Parhaan ymmärrykseni mukaan paras tapa ymmärtää hapenottokyvyn rajoitteita on hahmottaa se 5 askeleen ketjuna, jotka kaikki yhdessä vaikuttavat hapenottokykyyn: 1) ventilaatio -> 2) hapen diffuusio keuhkoissa alveoleista kapillaareihin -> 3) veren virtaus verenkierrossa (sydämen minuuttitilavuus & hemoglobiinimassa) -> 4) Hapen diffuusio hiusverisuonista lihaksistoon -> 5) hapen käyttö lihaksissa.
Kaikki nämä askeleet vaikuttavat yhdessä, mutta terveillä ja harjoitelleilla henkilöillä askeleet 3) ja 4) ovat kokovartalotyössä ne merkittävimmät. Lihasten kyky käyttää happea ylittää esim. pyöräilyssä moninkertaisesti kyvyn kuljettaa happea lihaksille. Sentraalisesti sydän ja hemoglobiinimassa ovat siis niitä askelia, joilla on suurin vaikutus (mikäli veren happisaturaatio pystytään askelien 1. ja 2. avulla pitämään riittävänä). Lajinomaisuus toki korostuu erityisesti askeleen 4. eli hapen diffuusio kohdalla. Hyvä hapen diffuusio vaatii tiheää hiusverisuoniverkostoa työskentelevien lihasten ympärille ja tämä kehittyy parhaiten lajinomaisella harjoittelulla.









Lainaa viestiä vastauksessa

Kirjanmerkit