Piti lähteä pitemmälle lenkille tänään. Pääsin reilun kymmenen kilsan päähän kotoa, kun tuli sellainen tunne, että pitää saada satulaa vähän ylemmäs. Nostin satulaa, kiristin pannan pulttia ja naps, se meni poikki. Onneksi vaimo oli kotona, niin sain soitettua autokyydin kotiin. On se helvata, että Stigmatan hintaisessa rungossa pitää säästellä satulatolpan pultin materiaalissa. Se nimittäin oli jotain magneettiin tarttuvaa metallia. Onneksi ei mennyt poikki esim. viime viikon reissulla keskellä jotain metsätietä.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit