Aktiivijäsen
Vakiovieras
En moikkaa.
Nöösi
Kyllä sitä alkaa ainakin työmatka-ajossa väistämättäkin samoja vastaantulijoita tervehtimään, kun viikosta ja kuukaudesta toiseen törmää samoilla kohdin.
Ja sitten on ihan ihmeissään, jos ei tulekaan vastaan joku kerta
Lähetetty minun Nokia G22 laitteesta Tapatalkilla
Moottoriturpa
Lenkillä yleensä aina moikkaan, aika yleistä "alan ihmisten" keskuudessa täälläpäin.
Nöösi
En moikkaile. Muuten ei saisi muuta tehdäkkään kuin moikkailla täällä päin. Ymmärrän rekkapenat, karavaanarit, moottoripyöräilijät, mutta fillaroinnissa en ihan. Yleensä kiitän kun kellonsoiton jälkeen ihminen siirtyy oikeaan reunaan ja antaa tietä.
Aktiivijäsen
Kaikki eivät ole Facebookissa ja joillekin Facebook on punainen vaate, mutta tässä eräs näkemys otsikon aiheeseen:
https://www.facebook.com/reel/128949490199628
(Niille, jotka eivät maantiepyöräilyä seuraa: Rick Zabel on kolmannen polven pro, joka ajaa Israel - Premier Tech -joukkueessa.)
Forumilordi
Tänään Meltsi-Pilvijärvi-Meltsi -reitillä moikkasin juurikaan valehtelematta yli kolmeakymmentä kanssapyöräilijää. Olisiko se jotenkin niin, että kelvillä näkee tulijat hyvissä ajoin ja käyrältä tangolta on helppo morjestaa vain oikaisemalla sormia. Maastossa usein se vastaantulija tulee kirjaimellisesti puskista ja moikkaaminenkin vaatii käden irrottamista tangosta.
Vakiovieras
Täällä meidän takametissä jos sattuu pyöräilijän näkemään niin toistaiseksi joka kerta on pysähdytty juttelemaan, näin ei ihan joka viikko/kuukausi tapahdu
Jäsen
Ite morjestan vain pyöriä, rakastan niitä.
Pyöräilijät herättää liikaa tunteita, vältän morjestamisia selvin päin.
Jäsen
Eipä oo maastossa koskaan tullut moikattua vastaantulijaa kättä irroittamalla, vaan molemminpuolisella moromorolla, tai jos single trackilla tulee vastaan (kuten keskuspuiston reitillä kävi viime viikolla useamman kerran), kiitetään sitä osapuolta joka pysähtyy antamaan toiselle tietä.Alkujaan tämän lähetti MRe
"Lumihiutaleita kaikkialla. Ei ketaan kiinnosta mita sina ostat tai teet. Tai jatat ostamatta tai tekematta." -chrisekh, io-tech BBS
Jäsen
Tässä viime viikolla tuli tehtyä havianto, että kyllä ne vaatteet on aika ratkaiseva tekijä tervehditäänkö (edes takaisin). Tilanne oli sellainen että olin ajamassa viimeistä satasta 300:n lenkistä. Olin liikkeellä tavanomaisin brevettivarustein, maantiepyörä ja hiukan tavaraa satulaputkeen kiinnitettynä. Koska paluupuoliskolla oli aika reippaita sadekuuroja, vetäisin ylle (pyöräilyyn sopivat) sadevehkeet ja sitten kuuron tauottua riisuin ne taas pois. Tämä toistui useamman kerran, eikä ollut mieleeni, mutta oli pakko toimia sillä en halunnut totaalisesti kastua. Joka kerta kun ajoin sadevehkeet päällä niin tervehtiminen jotakuinkin loppui kun taas ilman niitä suunnilleen kaikki tervehti takaisin. Pelkät sadehousut oli lähempänä kokoasua asian suhteen. Eli jos ei näytä ulkoisesti 'vakavasti otettavalta, eli nimenomaan nopeuteen panostavalta, pyöräilijältä' niin tervehdykset sivuutetaan. Toki meikäläinen varmasti aika retkipyöräilijän oloinen olikin kun oli oikein 28milliset kumitkin alla...
Sika joka ei pyöräile on vain pelkkä sika
Vakiovieras
Heh.. Mä pyöräilen tennisshortseissa, rikkinäisissä lenkkareissa ja varustelekan t-paidassa, ei hanskoja. Mut en olekkaan oikea pyöräilijä.
Tästä on myös kevyttä havaintoa: jos ajan matalana, kädet vahvasti koukussa, nälkäinen katse tiukasti eteen ja olkapäät pulleina, niin tervehtiminen on yleisempää, kuin jos ajaisin kädet suorina ja reidet velttoina, laiska katse silmissä.
Toisaalta näin se on: minä tervehdin myös helpommin toista harrastajaa, enkä työmatkalla yleensä kovin morjenstele, vaikka alla on tervehtimiseen käypäistä kalustoa. Tulkintaa helpottaa vaatetus ja meininki pyörän päällä: että on otetta ja osaamista.
Veteraani
Eikö tässä koko tervehtimisjutussa kuitenkin ole kyse siitä, että pyöräilyn harrastajat tapaavat tervehtiä toisiaan ja siinä mielessä on täysin ymmärrettävää, että pitää olla jotain ulkoisia tunnusmerkkejä, joista vastaantulevan henkilön voi arvella olevan pyöräilyn harrastaja. Mulle sellaisia tunnusmerkkejä on esimerkiksi pyörä, vaatetus, kengät, kypärän käyttö jne, jne. Kengät esimerkiksi kertoo jo jotain: varsinkaan nykyisen gg-pyöräbuumin myötä ei ihan helposti tule tervehdittyä lenkkareissa käyrätankoisella pyörällä ajavaa, mutta esimerkiksi farkkushortseissa, t-paidassa ja pyöräilykengissä polkevia lähettejä ja wannabe look a likeja kyllä moikkaan yleensä. Moikkaan myös aina pyöräretkeilijöitä ja bikepackaajia heidän vaatetuksestan riippumatta.
Ei ole edes odotusarvon mukaista, että jokaista vastaantulevaa polkupyörällä liikkuvaa henkilöä tervehdittäsiin, joten siinä mielessä tuollaiset ”en olekaan oikea pyöräilijä” -tyyppiset kommentit on ihan turhia. Ja tässä on siis kyse tilanteesta, jossa itse olen aktiivinen osapuoli. Jos minulle moikataan, niin riippumatta moikkaajan olemuksesta moikkaan aina takas, mikäli tilanne vaan on sellainen, että moikkaaminen on mahdollista ja jos havaitsen moikkaamisen ajoissa. Joskus yksin polkiessa, sitä voi olla niin omassa kuplassaan ajatuksineen, että moikkauksia ei vaan huomaa tai niihin ei ehdi reagoida ajoissa.
Jos olen itse aktiivinen osapuoli, niin mulle pääsääntöisesti moikataan takaisin, vaikka olisin liikkeellä työmatkavarustuksessa ja ajoittain myös vaikka en moikkaisi itse ensin. Jonkin verran tuolla kyllä tuntuu olevan (yleensä seura-asuissa polkevia) maantie(kilpa?)pyöräilijöitä, jotka eivät ehkä moikkaile edes takaisin vaikka itse olisin liikkeellä lenkkivarustuksessa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
Tänään nostin käteni vaakasuoraan vilkun merkiksi kun olin kääntymässä ja vastaan tuleva pyöräiljä tervehti. No ei haittaa, saa sitä tervehtiä.
Jäsen
En yleensä selvinpäin tervehdi.
Mutta tuolla maaseudulla kaikki morjestaa ja ovat iloisia.
Olenkin alkanut nostamaan vasenta kulmakarvaa millinverran merkiksi siitä että olen yksi muitten joukossa.
Vakiovieras
Tampereen seudulla lähinnä maantiepyöräilijät tervehtivät toisiaan, muut sitten vähemmän.
Vakiovieras
Ajelin autolla autotapahtumaan Alankomaille pitkää reittiä, 17 ulkomaan alueella Euroopassa huhti-toukokuun vaihteessa 2025 (6534 km).
Suurimmat sävärit oli aamiaisella suur-Pariisin alueella vappuaamuna (muuten, ranskalainen hot.aamiainen on tosi pelkistetty), kun menin hissille ja takaisin huoneelleni. Vastaan tuli naiskaksikko 30 vuotta minua nuorempia. He tervehtivät kuuluvasti BONJOUR.
Vitsit, mikä ihana hetki. Ihan lovena (sydän-sydän-sydän !!) Siis tulla huomatuksi, tämä on se pointti.
Nimenomaan tämän Fillari-foorumin keskustelun päätelmänä aloin itse tervehtimään muita alan pyöräilyharrastajia. Suomessa on vaan niin vaikeaa tällainen peruskäytöksen toteutus. En voi ymmärtää, miten vaikeaa on niin monelle työpaikallani TERVEHTIÄ aamulla, kun nähdään toisemme. Itse olen antanut periksi naamoille, jotka eivät voi terveydystäni kuitata (suru :-w)
| PKK |
Irma eksytti seuraajat, lenkillä laite näytti isoja lukuja. (11)
Nöösi
Onko maantiepyöräilyssä ohittaessa sallittua tervehtiä pienellä käden nostolla vai onko tämä jonkinlainen provokaatio tai kutsu tulla peesiin?
Sattui nimittäin sunnuntailenkillä kaksi viikkoa sitten Pohjois-Porvoossa seuraavaa: Virtaalan kohdalla näköpiiriin tuli edessä kevyesti pyörittelevä ja rauhallisesti etenevä maantiepyöräilijä. Jatkoin omaa vauhtiani, suunta vastatuuleen, ja Tuorilan kohdalla saavutin hänet ja ohittaessani moikkasin (mielestäni ystävällisesti) nostamalla kättäni hieman. Eli ei mitään ylimääräistä viittoilua tai sen tyyppistä vilkuttelua että sinne jäit jne. No, siinä kävikin niin että takatutka alkoi laulaa ja tämä tyyppi lähtikin peesaamaan aivan lähituntumaan. Jatkoin omaa vauhtiani kahvoilta ajaen. Tavallaan ymmärsin häntä; vastatuuli kun puhalsi, niin oli mukava varmaan saada vähän vetoapua. Sitten hän painoikin ohi, eli tyypin vauhti kohosikin melkoisesti ja välittömästi ohituksen jälkeen hän kurvasi sivutielle, jonka varrella sattui olemaan kotini. Sinne suuntaan minunkin piti tietysti mennä, ja pyöräilijä katsoi hieman yllättyneen näköisenä taakseen kun kurvasinkin saman tien hänen peräänsä. Hänen vauhtinsa tottakai hidastui taas entiselleen. No, siinä sitten ajelin kiltisti kevyesti pyöritellen hänen takanaan kotiin asti ylämäkeä, enkä uskaltanut tehdä perinteistä reipasta loppuvetoa, koska mieleen tuli että vaikuttaisin jotenkin provosoivalta jos lähtisin uudestaan ohittamaan tätä Rapha-selkäistä maanteiden sankaria.
Tuo koukkaus sivutielle heti ohituksen jälkeen tuntui kummalliselta. Oma luuloni on, että häntä haittasi pelkkä ohitus eikä tervehtiminen, ja sen hän vain halusi kuitata. Mutta olisiko reaktio ollut sama ilman tervehtimistä?
Ja muuten heti seuraavalla lenkillä Askolassa saavutin jälleen erästä maantiepyöräilijää. Tällä kertaa edessä ajava Assoksen logolla merkitty mies katseli taakseen minua ajaessaan ylämäessä, ja samassa hänen vauhtinsa kohosi. Tästä reaktiosta tiesin edellisestä kerrasta viisastuneena, että ehkä ei kannata ohittaa jos ei halua ärsyttää, joten jäin jälleen pyörittelemään tämän miehen taakse. Onneksi hänkin sitten kääntyi pian sivutielle, niin sain taas rauhassa ajella omaa vauhtiani ilman pelkoa ohitettavan mahdollisesta temppuilusta.
Alussa esittämääni kysymystäni voisi jatkaa: jos tuon ensimmäisen peesailijan manööveri johtui siitä kimpaantumisesta että joku ohittaa, niin miten toimia niin että provosoitumista ei tapahtuisi ja kuitenkin voisi omaa vauhtiaan ajella? Pitääkö mennessä rauhoitella ohitettavaa puhumalla esimerkiksi jotenkin tähän tyyliin: “Oletpas kovakuntoisen näköinen kaveri, anteeksi että tällainen keski-ikäinen hintelä toimistotyöntekijä kehtaa ohittaa tuollaista maantiepyöräilyn alfaa, mutta minulla on täällä rungon sisällä piilotettuna pieni sähkömoottori, eli oikeasti ajan mopolla” jne.
Mielestäni en ajele mitenkään erityisen kovaa jos puhutaan maantievauhdeista, keskinopeudet oli noilla lenkeillä 30-31 km/h. Ja normaalisti tykkään jakaa vauhtini mahdollisimman tasaisesti ilman intervalleja, valiten mahdollisimman vähän liikennöityjä reittejä. Niin sikäli olisi kiva jos voisi mennä omaa vauhtiaan ilman jonkinlaista magneettivaikutusta muihin tai ainakin niin että osoittaisin että en ole kisailemassa tai muutenkaan liittymässä kenenkään ajoseuraan. Ehkä kohtaloni on vain hyväksyä se, että maantiepyöräilyssä ei saa ohittaa jos ei halua provosoida toista ja tulee vain valita entistäkin hiljaisempia teitä ja kellonaikoja lenkkeilyyn.
Aktiivijäsen
Voi olla että tapasit nollamotivaatio perskärpäsen.
Moottoriturpa
Britanniassa ja Irlannissa kaikki rannoilla ja poluilla vastaantulijat tervehtii, jos ei niin ovat ulkolaisia. Useissa kulttuureissa tervehtiminen automaattista.
Hylkylistalla: Arvatkaa kuka...
Aktiivijäsen
Ei noille mitään voi. Jatka ajeluasi kuten ennenkin. Noita piisaa vähän lajissa kun lajissa ja provosoitumiseksi riittää, että joku haluaa mennä kovempaa tai ei edes se vaan riittää, että joku muukin on harrastamassa samaa lajia siellä missä he.
Moottoriturpa
No nyt on hengellistä mietintää.
Aktiivijäsen
Onkohan kaikkien aikojen pisin tappioraportti?
Vakiovieras
Kerrotko vielä miten pyöräilyvaatteiden merkki vaikuttaa tähän asiaan?
Jäsen
Eikös se ole hyvä että herää foorumille useamman vuoden jälkeen. Noista ohituksista ei parane ottaa nokkiinsa oli sitten kyseessä autot tai ihmiset tai marsilaiset.
Aktiivijäsen
Juu, ei ihan heti osaa sanoa onko kirjoittaja pohtinut ja tulkinnut asioita ihan turhan pitkään ja syvällisesti vai liioitteleeko hän tietoisesti eli kauniisti tarkoituksella herätellä keskustelua tai vähemmän kauniisti trollatakseen.
Mutta joo, on olemassa fillaristeja, joissa takaa lähestyvä ja heidät mahdollisesti ohittava kanssapyöräilijä synnyttää erilaisia reaktioita. Jotkut lähtevät peesaamaan lupaa kysymättä tai edes mitään ilmoittamatta, jotkut parantavat vauhtiaan ja pyrkivät ohitukseen mahdollisimman pian tai jossain heille sopivassa paikassa. Mutta on myös pyöräilijöitä, jotka ihan oikeasti ajavat omaa lenkkiään, ja jotka siitä huolimatta saattavat takaa tulleen näkökulmasta näyttää edelliseen ryhmään kuuluvilta.
Jos nyt hetkeksi katson olevani pätevä ja oikeutettu antamaan kanssapyöräilijöille ohjeita tai isällisiä neuvoja, niin kehottaisin
(1) tervehtimään tai olemaan tervehtimättä (mutta siinäkin tapauksessa vastaamaan tervehdykseen) ihan oman luonteenlaatunsa ja pyöräilykulttuurinsa mukaan
(2) ajamaan omaa lenkkiään ja omaa tasaista tai vaihtelevaa vauhtiaan muista samalle tielle samaan aikaan osuneista sen kummemmin piittaamatta
(3) jättämään sikseen turhat pohdinnat siitä miten itse pitäisi tämmöisissä tilanteissa ajaa ja päättelyt tai tulkinnat siitä miksi joku kanssapyöräilijä ajaa niin kuin ajaa
(4) jatkamaan lenkkiä yhdessä silloin kun se sattuu sopimaan ja jos siihen näyttää kummallakin olevan halua ja kiinnostusta sillä kertaa olevan.
Aktiivijäsen
On sallittua. Ei ole.
Muuten: on erinomaisen tyylikästä tarjota peesausmahdollisuutta silloin kun itse ajaa tasavauhtista lenkkiä ja ohitettu näyttää siltä että olisi peesistä esimerkiksi vastatuulen tai edessäolevan tympäisevän tylsän tiepätkän vuoksi kiitollinen. Tai voi jopa ehdottaa vuorovetoa, jos se omaan lenkkispeksiin sopii.
Eikä tarvitse esittää mykkää siinä pelossa että kanssapyöräilijä joko jotenkin provosoituu siitä mitä sanoo tai tulkitsee sen kutsuksi ajaa loppulenkki kimpassa.
Aktiivijäsen
Kyllähän se tilanne, että jonkun selkä näkyy edellä, vaikuttaa omaankin vauhtiin niin että kiinnihän se on saatava.
Vakiovieras
Aamen. Olipahan hyvin kirjoitettu.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit