etukäteen kuin Visby-Nynäshamn-laivaliput, koska ajateltiin, että ne oli kriittisimmät eikä myöskään oltu varmoja, että halutaanko jäädä Tukholmaan päiväksi tai jotain muuta. Kävi kuitenkin niin, että sekä kuudennen yön majapaikka että Tukholmasta Suomeen pääseminen meinasi olla hankalaa. Juhannuksen takia iso osa Tukholman seudun hotelleista oli joko täynnä tai kiinni ja Laivat täysiä. Saatiin kuitenkin kaikki järjestymään, mutta niin, että viidennelle päivälle tuli enemmän pyöräilyä kuin olisimme halunneet. Kilsat alkoi tuntua Kajsalla tässä vaiheessa ja alkuperäinen ajatus oli, että olisimme polkeneet vaan Surflogietista reilu pari kymppiä Visbyhyn laivalle ja sitten jääneet Nynäshamniin yöksi. Siellä ei kuitenkaan ollut yhtään yösijaa vapaana.
Aamiainen tarjoiltiin ”aamiasboxina” etukäteen toivottuun aikaan suoraan teltalle. Ei ollut yhtään kehnonpaa nautiskella croissanteista aamuarungossa, pellavaiseen aamutakkiin pukeutuneena ja katsella merta. Surflogiet oli yllättävän kiva ja ainakin näin off season -aikaan rauhallinen paikka, tosin aika kallis ja sesonkiaikaan se olisikin ollut törkykallis.
Aamiaisen jälkeen käytiin uimassa, pakattiin pyörät rauhaksiin ja jatkettiin matkaa kohti Visbytä. Kiire ei ollut, koska laiva oli lähdössä vasta alkuiltapäivästä ja matka ei ollut pitkä.
Koko Tofta-Visby-välin pystyy ajamaan rantatörmallä kulkevia sorateitä pitkin ja reitti on hieno. Se kulkee armeijan harjoitus-/ammunta-alueen läpi, mutta toisin kuin yleensä Suomessa (esim. Syndalen) siellä saa ulkopuoliset liikkua silloin, kun harjoituksia ei ole käynnissä.
Panssarivaunulla ajo kielletty. Ei koske fillareita - ei edes täyteen lastattuja
Visbyn eteläpuolisen rannikon maisemia.
Erikokoisilla kovilla on ammuttu.
Rantatörmä nousee sitä korkeammalle mitä lähemmäs Visbytä tullaan. Kaupunkia lähinnä oleva "Högklinten" oli turistirysä ja sinne ei jääty enää kuvailemaan.
Ympyrää sulkeutuu. Takaisin Visbyssä.
Hejsan Gotland, vi ses igen!
Laiva saapui Nynäshamniin joskus illalla. Sieltä oli sitten pyöräiltävä illalla vielä Haningeen hotelliin ja tuo pätkä oli reissun ainoa vähän sellainen pakkopyöräilyosuus. Alkumatkasta kierreltiin muutamat uudet soratiepätkät, sitten pitkä pätkä pääasiassa asfalttia suorittamalla. Lopulta päästiin hotellille joskus kymmenen jälkeen illalla. Hotelli oli sellainen perus bisnesshotelli, mutta aulabaarissa olikin yllättävän hyvä olutvalikoima. Taisi maistua paritkin palauttavat. Vähän reissussa rähjääntyneitä, epämääräisen näköisiä (ja hajuisia) taidettiin olla jo siinä vaiheessa. Onneksi juhannuksena ei businessvieraita hotellissa ollut ja baari oli meitä lukuunottamatta tyhjä..
Päivä 6, Haninge-Sto: Vikana päivänä ei ollut enää jäljellä kuin Tukholmaan pyöräily ja illasta Turkuun lähtevään laivaan itsemme lastaaminen.
Koska meillä oli koko päivä aikaa kierreltiin Tukholmaan mutkien kautta ensin vähän Sörmansledeniä pitkin.
Sitten Tyresta Nationalparkin läpi Tyresjöhön ja vähän agenttireittien kautta sieltä oikaisten Hellasgårdeniin, joka olikin jo sitten tuttu paikka, koska Blåa Sporetia, Gula Spåretia jne. oltiin pyöräilty mtb-aikoina useammankin kerran.
Maittava lounas Hellasgårdenissa ja olut, tottakai.
Hellasgårdenista jatkettiin tuttuja sorareittejä pitkin Tukholmaan.
Takas Tukholmassa oltiin lopulta sen verran ajoissa, että ehdittiin pyöriä siellä vähän aikaa ja käytiin Södermalmilla vielä syömässä. Juhannuspäivä Tukholmassa oli yllättävän vilkas ja rannoilla oli ihmisiä paikoin tungokseen asti.
Siinäpä se, jäljellä oli vaan kotimatka. Oli kaikkinensa tosi hieno reissu. Gotlanti on ihan oma juttunsa, mutta Tukholman ympäristönkin gravelit on niin kivoja, että pitää tehdä joku sorareissu ihan vaan sinnekin.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Suurtietäjä
Hienot säät teille onneksi osui. Varmaan hieno reissu.
Moottoriturpa
Mainiota, että tuli jotain kiinnostavaa vaihteeksi foorumille. Kivan oloinen reissu ja hyvät kuvat niinkuin aina.
Veteraani
En mä nyt uranvaihtoa ala kuitenkaan vielä harkistemaan, mutta kiitos kuitenkin. Itse tietysti toivoisi, että myös ne omassa päässä olevat fiilikset, jotka kuviin liittyy, välittyisi ulkopuolisellekin katsojalle jollain tapaa, mutta se voi olla liikoja toivottuNyt oli kuvia (hyviä) ja tarinaa hyvässä suhteessa. Stenulta voisi syntyä vaikka hyväkin reissukirja aiheesta.
.
.
Nämä kuvat on kyllä hienoja, mitään en korjaisi. Valotukset, rajaukset kaikki kunnossa.
Kiitos ja kiva, jos maistui. Oikeastaan ei varsinaisesti ole edes niin kovin väliä, että lukeeko joku, koska tuota rustaillessa tuli reissu elettyä uudelleen mielikuvissa, mikä olikin kirjoittelun parasta antia
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
Gotlannille vahva suositus, mutta yhtä vahva suositus pyörällä reissaamiselle siellä. Väittäisin, että niin siitä saa kuitenkin irti eniten. Sitäpaitsi siellä paistaa aina niikuin kuvat todistaa..
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
Oltiin kanssa viime kesänä Gotlannissa fillaroimassa. Autolla mentiin ja se oli varsin toimiva ratkaisu. Saa tarpeelliset ja varalle mukavasti tavaraa mukaan. Pystyy myös pitämään päivämatkat miellyttävinä, kun voi mennä autolla paikkaan, josta lenkki alkaa. Ja hyvä majoitus kruunaa ajelun. Asuttiin Visbyssä ja oli kiva lähteä iltaisin pyörimään kaupungille jalottelemaan.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit