Kyllä mä menisin sen kameran taakse etsimään syyllistä. Itse yritin kalusto edellä hakea kelvollisia kuvia. Sadasta kuvasta yheksänkymmentä ok teknisesti, niistä kun siivoaa väärän asennon tms pois, voi olla että yhtään ei voi julkaista, jäävät vain kotikansioon. Just niinkuin hemmetin terävä kuva telkän pöntöstä, tai mun tapauksessa 130cm esteestä, jonka yli sumea hevonen hyppää. Ja niitä riittää: jalat ja ponnistus oikeassa vaiheessa, ratsastajan ilme keskittynyt, kultamitali ja nappisuoritus vikalla esteellä. Ja se lähempi estetolppa on ainoa skarppi kohta kuvassa.
Kukaanhan ei raportoi kuinka monta kuvaa loppujen lopuksi on ottanut ja montako tuntia on teltassa viettänyt, että saa sen yhden hyvän.
Aikaisemmin kun tuli kuvattua järkkärillä niin reissujen jäljiltä oli aina +500 kuvaa mutta jotensankin järkeviä ehkä joku kymmenesosa, jos sitäkään.
En minä syitä enkä syyllisiä ollut hakemassa.
Totesin vaan että nykyään harrastajat ottavat todella hienoja, lähes virheettömiä kuvia. Ja jos haluaa somessa yms kanavissa arvioita tai palautetta omista kuvistaan, niin se edukseen erottautuminen on tosi vaikeata. Hyviä kuvia on liikenteessä niin paljon.![]()
En tiedä mitä Kisu tuumaa kuvillaan tehdä. Mutta itseäni ovat alkaneet perinteiset kamerakerhot kiinnostamaan ja niiden yhteisnäyttelyt. Siellä pääsee puuhastelemaan ihan ihmisten kanssa, eikä vaan kasvottoman nettimaailman.
Jossakin on sattunut silmiin ajatus, että tulevaisuudessa tekoäly muuttaisi suhdettamme valokuviin pysyvästi. Tästä kuvaparista jäin miettimään, että kumpaa se demonstroi: tekoälyn heikkoutta, vai vahvuutta kuvanmuokkauksessa -itselle se näyttäytyy yllättävän heikkona tuloksena: virheitä kasapäin.
Jos osa syyllinen onkin yleistyneessä todella laadukkaassa kalustossa: on valovoimaa, kuvanvakaajaa ja nopeaa automaattitarkennusta. Jotenkin ajattelisin, että osin palautuu syvyysterävyyden hallintaan: on valovoimaa ja kennossa kohinatonta herkkyyttä, niin pääsee himmentämään.
Royal Clipper redillä Monacossa Monacon GP:n aikana.
![]()
kiitos ( mutta se on isokoskelon poikanen )
Hei mä olen ottanu lintukuvia nyt 3 kuukauden ajan....olisiko kuvauskertoja kertyny 15, aika mahdottomuus että saisi heti jotain loisto-otoksia. Mutta alkeisaloittelijaksi on tullut ( ei ihan, vaan) kivoja onnistumisia ja erityisesti olen harjoitellu tarkentamista. Todellakin, tuolla on niin upeita luontokuvia että en lähde kisailemaan, mutta pidän hyvänä että ylipäätään harjoittelen uutta. Nukkekuvissa saavutin oman parhaan tasoni - ja nyt on siis uuden opettelun aika. Siis uuden kameran tekniikankin opettelu, valotus? ISO-arvo?
Ja tässä on kivaa se että tulee oltua ulkona ja on sellaista (vielä) stressitöntä tekemistä, ja kaikkein parasta on se että työstressi unohtuu. 800mm toimii myös kiikarina, ja sitten voi vaan seurata mitä tapahtuu.
Mitä mä kuvillani teen...no en paljo mitään mutta ainakin paikallislehti on julkaissu ja isokoskelopoikuekuvista tuli sähköpostiin kiitos hienoista kuvista.
Seurannu myös lokin pesintää, pesäA on aika kaukana, mutta viime viikonloppuna - 2 poikasta
pesäB:llä kolme poikasta, mutta ei mahtuneet samaan kuvaan. Tässä pääsin jo tosi lähelle
![]()
No eihän tässä tarvitse välttämättä olla luontokuvia. Kuten sanoin, saavutin nukkekuvissa oman parhaani ja näin jälkeenpäin ei edes ymmärrä miten on tommoisia kuvia osannu ottaa.
Nyt ei ole enää järkevää kerätä varusteita ( kaikista menee tulli) ja moni kuvauspaikka on tuhottu, kivat kalliot räjäytetty maan tasalle ja ilmasto on muuttunut - ei tule enää kirkasta sinistä taivasta, tulee hailu. Ja usin on tuulisia päiviä, nuket ei pysy.
Muutama omasta mielestäni erittäin hyvä otos ( no oikeesti maailman parhaita nukkekuvia, on hienoja studiokuvia mutta ulkokuvat on niin paljon arvokkaampia ja niissä on tarina). Olen oppinut missä mihinkin aikaan pitää olla että saisi tietynlaista kuvaa, mutta sitten sää ja pilvet tekee omiaan, ja yllätyksekseni ne pilvet olikin hyvä juttu. Tosin tuossa kuvassa 5, ehdin juuri ottaa kuvat ja pakata tavarat kun raju ukkoskuuro saapui....
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Kivasti rajattu taulumainen kuva. Horisonttikin suorassaAikanaan tuli luettua paljon Digital Photographer -lehteä jossa muistaakseni vinkattiin että horisontti tulisi koittaa saada joko kuvan ylä- tai alakolmannekseen, mutta tässä olisi ollut varmaan vähän vaikea sitä saavuttaa.
"Lumihiutaleita kaikkialla. Ei ketaan kiinnosta mita sina ostat tai teet. Tai jatat ostamatta tai tekematta." -chrisekh, io-tech BBS
Minä yritän keskiviivaa välttää, ellei sitten tehokeinona joissain kuvissa.
Siis horisontin paikkana.
^^ just "Tiede Luonto"-lehdessä että yritä jotain muuta kuin sitä "kultaista leikkausta" uutta kuvakulmaa ja rikkoa totuttuja normeja. Itse katson sitä kohdetta ja tausta tulee sitten miten tulee.
Joo, ei tuossa hirveästi ollut mahdollisuuksia kikkailla horisontin kanssa, kun tuo kehystys oksilla ja muilla oli ajatuksena ja kuvauspaikka oli aika kaukana ja korkealla. Toisaalta tuossa tuli nyt sattumalta horisontti niin, että se ei katkaissut mastoja.
Taisi olla tuossa kohdassa, että minun taakseni oli pari muuta tyyppiä jonossa, kun itse odotin, että vene ajaa laivan edestä pois. Sekin luo pientä painetta räpsäistä kuvat äkkiä, vaikka laiva ei siitä ihan hetkeen ole pois liikkumassa.
Tässähän ihan innostuu
Tosi hyvin erottuu nahkiaisten hampaat....ja oikeanpuoleinen on erityisyksilö - hänellä on endolateraalisten ja infraoraalisten hampaiden alapuolella kaksi posteriorista hammasta!!! laitoin tarkoituksella isomman kuvan, että ne hampaat erottuu ( Nakkila)
akvaarionahkiaisten ( ja muutenkin ) kuvaaminen on tosi vaikeeta, aina joutuu katsomaan valotusarvot ja miten se tulee...
ja mitä hampaille tapahtuu kudun aikaan - määrä vähenee ( anterioriset) ja hampaat tylpistyvät ( Kotkan Maretarium)
![]()
Jos ylimmässä olisi soratiessä jotakin: just lanattu tai isoa kiveä, sellaista mitä haluaisin korostaa.
Noi tommoset "säännöt" on ihan hömppää. Kannattaa keskittyä siihen, että koittaa näyttää enemmän sitä mikä on kiinnostavaa ja vähemmän sitä mikä ei ole. Laittamalla asioita keskelle kuvasta tulee helposti vähän tylsän staattinen, mutta ei se väärin ole.
^ Esim. Kultainen leikkaus on hyvinkin toimiva sääntö.
Kurosen esimerkkikuvista tykkään ylimmästä. Se on gravelia. Keskimmäinen on jees mutta niin tavallinen. Alin tarttis tosiaan jotain äksöniä taivaalle.
Omaa silmää miellyttää eniten ylin, tie tulee ikäänkuin päähenkilöksi kuvaan. Keskimmäinen tuntuu vähän "tavalliselta" kun kaikki elementit tuntuvat olevan tasaisesti edustettuna eikä missään kolmanneksessa ole mitään erityistä mikä vangitsisi katseen.
Noista kolmanneksista ja kultaisista leikkauksista löytyy varmaan yhtä paljon tai enemmänkin erilaisia suosituksia kuin vaikka fillarointiinkin liittyen ja yleensä se paras tai vähiten huonoin ratkaisu on sellainen joka toimii itselle parhaiten, vaikkei sillä kilpailuja voitettaisikaan. Sitten jos vähän isommasta vinkkelistä katsoo, niin keskiarvollisesti ne neuvot voivat olla ihan hyviäkin ja vaikeimmaksi tulee niiden soveltaminen tilanteen mukaan parhaiten.
Practical Photography -lehdessä oli aikanaan tosi hyviä käytännön vinkkejä, mutta näytti lopettaneen toimintansa pari vuotta sitten. Suomalaisesta Kamera-lehdestä joskus ostanut irtonumeroita ja lukenut kirjastossa mutta ei ole viitsinyt tilata kun sisältö tuntui itselle tylsältä.
Muistelisin että jossain ym PP-lehdessä oli lyhyt juttu siitä, miten paljon enemmän kuviin saa elävyyttä juuri siten, että kuvaa mistä tahansa muusta korkeudesta kuin mistä "normaalisti" kuvaisi. Pitääkin kaivella noita vanhoja numeroita kun tuli uusi kunnollinen kamerakin hommattua useamman vuoden jälkeen. Jos sais inspiraatiota.
"Lumihiutaleita kaikkialla. Ei ketaan kiinnosta mita sina ostat tai teet. Tai jatat ostamatta tai tekematta." -chrisekh, io-tech BBS
Roadtrip623 by Hartsa T, on Flickr
Tästä joku ulkomaanelävä kommentoi muinoin kun FB laitoin että on kolmannekset .. taisi tarkoittaa etualaa. Niin pimeää
oli kuvatessa ettei paljon nähnyt mitä tulee
![]()
Ei sääntöihin tarvitse takertua, mutta hyvä ne on tiedostaa. Koska ihminen kuitenkin mieltää tietyt asiat tietyllä lailla, ei sitä voi kieltää. Vanhoissa Hedgecoen kuvauskirjoissa näitä on avattu ihan simppelisti. Vaikka ovatkin jo vanhoja, niin ei kuvan rytmi, kontrasti tai vaikka perspektiivi mihinkään ole muuttunut. Välineet vaan on kehittyneet.![]()
En ole kyllä miettinyt mitään sääntöjä, jos itse tykkään kuvasta se on hyvä. Tämä on yksi parhaimmista nahkiaiskuvistani:
ja vaikka mikään ei onnistunut, pidän tästä kuvasta myös, siinä ihan selvästi "vaikka en ole niin kaunis, rakastakaa minuakin" ja kyllä kiitos.
molemmat kuvat on tauluina olkkarissa![]()
Kirjanmerkit