Vakiovieras
Kyllä Kaisa aika kehnosti menestyi arvokisoissa. Ei siitä oikein mihinkään pääse kun ajattelee että kaikkina noina vuosina oli kuitenkin lajissaan varmastikin viiden parhaan joukossa.Alkujaan tämän lähetti Opulus
Itse tosin arvostan eniten Maailman Cupin kokonaisvoittoja enemmän kuin arvokisavoittoja. Etenkin ampumahiihdossa keskinkertainenkin urheilija voi menestyä yhtenä päivänä todella hyvin. Esimerkkinä suomalaiset Puurunen ja Eloranta.
Aktiivijäsen
Väitinkö että Mäkärisen menestys MM-kisossa olisi ollut samaa luokkaa kuin maailmancupissa?! Tai annoinko siitä jotenkin paremman kuvan kuin mitä se todellisuudessa oli?!
Ymmärsitkö ollenkaan että kommenttini oli vastaus tempokisun muistikuvaan siitä ettei arvokisoissa tullut kultamitalia?
Oletko todella sitä mieltä että urheilijasta, joka urallaan voittaa kuusi henkilökohtaista mitalia arvokisoissa, voi objektiivisesti sanoa ettei hän ole arvokisaurheiluja? Ei tietenkään ole kovin vaikea hakea Kaisan kanssakilpailijoista sellaisia, joiden arvokisamenestys samalta ajalta on parempi, mutta se ei tee hänestä yhtään sen huonompaa arvokisaurheilijaa.
Vakiovieras
Kyllä se tekee hänestä huonomman arvokisaurheilijan kuin monesta muusta hänen kanssaan samalla tasolla ollut urheilija. Potentiaaliinsa verrattuna tulokset arvokisoista ovat aika heikkoja. Epäonnistumisia on siis suhteessa paljon.
Aktiivijäsen
Puhut taas eri asiasta.
Sanoin että jos joku toinen on parempi tai onnistuu useammin eli paremmalla prosentilla arvokisoissa ei tee urheilijasta huonompaa arvokisaurheilijaa kuin hän on.
Olen edelleenkin sitä mieltä että jos urheilija ei ole arvokisaurheilija, hän ei kykene ottamaan mitalia viisissä arvokisoissa kymmenestä.
Jos tätä haluaisi lähteä analysoimaan, pitäisi ehkä ottaa vertailuun mitaleille yltäneet ja/tai maailmancupissa menestyneet kilpailijat ja tarkastella sitä missä kunnossa he arvokisoissa kulloinkin olivat, so. miten hyvin he menestyivät niitä edeltäneissä maailmancupin kisoissa ja sitten itse kisoissa.
Osin erot voivat johtua siitäkin että joillain kuntohuipun saavuttaminen syystä tai toisesta onnistui paremmin tai siitä ettei edeltäneissä kisoissa yritettykään olla terävimmillään. Sitäkään ei pitäisi unohtaa että sairastumiset saattavat viedä parhaat mahdollisuudet; en ole varma muistanko oikein, mutta Mäkäräisen kohdalla ainakin yhdet kisat menivät suhteellisesti penkin alle juuri siitä syystä. (Ei tietenkään ole poissuljettua, etteikö myös kovimmille kilpakumppaneille voinut myös käydä niin.)
Ja jos oikein kiinnostaa, voisi ruveta pohtimaan miksi Kaisan menestys maailmancupissa oli niin kova kuin se oli. Voisi näet ajatella että häntä paremmin arvokisoissa onnistuneet olivat yksinkertaisesti kovempia, mutta eivät kyenneet yhtä tasaisiin suorituksiin pitkin kautta. Kyse olisi toisin sanoen fyysisistä ominaisuuksista ja valmennusfilosofiasta - eikä siitä että Kaisalla ei olisi pää kestänyt (kuten kaikki ampumahiihtoa silloin seuranneet muistavat tietäjien osanneen kertoa).
Vakiovieras
Kaikki tuo voi olla tai olematta totta. Mahdotonta sanoa.
Yleisesti ottaen kuitenkin ampumahiihdossa on liikaa arvokisoja ja matkoja on paljon. MM ja EM kisat joka vuosi, myös olympiavuonna. Kun mitalisteja alkaa olla maailmalla vähän joka paikassa niin niiden arvo himmenee. MM kisat joka toinen / kolmas vuosi + olympialaiset riittäisi hyvin.
Aktiivijäsen
Oletko ihan varma ettet puhu maantiepyöräilystä?Tai eihän siellä ole kuin tempo, mixed ja maantie.
Mutta korjataan nyt heti ettei MM-kisoja pidetä eikä ole pidetty olympiavuosina.
EM-kisat järjestetään kyllä joka vuosi, mutta ne ovat alusta pitäen olleet eräänlaiset divarimestaruuskisat, so. maailmancupissa menestystä tavoittelevat tai ylipäätään siinä läpi kauden kilpailevat eivät niihin ole osallistunee. Toisin sanoen ne ovat niin sanotusti IBU-cupia kiertävien omat mestaruuskisat eikä niitä muuksi ole tarkoitettukaan.
Minustakin maastohiihdon malli eli MM-kisat joka toinen vuosi olisi parempi, mutta ampumahiihdolla taitaa mennä liian hyvin eikä IBU eivätkä menestyvien maiden liitot halua muutttaa systeemiä.
Palstajyrä
On se jännä ku nuo ruotsalaiset osaa ton arvokisa menestyksen ampumahiihdossa.
Vai onko mulla väärä mielikuva että IBU-cupissa ne ei menesty nii hyvi
Aktiivijäsen
Jos naisista puhutaan, niin 5 voittoa ja 5 muuta palkintopallisijoitusta tähänastisissa 14 kisassa eli menestystä on tullut, vieläpä neljän eri urheilijan voimin, mutta silti selvä nousu Oberhofissa.
Miehissä vain 1 + 2 ja nekin kaikki Ponsiluoman tuomina. Samuelssonilla jopa alavireinen alkukausi, yksi neljäs sija yksinäisenä piikkinä. Taustoja en tunne enkä osaa kertoa kumpi parani enemmän MM-kisoissa, hiihto vai ammunta.
PS IBU-cup on mäkihypyn ja maastohiihdon Continental Cupeja vastaava eli World Cupia alempi sarja.
Kattoo tätä naistenkin kisaa niin Salomonin valkopohja näkyy toimivan täydessä vesikelissä harvinaisen hyvin. Samuelsson sai kyllä kapulastaan hyötyä tänään. Normioloissa ei varmasti Ponsiluoma olisi noin helposti tipahtanut.
Palstajyrä
Njoo IBU-worldcupia tarkotin
Suurtietäjä
Tämä näkökulma ei aukea minulle lainkaan. Itse arvostan kaikkia mitalisteja yhtä korkealle. Koska se voitto voi olla kiinni pienistä asioista, joihin urheilija ei voi välttämättä edes vaikuttaa. Tuuriakin voi olla mukana.
Ehkä jopa arvostan korkeammalle niitä urheilijoita jotka jaksaa tehdä pitkän uran ja pysyä kympin sakissa vuodesta toisiin. Vaikka sitä MM tai Olympia kultaa ei olisi tullutkaan.
no jopa nyt taas kirvoitti kirjoittelua yhden entisen kilpaurheilijan mielipiteet.
No, otetaan nyt vaikka Therese Johaug - lopetti ehdottomalla huipulla kun oli vielä ylivoimainen. Jäi sellainen kuva. Kun taas Aino-Kaisa Saarinen jatkoi liian pitkään ja roikkui mukana, mutta ei niitä MM-mitaleita nyt enää edes muista. Virpi Kuitunen olisi voinu lopettaa yksi kausi aiemmin, mutta jäi silti mieleen ne TourDeSki:n voitot.
En mä nyt enää Annemari Sandellinkaan kisoja ymmärrä, ei siinä nyt enää kehitytä. Mutta tietysti jos on pakko juosta, kuten ( anteeksi vain) tuntuu olevan.
On tässä nyt sekin mun mielipiteitten taustalla että itse inhoon kilpailua ja kilpailuja - mutta halusin voittaa ja osoittaa myös muille että kyllä mä jossain pärjään, myös koulussa urheilukisojen voittoja arvostettiin, kouluaikoina hiihdin ja voitin myös pojat.
Olen tämmöinen tasaisen tappavalla tahdilla vaikka miten pitkään ja kirikykyä ei ole yhtään. Tempo oli just täydellinen laji mulle - sain ajella ilman kipuja ja vammoja, ja pärjäsin. Tempovaiheessa taas oli tärkeää saada työttömänä jotain järkevää tekemistä, ja sitä itsetuntoa. Kun sairastelun 2007 jälkeen huomasin että nyt pitäisi sitten oikeesti harjoitella jos välttävästikin pärjäisi, ja totesin että tämä oli tässä. Liian kallistakin olisi ollut, olisi pitäny uusi tempopyörä hankkia..
Pyöräilystä kyllä oli todellista hyötyä, sain siitä hyvän harrastuksen ja myös pari ystävää
Mutta se, jos se voitto olisi ollu otettavissa, niin hopee harmittaa ihan älyttömästi. Tosin riippuuhan se tilanteesta, jos olet ekaa kertaa ja - hopee on tosi hyvä, mutta kun olet jo voittanut useimmiten, niin hopee on häviö.
Suurtietäjä
Jos joku nousee nopeasti huipulle ja pokkaa nyt vaikka 1-2 kultamitalia ja lopettaa sitten.
Ja toinen puurtaa 10-15 vuotta siellä, vaikkapa 5 parhaan joukossa, voittamatta yhtään kultamitalia. Niin kyllä minä arvostan sitä sisua ja periksiantamattomuutta enemmän kuin yhtä kultamitalia. Se pitkän uran tehnyt urheilija on saattanut olla hyvinkin tärkeä henkilö nuorempien urheilijoiden uran kannalta, toiminut henkisenä tukena nuoremmille kun he ovat hakeneet ekoja KV kokemuksia.
Tuon tyyppisiä urheilijoita minä arvostan eniten.
Suurtietäjä
Just on hyvä podcast aiheesta Ylellä. Kalle Lassila ja Peter Kukkonen haastateltavana.
Tulee muuten mieleen yksi juuri tällainen suomalainen naishiihtäjä, en uskalla mainita nimeä.Jos joku nousee nopeasti huipulle ja pokkaa nyt vaikka 1-2 kultamitalia ja lopettaa sitten.
No kumminkin, kilpaurheilijaelämä ei ole helppoa ja elämässä voi olla muitakin tavoitteita. Niitäkin pitää arvostaa.
Tai tulee urheiluvammoja tai sairautta, on lopetettava. On jo Suomen Mestaruuksiinkin jonkin verran pitäny tehdä töitä..
Mitaliveikkaus kisoista? Saattaa tulla 1-3 mitalia.
Yöhöpisijä
Veikkaan ilman sen parempaa tietoa että Marjo Matikainen-Kallström. Ei tarvitse sanoa osuinko oikeaan, kuhan nyt itekseni arvailen ja tänne kommentoin.
Suurtietäjä
Ja minä nyt en muista yhtään hyvää esimerkkiä tuollaisesta pitkän linjan puurtajasta.
^ oikein.
Mutta mennään nyt huomenna alkaviin MM-kisoihin ja mitaliveikkauksia? Nyt onkin paljon rennompaa seurata kisoja kun oikein suosikkeja ei ole, paitsi Kläbo.
Yöhöpisijä
Suomalaisista ehkäpä molemmat Niskaset jonkun värisen mitalin, muihin hiihtäjiin ei ole samanlaista luottoa. Viestitkään ei ole kirkossa kuulutettuja, mutta ei haittaa jos olen väärässä.
Jäsen
Kun kisat ovat alkamassa on perinteisesti Timo Seppälä on ollut kommentoimassa lehdistössä kuinka dopingtestit ei paljasta kaikkea tms...
Nyt hän on eläkkeellä.
-- Parempi pitää kirellä ketju kuin pinna --
Aktiivijäsen
Jos Roligia ja Matikaista vertaa, niin ensin mainitun kilpailu-ura aikuisten sarjassa oli toki pitempi ja hän oli lopettaessaan "jo" 28-vuotias. Viimeiseksi jäänyt kausi oli tuloksiltaan selvästi heikompi ja uran päätökseen taisi olla myös niin sanottu biologinen syy. Matikainen tuli häneen verrattuna suoraan huipulle ja menestyskausia ehti ennen aikaista lopetuspäätöstä olla yksi enemmän.
Mutta sen kummempia spekuloimatta: ihmiset ovat tunnetusti erilaisia ja jos ei ole tietyllä tapaa riippuvainen huippu-urheilusta, menestyksestä ja julkisuudesta, kaikesta siitä voi sen saavutettuaan tulla taakka. Jos ajatukset kulkevat tyyliin eikö tämä ollutkaan tämän ihmeellisempää ja tuntee että todellinen elämä tai se mitä elämältä haluaa on jossain muualla, niin ei liene mitään syytä jatkaa - siinä missä jollekin toiselle harjoittelu ja kilpaileminen on se tie, joka tuo syvempääkin sisältöä elämään kuin urheiustipendit ja sponsoritulot, mitalit ja kuvat lehtiin.
PS Miehistä tulee mieleen Kari Härkönen, joka käytännössä lopetti heti voitettuaan kultaa Seefeldissä vuonna 1985. Ura toki jatkui kansallisella tasolla pari vuotta, mutta jo selvästi jäähdyttelijänä. 26 vuotta ei silloinkaan olisi ollut miesurheilijalle vielä ikä eikä mikään.
Aktiivijäsen
Onko nyt taas niin että huonot ladut petti Suomen kansan. Jos eivät itse mukkase nurin niin sitten kaveri edessä.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Aktiivijäsen
"Perttu Hyvärinen saa Hiihtoliitolta 3000 euron sakot urheilijasopimuksen ehtojen rikkomisesta. "
Taisi sen verran olla huumoria vielä v-käyrälläkin että piti sitä pilttipurnukkaa kädessä koko haastattelun ajan.
Mutta tuplalasit otsalla oli ihan ok.
Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla
Oli hienoa nähdä kestävyysurheilija Kruegerin voittavan tämän toiseksi pisimmän matkan. Kova on Kläbokin ja hatun nosto kiritykille kakkossijasta tälläisessä kisassa.
Jäsen
Mikäs pilttipurkki sillä Pertulla oli lapasessa? 3000€ on sinänsä halpa markkinointikampanja telkkarissa maksimaalisella peitolla..
Vakiovieras
Tän firman purkki.
https://komerofood.fi/
Sent from my 2201123G using Tapatalk
Aktiivijäsen
Onkohan noin, että Komero maksaa tai sitten Pertulla on Komeron purkkeihin piikki auki 3000€ edestä?
Yöhöpisijä
Eikös se Pertun manageri myynyt jo siltä hiihtopuvun päältä, että sai sakon maksuun?
- Heroes are ordinary people in extraordinary situations doing the right thing -
Aktiivijäsen
Jessie Diggins on Jumalatar!
Suurtietäjä
Mitä tuumaatte noista hiihdon tulevaisuuden näkymistä? Jos nyt jo liki puolet MC starteista on sprinttejä. Mikähän osuus on väliaikalähdöillä, paljonkohan niitä on nyt koko kaudessa, onko neljäsosakaan?
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit