Eilen iltapäivällä.
Ei ollut gräveliä eikä pakkosatku, mutta reilu satku eli vähemmän kuin 130 km maantietä.
Aikaa se vei neljä ja puoli tuntia eli taaskin enemmän kuin olisin toivonut. Jos yrittäisin analysoida, niin silloin kun olin nopeampi, olin nopeampi nimenomaan helpoilla osuuksilla eli tasamaalla ja myötätuulessa. Kun välitykset ovat samat kuin ennenkin ja luulen viihtyväni samoilla välityksillä, pääteltävissä on että kadenssi jota pystyn sujuvasti ylläpitämään on matalampi kuin ennen.
Lenkki oli ensimmäinen neljän päivän apatiaan vaipumisesta jotenkin toivuttuani. Apatian syynä oli tietenkin kesän loppuminen. Minulle tuttu ja jokavuotinen ilmiö - apatia siis- mutta ehkä tällä kertaa tavanomaista pahempi. Saa nähdä onnistuinko karistamaan sen kannoiltani, joskus se on iskenyt pariin kolmeenin otteeseen ennen kuin on päästy siihen että syksykin on tuntunut hienolta vuodenajalta.
Yllättävää oli se että parikymmentä ensimmäistä näkemääni fillaristia oli tavispyöräilijöitä, etupäässä eri-ikäisiä pariskuntia. Vasta tunnin ajettuani tuli vastaan ensimmäinen maantiefillaristi eikä heitä myöhemminkään tullut kuin puolisen tusinaa lisää.
Kivaa oli jälleen kerran se, että reittivalinta oli tuulen suhteen melko onnistunut ja se että pukeutuminen - lyhyet bibsit, irtolahkeet ja -hihat, kevyt tuulta edestä pitävä takki (tai "long sleeve jersey" kuten sitä myytiin) ja ajolakki kypärän alla osui koko lailla nappiin.
Kirjanmerkit