Tänään noin 65 kilsaa pyöräteitä pitkin, kun en uskaltanut lähteä sateiden jälkeen koestamaan jäätyneitä sorateitä. Ihan riittävän liukasta ja ryppyistä oli pyöräteilläkin.
Tänään noin 65 kilsaa pyöräteitä pitkin, kun en uskaltanut lähteä sateiden jälkeen koestamaan jäätyneitä sorateitä. Ihan riittävän liukasta ja ryppyistä oli pyöräteilläkin.
tänään oli kaikinpuolin kiva päivä. Kotimatkaa äskön ja sain ajettua yhteensä 80km - melkein 5 tuntia tosin...
Moottoriturpa
Tänään pyörähdys itään katsomaan miten huumekauppa jakselee. Neljäsosavakava tarkoitus oli ehkä hakea Villingin eteläpuolelta 1-2 ruutua, muttei jäällemeno lopulta houkutellut. Muutenkin oli raskasta poljettavaa huonosti hoidetut muhjuväylät. Onneksi oli kuitenkin maasturi alla.
Umpihankihii..eikun pyöräilyä aamulla merisään jälkeen, joku mummeli vetelee maasturilla ja mä olen että kääk!apua! ja mummeli menee vielä ohitte. Ei piruvie, ohitin takas. Onko muut vaan niin rauhallisia vai mitä, kun minä ääneen siellä huutelen...Ajelin pienen matkan, Sarankulmassa ( jossa oli aurattu) kääntymässä ja Pereen kautta ....no ei olisi pitäny, pyörätiellä ei voinu ajaa mutta oli se ajotiekin ihan kammottavaa ajettavaa.
Talviajokilometrejä ei vaan voi verrata, olosuhteet voi olla ihan eri.
Äskön kävin jäätymässä, niin kylmä että tuli paha olo. Tulin lämmittelemään, käyn vielä kaupassa niin tulee 38km. Suunnilleen.
Vanha jäärä
Sen verran kokeilin sähköavusteista maasturi tossa muutama päivä sitten kun oli kelvillä 10 cm pöperöö niin eihän pyörä edes huomannut sitä vaan kulki kevyesti kolmekymppiä...
Vertailutesti kauralla toimiva täysjousto hiilikuitu kymmenen kilonen 2.35 leveillä kumeilla niin vauhti oli sen viisitoista ja luikerteli kuin käärme
On siitä huomenna kolme viikkoa.
Aktiivijäsen
Moottoripyörä on moottoripyörä, luomupyörä on lälläripyörä.......Alkujaan tämän lähetti izmo
Sen verran kokeilin sähköavusteista maasturi tossa muutama päivä sitten kun oli kelvillä 10 cm pöperöö niin eihän pyörä edes huomannut sitä vaan kulki kevyesti kolmekymppiä...
Vertailutesti kauralla toimiva täysjousto hiilikuitu kymmenen kilonen 2.35 leveillä kumeilla niin vauhti oli sen viisitoista ja luikerteli kuin käärme
No pyöräilyssä ei ( minulle ) ole tärkeintä nopeus ( kisat oli erikseen), eikä oikeastaan matkakaan ( enää), mutta fyysisen kunnon ylläpito, ulkoilma, painonhallinta. En ole talvilenkeillä kovasti hikoillut, mutta umpihankilenkeillä olen hengästyny ja alupaita likomärkä. Ne harvat päivät kun on joutunu autokyydillä töihin ( viime vuonna kerran) ,tosi raskaita.
Moni asiakas ( nähtyään että pyöräilykypärä on tuolla alahyllyllä...) kyselee että entäs sähköpyörä? se ei ainakaan minulla kohota kuntoa, jos jotain niin läskipyörä talvella, sillä jyrää paremmin kuin 32mm hoikilla renkailla.
Palstajyrä
Joulukuun alussa. Hiihdän jos on sellaisia kelejä.
No kyllä tässä kohta alkaa pyörälenkillekin mieli tekemään.
Kävin ajelemassa 20km alkulenkin. En kyllä käsitä miten mä olen joskus näin kovilla pakkasilla -22°C ajanu satasen lenkkejä, tai edes päivässä yhteensä satanen. Kakskymppiä oli aikalailla maksimi, työmatkaa tulee vielä.
Aktiivijäsen
Tänään pitkästä aikaa pyöräilyä. 2h50min läskillä (40 km).
Jäsen
Tänään 57km, aika liikkeellä 4h 3min. pk:ta maasturilla.
Forumilordi
Par tuntii mm. Hallainvuorella. Oli kyllä haastetta pysyä polulla, pannutin varmaan 20 kertaa ja kirosin niin, että pöllöt putoilivat puusta. Eli hauskaa oli.
Vanha jäärä
Neljä eri pyörää ajossa tänään ja omalla takapihan mäellä 2 km uralla minkä olin alunperin avannut lapiolla umpihankeen tein testejä ja kyllä sähkö mobedi on helppo siellä viedä kun ei pieni pöperö haittaa mutta kauhistus oli 29" maasturi nastakumeilla ja se ei meinaa pysyä polulla yhtään
Tänään ajettu 60km, kaikkea mahdollista pintaa: ihan peilijäätä, (suola)hiekoitettua Pirkkalassa, ihan ok Tampereen puolella ja paikoin paljasta asfalttia, ja paikoin söheröä. Kotiin/kotoa menevän osuuden joutui taluttaan. Kotimatka 13km vielä tulee illemmalla, ja tietysti suurin osa vastatuuleen, kova länsituuli.
Aktiivijäsen
Juuri äsken läskillä 2h59min (50 km). Kova vastatuuli paikoin.
Ajelin töistä kotiin - ei kovasti pskempaa keliä voi olla. Talutin ja Veturikadun jälkeen ajoin ajotietä, kotiinkin piti päästä. Prisman jälkeen punnersin pyörätietä, mutta ihan loppuosa sitten taas ajotielle.
Ihan likomärkänä kaikki vaatteet.
Kyllä muuten jokunen prkl tuli ääneen manattua. Siinä meni talvimaisemat myös. Tuli sentäs 71km ajettua.
Jäsen
Äsken sairastelun jälkeen eka lenkki. Tunteroisen ajoin ihan kokeilu mielessä ja sykkeet oli ylhäällä(pk:n yläpäässä) vaikka vauhtia oli sopuisan hidas.
"You brought two too many - Monettako kertaa sä katot tota?"
Vanha jäärä
Lohdutan että jouduin väistemään kymmeniä pyöräilijöitä Nekala Rantaperkiö välillä kun taluttivat pyöriä ja jopa läskipyörä kiemurteli kuin käärme kelvillä sohjossa ja ohitin sen penkan kautta
KÄÄK! Kävin kokeilemassa pyörällä, nyt oli paha. Mulle, kyllä siellä muut meni ihan reippaasti...ei sitten voitu eilen lanata, ei siinä jäätyneessä kropuliaisessa joku hiekanjyvä mitään auta. Ajelin 17km, siihen meni puolitoista tuntia.
Totesin että lämmintä vaatetusta ja tarpeeksi ajoissa pitää töihin lähteä. Anteeksi autoilijat, muutamaan otteeseen on pakko ajaa ajotietä. Ja sekin on Pirkkalan puolella ihan jäistä.
Tänään ulkoiltu 4 tuntia. Töihin mennessä tuntui että 10km asti ihan ok, hiekoitettu ja sepeliä. Tulomatka oli karmea kokemus, tuuli varmaan vieny sepelit ja hiekat...Ratinassa ajoin ajotietä ja sitten talutin, hiljakseen ajelin Rantaperkiöön jossa jälleen ajotielle, Sarankulmasta pyörätietä. Kotiin tulevan mäen talutin, hyvä kun kengilläkään pysyi pystyssä.
Miksi ihmeessä ei voitu eilen kun oli pehmeetä söheröä, niin lanata sileeksi, olisi sulanut ja kuivunut. Tampereen puolella ei ole tehty juurikaan kun sepeliä kylvetty, ei auta enää mitään kun söherö on jäätynyt.
Moottoriturpa
Äsken kolmetunteroinen. Melko järkyttävä pääkallokeli oli ja kypäräkauppaankin tuli asiaa. Saakutti.
Palstajyrä
^ Kypäräkauppaan voi tulla asiaa kolmesta syystä: (1) tulee vastustamaton halu hankkia uusi (ja yleensä jokin tietynmerkkinen ja -värinen) kypärä, (2) kypärä putoaa hattuhyllyltä tai kädestä ja siitä löytyy tarkemmin tutkien murtuma jonka voi epäillä heikentävän sen kykyä suojata aivokoppaa onnettomuustilanteessa ja (3) kuskin huomiokyky pettää hetkeksi tai hänen arviointi- ja ajotaitojensa rajat ylitetään.
Jos syynä oli tällä kertaa kolmonen, niin sen voi nähdä niinkin että hyvä että tuli laitetuksi kypäräkin päähän eikä vain kypäränalusmyssy.
Keskiiviikkona.
Kevyttä ajelua todennäköisen omikron-tartunnan ja kuuden päivän karanteenin jälkeen, 2,5 h, 45 km. Silloin keli oli vielä pöpperöinen eikä sohjoinen tai jäinen. Tänään ehdin tuumata lenkillelähtöä, mutta pieni kävelykierros sai minut luopumaan ajatuksesta: en ole kuskina ihan sieltä teknisesti taitavimmasta päästä, rupean jännittämään liikaa ja teen korjausliikkeitä jotka eivät ole hyväksi. Lisäksi hävettäisi ihan törkeän paljon jos päätyisi taas Töölön sairaalan potilaaksi, vasta heinäkuussahan minä siellä kävin...
Moottoriturpa
^kolmonen. Nopeat lipat ja pää kovaa tantereeseen. Kuullosti kuin olis kallo haljennut. Kypärä rikki. Harmi kun oli kevein ja kallein.
Tapahtui alle sekunnissa, en ehtinyt tehdä mitään. Kädet oli vielä stongassa ja jalat polkimilla kun huomasin olevani nurin.
Hetken aikaa piti keräillä itseään. Pelottavaa.
Palstajyrä
Psykologisesti saattaa olla helpompaa jos tietää tehneensä jotain tyhmää.
Itse olen esimerkiksi parikin kertaa mennyt nurin kun olen siirtynyt sivusuunnassa jäisestä urasta tai semmoisen polanteen yli eli olen vienyt fillarin tilaan jossa nastat menettävät kosketuksensa tiehen ja sitten on menty juuri niin nopeasti että seuraava tietoinen havainto on ollut kun katseli maailmaa kokonaan toisesta näkökulmasta. Kipeää voi tehdä ja housut tai takki voivat kärsiä, mutta tapaus on suhteellisen helppo saada pois mielestä kun voi ajatella että oppi sentään jotain eikä tee samaa virhettä toistamiseen...
Mutta tuollainen voi olla jonkin aikaa yllättävän ikävä. Se ääni jonka kuuli kypärän osuessa maahan - ja se hetki (jota ei ehkä ollut mutta jonka jälkeenpäin voi kuvitella muistavansa) joka kului siitä kun lonkka tai käsivarsi osui maahan ja odotti sitä että seuraavaksi osuu pää...
Onneksi ihmisen muisti on kaikesta huolimatta usein armahtavan unohtavainen.
^ jne. tosi harvoin näkee että joku muu taluttaa fillariaan ( tänäänkin kaikki muut ajoi ihan reippaasti...), en myöskään että kukaan olisi sillee jalka maassa.
Ikävä kyllä...ikävät asiat ( myös ei pyöräilylliset..) ei unohdu, aika usein ne 20 vuotta vanhat asiat palaa mieleen. Olen hävittänyt kaikki konkreettiset "muistot" ...ainut lohtu että - selvisin, ja otin opikseni.
Forumilordi
Mä olen kerran pannuttanut samalla tavalla. Se on kyllä aika kuumottava fiilis, kun ensin ajaa ja seuraavassa hetkessä ajoasennossa, mutta kyljellään ojassa. Onneksi ei nyt sitten kai käynyt pahemmin? Mulla vääntyi peukalo.
^ tsemiä, toivottavasti ei käyny pahasti.
Mutta viimeksi kun kaaduin melko pahasti ( lokakuu 2017) se oli elämäni onnekkain ja tärkeä kaatuminen.
Eilen, ja tänään sama tilanne, kyllä pahimpia fillarointi-olosuhteita ikinä.
Jäsen
Äsken reilu pari tuntia.
"You brought two too many - Monettako kertaa sä katot tota?"
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit