Olen ehkä joskus kertonutkin että kerran kun koin syvän turhautumisen hetkiä sen vuoksi että olin jälleen kerran onnistunut laittamaan rastin jota kukaan ei osannut, ehtinyt tai viitsinyt hakea, kävin synkkää yksinpuhelua ja tulin siihen tulokseen että minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko lopettaa koko pelleily (ja toivoa että leikki sujuisi paremmin kun minä en olisi sitä pilaamassa) tai kirjautua foorumille jollain toisella nimimerkillä ja käydä pelastamassa itseni kuvarastihetteiköstä.

Siinä kävi kuitenkin niin että soudin ja huopasin enkä oikein osannut päättää ja joku kävi sittenkin hakemassa rastin, joten minun ei silloin tarvinnut ratkaisua tehdä. Miten lie nyt?

PS On niitä rasteja haettu eeppisimmissäkin talvikeleissä kuin mitä huomenna ja lauantaina ehkä nähdään!