Kestävyysharjoitelleilla yksilöillä lihaksen kyky käyttää happea ylittää huomattavasti elimistön kyvyn toimittaa happea lihaksille. Hapenottokykyä harjoitelleilla yksilöillä rajoittavat ensisijaisesti 1) sydämen kyky pumpata verta, 2) veren kyky kuljettaa happea ja 3) hiusverisuoniverkoston tiheys työskentelevien lihasten ympärillä. Erittäin hyväkuntoisilla kestävyysurheilijoilla voi sitten keuhkotkin olla jo rajoittava tekijä kun muut osat ovat niin hyvin adaptoituneita.

Väsymystä sitten puolestaan aiheuttavat monenlaiset tekijät. Kun työskennelleen lähellä maksimaalisen hapenottokyvyn tasoa (kriittisen tehon/toisen ventilaatio-/laktaattikynnyksen yläpuolella) korostuu lihastason väsymys. Kun aineenvaihdunta kiihtyy sille tasolle, että anaerobinen aineenvaihdunta selvästi kiihtyy alkaa lihaksissa kertymään tämän sivutuotteena vety-ioneita ja inorgaanista fosfaattia ja samalla kreatiinifosfaatti varastot lähtevät hupenemaan. Isossa kuvassa havaitaan mm. hapenkulutuksen nousu yksilön maksimitasolle. Yksinkertaistetusti voi ajatella, että lihakset väsyvät, koska sinne ei toimiteta riittävästi happea.

Kun siirrytään kynnyksen alapuolelle pidempiin suorituksiin lisätään perifeerisiin väsymystekijöihin myös lihasglykogeenivarastojen hupeneminen ja keskeistasolla kehon ydinlämpötilan nouseminen. Peruskestävyysalueella astuu sitten keskeisellä tasolla myös aivot mukaan kuvaan.