Uusia laitteita ei ole tarvinnut aikoihin, mutta tiedä jos tulisi kasattua toiset stereot jos tulee muutettua stadista tilavampiin tiloihin. Kaikkia muita on vähintään kahdet paitsi kaiuttimia, siinä 500 euron tienoo mielessä Focal Choral? Tietysti jos parilla kolmella tonnilla saisi paremmat kuin Gradient 1.3 mutten oikein usko.
Äänitteissä on laatueroja, viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota epätyydyttävään äänenlaatuun sellaisten artistien cd-levyissä kuin The Doors, Petula Clark ja Electric Light Orchestra. Kahdelta ensinmainitulta olen hankkinut/hankkimassa vinyyleitä. ELOn kaikki levyt hommasin High Res Audiolta digitaalisena. Melkein 90% äänitteistäni on CD tai CDR matskua ja yleensä äänenlaatu riittää, mutta vinyyli on alkanut tuntua paremmalta.
Isävainaalla oli samanlainen Philips 202 electronic. Ostettu vuonna 1971. Minulta mitään kysymättä oli heittänyt sen roskiin joskus 90luvun alkupuolella. Torissa oli epäkuntoinen myynnissä 20€. Vikana oli että käynnistyi ja sammui heti. Tasasuuntaussilta rikki, ja vaihdoin samalla kaikki konkat. Osat 5,90€ ja taas mennään. On muuten hieno soitin ei huoju ja hyvin toimii. .
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vastustan tyranniaa viimeiseen asti
Ei lähde saatana Moskovasta, njet
^ Halvaksi tulee, kun tietää missä vika on ja osaa korjaushommat.
Yle uutisoi jokin aika sitten Oulun kierrätyskeskuksesta, jossa on alettu korjata poisheitettyjä vintagestereoita: https://yle.fi/a/74-20038442
Sattuneesta syystä Oulussa on tullut vietettyä näitä kesäpäiviä jo jonkin aikaa, joten piti käydä tutkailemassa tuon kierrätyskeskuksen tarjonta. Hyllyssä oli siisti ja hyväkuntoinen Pioneerin kasettidekki, joka lähti itselle syntymäpäivälahjaksi mukaan. Vaikka ei samaa sarjaa olekaan, niin laite sopii oikein hyvin omaan vanhaan Pioneerin stereosarjaan, josta alkuperäinen dekki on lähtenyt dekkien taivaaseen jo vuosia sitten. Nyt pääsee taas kunnolla kuuntelemaan vanhoja c-kasetteja.
![]()
Pukkaa seuraavaa projektia. Kontista viallinen Salora 2000, 20 €. Philipsin levysoittimen kaveriksi. Helppo projekti. Päävirtakytkin putsattu ja toisen putkisulakkeen kannake murtunut. Täytyy sanoa että Saloran työn laatu ilmiömäisen hyvää ja piirilevyt juotoksilla aivan huippuluokkaa, ajalta jolloin tehtiin laatua ja siitä maksettin sille kuuluva hinta. Harmittavasti tuohon Saloraan kuuluvat ortoperspekta kajarit olivat kadonneet. No on tässä aikaa etsiä noita kajareita. http://www.salora.name/radiot/teknii...operspecta.htm
Tuo Pioneerin vahvistin on todella hyvä, elä koskaan hävitä sitä ja kannattaa vaihtaa konkat ja putsauttaa potikat, koska yhtä hyvää vahvaria ei tuohon rahaan ihan heti löydy. Tuohon dekkiin kannattaa vaihtaa vetohihnat jos ei ole vaihdettu. Ei vaikea homma ja hihnasarja ei paljoa maksa. Tuon vahvarin oikea dekkikaveri on tässä:https://www.classicaudio.fi/product/pioneer-ct-f4040-7/
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vastustan tyranniaa viimeiseen asti
Ei lähde saatana Moskovasta, njet
Omista c-kaseteista on diskantit ja bassot hävinneet säilytyksessä. Ei jaksa enää niitä kuunnella. Onneksi jo vuosia sitten formatoin tärkeimmät muistot tietsikalle. Pääsee fiilikseen, kun kynällä pyörittää kasettia ja poppivehkeiden kautta kuuntelee sisältöä.
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
^ formatoit?
En tiedä, oliko oikea termi? Siirsin tietokoneelle ja asetin tasot kohdilleen. (Osaava kaveri oli tukena).
SLAVA UKRAINI! Oikeat päätökset eivät tunnu valinnoilta.
Uusin löytö, Dualin cv 12 vahvistin. 2*6w mutta soi todella hienosti lieneekö syy germanium trankuissa?. On kyllä enemmän tehoja kuin 1969 vuoden markkinamiehet lupaavat.
Sent from my iPhone using Tapatalk
lai muokkasi tätä : 04.08.2023 at 20.56
Vastustan tyranniaa viimeiseen asti
Ei lähde saatana Moskovasta, njet
On varmasti, ainakin jos vertaa nykyisiin ilmoitettuihin watteihin.
Lähetetty minun LE2123 laitteesta Tapatalkilla
Puhdistaminen on hankalampaa ja vaatii säätövastusten " nappipotikan " juotosten irtijuottamisen ja ultraäänipesun sekä juottamisen takaisin piirilevylle.
Kannattaa aina kokeilla kontaktispraylla herkistämistä ja yleensä sillä saa ihan siedettävän lopputuloksen. Noihin säätöpotikoiden herkistämiseen EI saa käyttää mitään muuta ainetta kuin PRF 7-78 kontakt spraytä. Siis tätä https://www.verkkokauppa.com/fi/prod...YaAlrqEALw_wcB
Suoraan pullosta pitkällä pillillä ei kannata ruiskuttaa potikkaa täyteen. Koko vahvistin on täynnä tuota litkua ja kerää pölyä. Kannattaa ruiskuttaa johonkin pieneen astiaan ja tulitikun kärjellä yrittää tiputtaa pisaroita tuon vastuksen pinnoille. Kun tuota ainetta on saanut potikan sisään veivataan nappia edestakaisin 40-50krt. Yleensä auttaa ja rutinat poistuu. Balance nappi kannattaa käsitellä myös, ja usein senkin herkistely ansiosta äänentoisto paranee huikeasti.
Vanhemmissa vahvistimissa nuo säätöpotikat ovat hyvin näkyvillä päälevyn päällä. Joskus joutuu tekemään tosissaan töitä kuten tässä 5:25 kohdasta eteenpäin, että pääsee potikoihin käsiksi.
lai muokkasi tätä : 08.08.2023 at 07.48
Vastustan tyranniaa viimeiseen asti
Ei lähde saatana Moskovasta, njet
Creamiä kuunnellut viime aikoina. En niin tarkkaan katsonut mitä äänitteitä olikaan hyllyssä, kuuntelin normi-cd:nä pari ekaa ja Wheels on Firen vinyyliversiota jonka olin siirtänyt digimuotoon. Jälkimmäisen tallennuksen aikoihin vinyylisoitin ei ollut säädöissä, kuuluu ylimääräistä rahinaa. En ollut noihin kovin tyytyväinen, Disraeli Gears oli vähän parempi mielestäni. Muistin kyllä että Wheels on Fire on mulla SACD-versiona, mulla on näköjään jopa toinen korkkaamaton kappale kun oli tilauksissa jotain hässäkkää. Tuo SACD:hän kuulostaa todella hyvältä. Huomasin yllättäen että Fresh Cream löytyy myös SACD:nä, eli olen aikaisemmin tehnyt samat havainnot kuin nyt, ainoastaan Disraeli Gears on kelvannut standardidigiversiona. Tilasin senkin nyt High Resolution Audiolta, kait tuo vähän parempi on. Eihän näistä aina tiedä että luuleeko vain, mutta jänskää että näissä olen tehnyt samat havainnot kahteen kertaan. Audiophile Stylessa myös kehutaan Creamin shm-SACD-levyjä.
Hifimessuilla tuli hetki piipahdettua Habitare-kidutuksen ohessa. Kalliit (+ 50000€) laitteet soi hienosti mutta kohtuuhintaista kalustoa taisi olla tosi vähän.
Itse olen kerran käynyt hifimessuilla ja ihan kivat messut oli. Silloin ne järjestettiin SAS Radisson hotellissa Helsingissä. Hienoja laitteitta oli silloinkin paljon, ainoa huonopuoli oli akustointi joita ei toki aina pystytä järjestämään kuntoon hifimessuilla niin ei laitteisto aina pääse oikeuksiin. Jollain laitteistolla toimii akustoimaton tila ja jollain ei. Voi olla että joku esille laittaja on värkännyt jonkin väliaikaisen akustointiratkaisun.
Vastustan tyranniaa viimeiseen asti
Ei lähde saatana Moskovasta, njet
Kun herra A. Biker on kerran tilannut stereot, niin mitähän liki 20 vuotta vanhan Tivoli Audion (model 1 + sub + kaiutin) tilalle hankkisi, jos hankkisi. Toimiihan se tuokin, ei sillä. Olikos se sirinä ja äänen pätkiminen nyt sitten tyyppivika joka olisi ihan korjattavissakin.
Tarkemmin kun ajattelee niin hankalaa löytää korvaavaa? Ellei sitten tämäntyyppinen: Geneva - DeCon
![]()
Etsiskelin viime vuoden puolella Dual/Ortofon - yhdistelmään korvausneulaa. Yllättäen germaanin verkkomyymälän
alelaarista löytyi parempi rasia täydellisenä settinä halvempaan hintaan. En pahastunut lainkaan.
Käyn epäsäännöllisesti kuikuilemassa vähiten aivopieruja sisältäviä topickeja, jaan miellyttäviä kokemuksia niihin törmättyäni.
Köfte muokkasi tätä : 16.02.2024 at 01.28 Syy: Lisätietoa
"The World is full of Kings and Queens, who blind your eyes and steal your dreams. It's Heaven and Hell" -RJD-
^^ Minulla on Tivolin Music System Three, ei ehkä pieksä sub-yhdistelmää; toimittaa keittiöradion virkaa.
Genevan tuotoksia on kyllä kehuttu kelpoisiksi.
"The World is full of Kings and Queens, who blind your eyes and steal your dreams. It's Heaven and Hell" -RJD-
Kai meidänkin perhe sitten saa luokituksen "2 ch äänen dinosaurusharrastajat", kun kerran stereoiden ääni tuuppaa ulos Gradient 1.2 -parista. 1990-luvulla yksi perheen taaperoista hajotti keskiäänielementin, ja tehtaalla kaiuttimet rakennettiin uusiksi, koska jakosuotimet oli järkevä vaihtaa uudentyyppisiin.
10k-kerhon jäsen
Uudet hihnat ja karhennettu kelauksen vetopyörät ja voitelu. Nopeus säädetty kohdilleen ja äänipää kalibrointinauhalla ja oskilloskoopilla. Täytyy todeta että 1978 vuoden kone soi todella hienosti, vaikka oli Pioneerin hinnat alkaen malli. Kellarissa säilössä olleet kasetit soi todella hyvin. Äänipään säädöllä on todella suuri merkitys äänenlaatuun. jo muutaman millin säätö voi muuttaa puuroisen äänen kirkkaaksi ja kuunneltavaksi.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vastustan tyranniaa viimeiseen asti
Ei lähde saatana Moskovasta, njet
Mullahan on kaksi Thorensia, 320II+Ortofon OM10 ja 316II+Ortofon Red. Nuo on yhtä aikaa käytössä kun hankin erillisen levysoitinesivahvistimen Izi Zen Phono.Parhaimmillaan on niin, että CD tulee stereoista ja vinyylistä artisti on olohuoneessa. Mutta kaikenlaista säätöongelmaa on ollut, taisi molemmat vastapainotkin olla väärinpäin välillä. Kellotauluhan pitää varmaan olla sisään päin. Ylimääräistä rahinaa, mikä paljolti tai kokonaan johtui väärässä kallituskulmassa olleista rasioista. Aivan outoa pauketta välillä mikä mielestäni tuli äänivarresta. Epäilin staattisuutta, otin virtajohdon yöksi irti. Kelkan ja varren väliset johdot yritin uusia, siinä yllättäviä ongelmia. Nuo johdothan on tosi rimpulat alunperin ja veikkaan että vähän kärsineet. Pahaa sibilanssisäröä Redillä tietyillä levyillä, luin että se on tuon neulan ominaisuus. Tuokin tuntuu nyt oleellisesti helpottuneen. Tuo särö voi johtua studiomastereista, levyn prässäyksestä, säädöistä tai neulasta. Tai liasta. Olen imuroinut, säätänyt ja säätänyt. Ei ole niin kova kiire nyt vaihtaa Red Bluehun, nuo neulathan menee samaan äänirasiaan. Tuo on netissä vahvasti suositeltu toimenpide. Mun mielestä Red on kyllä kiintoisa rasia, ei lattea niin kuin jossain on väitetty. Samoin OM10:een voi päivittää paremman neulan, mutta siihen ei hirveä tarve. Kovin kallis neula ei kiinnosta siksikään, että sain aikoinaan semmoisen rikki hyvin nopeasti.
Mulla on ollut tosi vähäistä kuuntelemalla kuunneltu musiikki viime vuodet. Silleen, että vetäisin kaiuttimet optimipaikalle kunnolla irti seinistä ja laittaisin kuuntelutuolin keskellä sopivalle etäisyydelle. Ollut muka jotenkin kiireistä. Settinä mulla Densenin cd-soitin ja vahvistin sekä Elacin lattiakaiuttimet. Myös spotifyn kuuntelumahdollisuus niistä Chromecast audion avulla.
Itse hankin joku vuosi sitten ns. paremmaksi levysoittimeksi Technicsin SL1300:n, jossa oli jokin tuntematon äänirasia kiinni ja neula rikki. Äkkipikaa ostin siihen ensin Ortofonin 5-sarjan rasian ja neulan. Sitten kävi niin kuin aina käy ja hankin siihen hyvinkin äkkiä Technicsin EPC-205 MK2 L -rasian, johon löysin käyttämättömän EPS-205 -neulan. Hemmetin hyvä yhdistelmä ainakin minun korvilleni. Tarkka ja erotteleva, mutta vähentää levyjen napsumista/rahinaa ja laulun s-kirjainten suhinaa. Kuulokkeilla tulee pääosin kuunneltua, nyt on kuulokkeina Drop x Sennheiser HD6xx ja AKG K550 Mk2. AKG on minun mielestäni tarkempi ja neutraalimpi, mutta Drop x Sennheiserin stereokuva on erittäin laaja ja ääni erittäin miellyttävä.
Välillä on tullut vilkuiltua Technicsin 205 MK3 -rasioita, mutta niiden hinta on raketoinut vuoden - parin mittaan, enkä usko että tuosta äänenlaatu kovin paljoa paranisi. Orggis 205-neula tuntuu kestävän todella hyvin. Tunteja on kertynyt, mutta jahka siitä aika jättää, varalla on käyttämätön EPS-206. Jonkin Jicon SAS-neulan voisi myös hankkia.
Pyöritin lienee noin 50 vuotta vanha, mutta toimii edelleen. Pyörittää äänettömästi ja tasaisella nopeudella, automaattitoiminnot toimivat joten näillä mennään. Vahvistin on muutaman vuoden ikäinen Yamahan AV-vahvistin, joka toimii kyllä oikein hyvin kaksikanavahommissakin. CD:t soivat Yamahan Blu-ray-soittimella. Kaiuttimina tuossa on noin 15 vuoden ikäiset Wharfedalet (4 + 1, ei subbaria), ja nätisti sanottuna Wharfedalen lattiakaiuttimet eivät soi yhtä hyvin kuin yläkerran systeemin saman ikäiset Elac-lattiakaiuttimet. Vaimokin kommentoi äänenlaadun erosta, kun kuunneltiin ja katseltiin Areenasta klassista musiikkia. Yläkerrassa on lähes 15 vuotta vanhat Harman/Kardonin vahvistin ja CD-soitin ja vinyyleille vähälle käytölle jäänyt Technicsin suoravetoinen automaattisoitin, jonka ostin käytettynä joskus 80-uvun lopussa tai 90-luvun alussa. Siinä on nyt tuo aikanaan hankkimani Ortofonin rasia ja neula.
Tuli sitten vaihdettua OM10:n tilalle Ortofon Blue. Eli toisessa Thorensissa on Blue ja toisessa Red. Ei ilman kommelluksia mennyt tuokaan asennus, laitoin kiinni ja neulansuojus irti eikä neulaa näy missään. Ajattelin että repesikö se irti. Tavallaan, mutta suojus uudelleen kiinni ja toiveissa että irrottaessa neula jää nyt kiinni. Ensivaikutelma oli valtaisa enkä kai parempaa tarvitse. Bluen ja Redin eron on väitetty olevan mahtava. Enpä tiedä, kun sain Redin vihdoinkin säätöihin (kai) niin eipä noissa juuri eroa, mutta jollakin levyllä saattaa olla. Näppituntuma on, että Red vaatii tarkempaa säätöä ja varmaan jos levyllä on säröä niin se voi vahvistua. Jos Red kuluu joskus loppuun niin en tiedä tuleeko samanlainen tilalle vai Blue molempiin. Ihan selkeästi Red on erikoisempi kuin OM10, joka on ihan ookoo perusneula. Opin käyttämään kiikkua sittenkin, selvä se että neulapainot oli päin mäntyä. Ei niitä ilman mittaria saa kohilleen varsinkin jos vastapainot on olleet väärin päin jossakin vaiheessa. Protractor pitäisi vielä hommata.
Levaria vähän tekisi mieli, kun levyt tuli jätettyä vaikka Dualin joskus aikoinaan myin pois.
Harmi vaan kun nyt ei ole mitään järkevää paikkaa sille.
Joskus miettii että nuoruuden puupäätyinen Pioneer SX343/434 olisi mainio paketti...
Kirjanmerkit