Aamulla maantiepyörällä töihin. Kontakti oikealle kääntyvän auton kanssa Tukholmankadun ja Topeliuksenkadun risteyksessä.
Aamulla maantiepyörällä töihin. Kontakti oikealle kääntyvän auton kanssa Tukholmankadun ja Topeliuksenkadun risteyksessä.
Tänään, ajoin kelvillä, kunnes lähestyin takaapäin isoa ja vanhan näköistä rotweileriä ja ulkoiluttajaansa. Mietin, että soitanko kelloa vai en. Järkeilin, että koska mulla on niin äänekäs vapaaratas niin täytyyhän koiran ja ulkoiluttajan kuulla se ääni jo kauempaa ja tilaa ohitukseen on riittävästi, joten en sitten soittanut kelloa. No, eihän ne mitään kuulleet ja kun olin kohdalla niin rotweilerhän yritti hyökätä mun kimppuun, onneksi omistaja, koiransa näköinen isokokoinen äijä, ehti vetää koiran takaisin ja hyökkäys jäi yritykseksi. Tästälähtien soitan sitten jokaisen koiran kohdalla kelloa varsinkin jos lähestyn takaapäin, ei noista voi tietää.
Nyt taidetaan hieman liioitella. Harvoin jos koskaan koira hyökkää pyöräilijän kimppuun. Toki jotkut koirat voivat syöksyä hihnassa pyöräilijää kohti mutta että tarkoitus olisi hyökätä kimppuun kuulostaa liioittelulta. Soita vaan kelloa ei siitä haittaakaan ole. En minä ainakaan kuule kenenkään vapaarattaan ääntä eikä pyöräilijän ainakaan pidä luottaa siihen että kuulisin.
Itse koiralenkillä tulee jatkuvasti vilkuiltua taakse kun koskaan yksikään pyöräilijä ei ilmoita tulostaan millään tavalla. Nämä pari numeroa liian pienissä vaatteissa pyöräilevät ovat pahimpia. He kun eivät voi hidastaa vauhtia yhtään ettei keskivaihti tai syke vaan laske. Soittakaa siis sitä kelloa ettei käy mitään vakavampaa. Ei mulla muuta........
Tänään hiekkatieseikkailun viides päivä, 164 km Kokemäeltä kiemurrellen Salon Lehmijärvelle.
Kaveri jatkoi Tortinmäestä kotiinsa Turkuun ja itse maantiepyöräilin Auraan ja edelleen 224:ää Halikon kautta tänne. Salossa matkalla pizza & olut. Tympeää hommaa, 30 cm piennar ja autot sataa ohi, mutku halusin kompensoida Säkylän Pyhäjärven mökkiteillä tuhraantuneen ajan. Sitäpaitsi tunnin satoi vitusti.
Kummasti tälläiseen "puoltoistasataa päivässä" -ajeluun aina tottuu, vaikka välillä on vaikeaa.
Tästä vuodesta on tulossa vähän "välivuosi" kulkutaudin ja työperäisten ongelmien takia. Kaikki treeni mitä saa aikaiseksi on hyväksi ja se mikä motivoi tällä hetkellä on helpointa. En kiistä maantiepyöräilyn tuomaa vaihtelua kyllä. Ehkä se siinä vähän tökkii, että kaikki reitit alkaa olla niin tuttuja. Metsässä saa lisäksi olla omassa rauhassa ja kuunnella lintujen laulua ja viereisisä puissa rapistelevia oravia. Maantiellä se on vähän sellaista, että milloin joku kusipää vetää taas hihaa myöten ohi.
Maantiepyörä on mahtuu roikkumaan seinällä eikä se siinä ole tiellä. Eihän se leipää vaadi. On minulla moderni gravelfillarikin, mutta vaikka ne näyttää niin kovin samoilta niin fiilis on aika eri. Ehkä se ei haittaisi tai sitten se haittaa, kun sen tietää. En minä tuota nyt aatellut lähteä myymään, kun en minä niitä rahojakaan oikein mihinkään tarvitse. Ehkä sille joskus tulee käyttöä.
No tänään illansuussa reilu 30km polkuja. Taas oli kivaa.
Nolla todellista juttua. Säälittävää harrastaa tuollaista koirien leimaamista. Joku voisi sanoa vaikka vihapuheeksi.
https://www.fillarifoorumi.fi/forum/...%C3%A4st%C3%A4
Menkää tuonne. Kyllä se on ihan fakta, että koira saattaa hyökätä. Parikin tapausta tiedän elävästä elämästä, kun roskaväki ei osaa pitää rakkejaan kiinni.
Mä en pelkää pätkääkään koiria, mutta todellakin tiedän, etteivät kaikki ole opetettuja kullannuppuja ja aika usein ne opetetutkin naksahtavat.
Jos sakemanni ampuu jostain portin takaa perään, niin en kyllä kahta kertaa jää miettimään kuiskaajan juttuja, vaan sprinttaan niin perkeleesti karkuun. Todennäköisesti vielä ehdinkin.
Tänään tiellä 20 km, lenkin välillä 3,5 h:n lakkareissu. Lakkoja n. 4 litraa.
Aiheeseen - varauduin että on sadepäivä, kesäkurapyörällä sain kuitenkin satasen kokoon ennen töitä![]()
Hienoa JO, innollla odotan hamassa tulevaisuudessa "kuvaraportteja pyörälenkeiltä" osioon sisältöä tästäkin fillarireissusta
Kuvaraporttisi on olleet erittäin mielenkiintoisia ja jotenkin puhuttelevia, erityisesti historian havinaa sisältäviä kuvia
on jäänyt miettimään pidemmäksikin aikaa..
Eilen ajoin viimeksi pienen lenkin, olin jo aikeissa ruveta myymään omaa hiilikuitu di2 OMS pyörää vähäisen käytön vuoksi,
mutta maistuikin niin mukavalle, että en taidakaan sitä myydä..
Tänään tasan neljäkymppiä maastoilua. Tieajelua piti olla, mutta eilinen pyörän väsäily juoksulenkin päälle veti selän niin juntturaan että vaihdoin maastolenkiksi.
Polku se on paikallaan polkeva polkukin... Aurora
Äsken "GG2022 - Tour de Mont Lauha" päätösetappi Lehmijärveltä kotiin. Tai no, Kyrsälässä hyppäsin junaan, jolla ajelin Keraan, vaikka olikin mehevä myötätuuli. Kilsoi silti 138 tällekin päivälle. Tänään jo jalat painoi aika lailla, mutta oli nousumetrejäkin.
"Kontakti" jättää tapahtumasta jonkinverran auki alkaen siitä töytäisikö pyörä autoa vai auto pyörää. Sekin lukijoita hyvinkin mahdollisesti kiinnostava tieto selvisikö pyörä vaurioitta jää arvattavaksi.
Paikka muuten on sellainen jota vähemmän tottuneena urbaanipyöräilijänä olen kertakokemuksen jälkeen karttanut kuin...no, ruttoa.
Eilen.
Reilut viisi tuntia maantietä (ja pakolliset kelviosuudet). Vähän sellainen mitä juoksuharrastuksen aikonani tavattiin kutsua määräviikoksi eli lenkillä käydän joka päivä ja kilometrejä kertyy hyvinkin tuplasti niin sanottuun normaaliin perusviikkoon verrattuna. On vain niin kiva ajaa, kun voi nauttia loppukesän lämpimästä säästä ja hienoista päivistä.
Nyt tosin pääsi kahteenkin otteeseen ajamaan sateen kastelemia ja vasta osittain kuivuneita teitä, mutta onhan se silti aivan eri asia ajaa sellaisia auringon paistaessa kuin joskus syksyllä harmaan pilviverhon alla.
Eilen maantiepyörällä pienen kruisailun. Kivaa oli.
(Vähän epäortodoksinen pyörästä tuli: edessä 46-piikkinen, takana 11-32, Ultegra RX-vaihtaja ja tangoksi Ritchey WCS Ergomax, polkimiksi XT-maasto. Eturatasta lukuun ottamatta omasta käytettyjen kasasta, toki puhtaina ja huollettuina. Projekti venyi ja polkimetkin taisivat maata vähintään vuoden atomeina pakasterasiassa.
Isoimmalla takarattaalla vähän rutisee, mutta en anna sen haitata, sillä en tuolla tule ajamaan muuta, kuin lyhyitä ja rentoja kruisailuja)
Eilen päivällä lähtö metsään komeessa aurinkon paisteessa ja metsän keskellä salama ja ukkonen kävivät... taivas pimeni sekunnissa eikä karkuun päässyt kaatosadetta mutta onneksi se kesti vaan vartin
Tänään sai sitten sen kovemman lenkin kun piti ehtiä ennen neljää kotiin eli kahden tunnin helppo maastolenkki puristettuna 1h 45min ja 40km.
Polku se on paikallaan polkeva polkukin... Aurora
Tänään reilun satkun allroadia kapeammilla 38-millisillä kumeilla ja vakiota vähän alemmilla paineilla. Välillä paistoi aurinko ja oli oikein lämmintä, välillä oli pilvisempää ja selvästi viileämpää.
Vakiopolkaisu vailla mitään ihmeempää. Käytössä ollut satulatolppa naksuu välillä aika kuuluvasti, joten sitä pitää vähän tutkia.
Just ajoin Kokonhallin kanttiiniin aamukahville. Salille en mene. Vois kyllä alkaa käymään vaikka kerran viikossa. Mulla on ikivanhoja kymmenen kerran salikortteja käyttämättä muutama. Ukko sano, että ne käy niin kauan kun sali on olemassa. Ajaessa tuli häjy ajatus laskea ohjaamoa alemmas...
Ja taas neljäkymppiä maastossa, mutta tänään kevyesti. Nyt tuli eka kertaa vastaan ongelma lyhyemmän stemmin kanssa. Högbackan jyrkkä nousu ei mennyt sitten millään kun keula nousi jatkuvasti pystyyn.
Polku se on paikallaan polkeva polkukin... Aurora
Tänäänkin kevyttä maastoilua ja nyt 43 km.
Polku se on paikallaan polkeva polkukin... Aurora
20km. Ensimmäinen lenkki Brooks B17 satulalla. Sopii näköjään omalle persaukselle ilman sisäänajoakin.
Juoksen, hiihdän, kävelen. No en. Minä pyöräilen
Eilen illalla Kona Sutra Ltd:llä noin 36 km, josta kymmenisen km asfalttia ja loput erilaisia sorateitä ja vanhaa ratapohjaa. Nimismiehenkiharaa, niitä vältellessä tien reunassa paikoitellen upottavaa pehmeää hiekkaa ja umpeen kasvaneita pätkiä soralla. Muutama puunrunko kaatunut uralle, mutta kyllähän niistä vähän hyppyyttämällä yli pääsi.
Eilen gravelilla 46 km. Ja kun ajaminen on tänä kesänö jäänyt jaksamisen kanssa todella vähiin, niin olo oli ihan kuin voittajalla kun pääsi vihdoinkin kesäisiä sorateitä kiertelemään.
Alkuun tuli pieni yllätys, kun toisen kengän klossista olikin mutteri pudonnut ja kenkää ei saanutkaan enää irti polkimesta. Onneksi olin ehtinyt vain n. 2 km päähän kotoa, kenkä jokseenkin väkivalloin pois polkimesta ja kotiin laittamaan uusi klossi tilalle. Eipä ole koskaan ennen sattunut moista. Kyseisillä suht uusilla kengillä en edes ole paljon ehtinyt ajamaankaan.
67,7 km Syötteellä, ei ihan pk-sykkeillä mennyt.
Reilu kuuskymppinen vajaan viiskymppisen USS Kearsargea katsomaan. Ja takaisin tietysti.
Kuumepäivien jälkeen oli tarkoituskin että ihan pieni ajelu hiljakseen, lämmintä ylle ( lähteissä 10° ja tuulee) ja kävin keräämässä jätesäkillisen panttitölkkejä ( haa, ehdin ekana!) ja vein osan tölkeistä kauppareissulla palautukseen. 26km. Jaha, ja takakumi ihan löysä, tarvii selvittää onko muuten vaan vai tuleeko rengassulkeiset...että hyvä kun oli vain pieni ajelu ( löysentyny vaan oli )
Sinänsä kuumepäivistä oli hyötyä - nyt osaa iloita pienestäkin ulkoilulenkistä, ei ole stressiä ehtiikö ajaa satasen ennen töitä.
Äsken tähän Långvikin kyläkaupalle kahville. Kohta jatkan matkaa.
EDIT: joo, ajelin sit kotiinkin. Yhteensä 77 km ja ninpal gravelii kun vaivatta sain messiin. Pakosti myös assua.
JackOja muokkasi tätä : 07.08.2022 at 18.42
Kirjanmerkit