^muttei tuokaan pari aja täyttä matkaa.
Aktiivijäsen
^muttei tuokaan pari aja täyttä matkaa.
Jäsen
Mä lähden Islantiin ajamaan ensi kesänä The Riftin (https://therift.bike/) eli Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen törmäyskohtaan reititetyn 200 km pituisen soratiekilpailun. Nettikirjoittelujen mukaan tuota on pidetty aika rankkana ja jopa Unbound Graveliin verrattavana, vaikka onkin pituudeltaan lyhyempi. Voittajalla on ilmeisesti ollut keskinopeus yli 30 km/h muutamasta kovemmasta noususta ja joenylityksestä huolimatta. Rengasvalinta tulee olemaan tärkeä, uskon että valintani osuu jonnekin 40-44 mm alueelle.
Itse osallistun amatöörisarjaan, mutta toki kilpailullisessa mielessä. Kuntopohjia on kuitenkin aivan hyvin jo entuudestaan, mutta tuollainen suurempi kisa on minulle uusi juttu, kun en ole paria maantie- ja cx-lähtöä huonolla menestyksellä enempää kisannut muita vastaan. Maantiekisoihin en halua osallistua kolaririskin takia eikä maastokilpailuihin riitä ajotaidot, joten sorakisat sopivat tällaiselle minun kaltaiselleni dieselmoottorille.
Ilmeisen suosittu on ollut tämä ensi vuoden kisa, paikat myytiin loppuun puolessa tunnissa ja kisan facebook-sivulla jotkut ovat halunneet maksaa paikasta jopa 500 dollaria. Paikkojen määrä on ilmeisesti rajallinen (olisikohan tuhannen tienoilla), kun Hvolsvöllur kilpailujen järjestämispaikkakuntana on aika pieni eikä majoitus- ym. kapasiteettia näin ollen ole.
Tulevana talvena saakin hinkata sweetspottia ja pidempää lenkkiä ihan kunnolla. Onneksi tuolla ei tule liian kuuma, joten sikäli suomalaiselle hyvin sopiva kisa. Olen kilpaillut Islannissa yleisurheilussa aikaisemmin ja silloin loppukesän sää oli verrattavissa meidän syys-lokakuun vaihteeseen. Aion olla paikalla jo vajaa viikko etukäteen, joten ehtii hieman tutustumaan reittiin yhtenä päivänä ja lomailemaan perheen kanssa reissun muut päivät. Ei se kunto mihinkään muutamassa päivässä katoa, jos on koko talven hyvin harjoitellut.
Kenraaliharjoituksena aion ehkä ajaa Tanskassa Dirty Jutlandin (n. 220 km kisa) huhtikuussa, jos saan sinne alkuvuodesta paikan. Mikäli tämä sorakisatouhu on mieluista, saatan harkita vuodelle 2023 joko Unbound Gravelia tai Gravel Worldsia.
Vakiovieras
^Kuulostaa mielenkiintoiselta.. Iloisia treenikilometrejä!
Lähetetty minun SM-G780F laitteesta Tapatalkilla
Veteraani
^^ Godspeed!
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Moottoriturpa
Tsemii! Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Itsekkin haluaisin lähteä mieluummin tuollaiselle turneelle, mitä esimerkiksi haute routea ajamaan.Alkujaan tämän lähetti moukari
Tuosta saa kyllä motivaatiota talven treeneihin.
Aktiivijäsen
Hienoa! Tsemppiä treeneihin ja toivottavasti saadaan kilpailusta kunnon raportti kesällä. Onko kalusto renkaita vaille valmis jo vai onko vielä jotain hiottavaa ? Olisiko mahdollista esitellä ensi kesän työkalu ja mitä meinaat ottaa tuollaiseen kisaan matkalle mukaan ? Kisan verkkosivuja en saanut auki, mutta oletan tuon olevan "oikea gravelkisa" ilman mitään mehu/eväspisteitä.
Aktiivijäsen
^Samaa toivotetaan ja toivotaan. Onko täällä muuten ollut sellaista ketjua, jossa olisi esitelty omia pyöriä ja pyörävalintoja hieman laajemmin kuin kuvan muodossa
Veteraani
GCN:llä on 47 minuutin kooste Serenissimasta. Melko urbaani kisa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Aktiivijäsen
https://youtu.be/4wHmo5-OvwQ
Jäsen
Kiitos kannustuksesta, tänne tulee varmasti jotain raporttia silloin ja ehkä jo tässä treenikaudenkin aikana. Ajattelin kirjoittaa tähän pienen pätkän nykytilanteesta, jos jotain kiinnostaa lukaista. Kovatasoinen kisahan tuo on, on ihan ympäriajoissakin kisanneita ollut mukana. Vaikka onkin oikea gravelkisa, sieltä saa väliaikapisteistä evästä, joten ei tarvitse ihan kaikkea kantaa mukana jos ei halua.
Treenimotivaatiota on kyllä hyvin, kun viime vuonna kisat jäivät väliin pahan loukkaantumisen takia ja tänä vuonna elämässä on ollut sen verran ohjelmaa, että olen pitänyt vähän välivuotta järjestelmällisestä treenistä ja miettinyt, että miten sitä ensi vuonna urheilisi. Treenifilosofia on sinänsä aika yksinkertainen, kaksi kovempaa (pääasiassa pihalla ajettavaa) intervallitreeniä keskellä viikkoa, kun koti- ja työkiireiltä ehtii ja yksi pitkä lenkki (5-7 h) viikonloppuisin. Viikot rakentuvat noiden kolmen tärkeän harjoituksen ympärille ja loput treenit ovat sitten täydentävää, mm. maastolenkkejä, polkujuoksua ja punttisalia. Kokonaismäärä lienee siellä 12-15 tunnin paikkeilla per viikko riippuen onko kovempi vai kevyempi viikko, mutta en aio ottaa noista määristä sen enempää stressiä. Treeni tarttuu minulle hyvin, kun ikääkään ei ole vielä edes 30 vuotta.
Tuossa Islannin kisassa tärkeintä lienee jaksaa aerobisen kynnyksen tuntumassa niin pitkään kuin mahdollista ja pystyä ajamaan pitkät rankat nousut sweetspot/kynnystehoilla. Valmentajaa tai ulkopuolisten laatimia treeniohjelmia en ole ottanut, koska oma elämä ohjaa niin paljon harjoitusten toteuttamista käytännössä. Siksi olen opiskellut aika paljon asiaa itse tässä parin viime vuoden aikana mm. kirjallisuutta lukemalla ja podcasteja kuuntelemalla (vahva suositus Fast Talkille). Kilpaurheilutaustan myötä jotain on jo tiedossa ennestään, mutta uutta tietoa pyrin omaksumaan koko ajan. Lähtötilanne on nyt kunnon osalta ihan ok, mutta viilattavaa riittää vielä.
Kalusto on joo hyvin pitkälti valmis, tuossa alla kuva pyörästä. En viitsinyt puunata sitä tähän, tankonauhat kaipaisivat taas vaihtoa ja rungonsuojateipit repsottavat. Kaunishan se ei ole, mutta toimiva. Rakensin viime vuonna Kiinasta tilattuun Carbonda CFR696-runkoon omien mieltymysten mukaisen gravelpyörän. Pyörän osavalinnoissa ja suunnittelussa mulla on ollut käytännön toimivuus ja kestävyys lähtökohtana ja olen nyt hyvin tyytyväinen pyörään. Soraslickseillä tämä menee melkein yhtä kovaa kuin aeropyörä ja sorateillä ajelee ihan maantievauhtia. Kiekot myös rakensin itse, näissä on Nextien 50 mm syvät 22 mm sisäleveät aerokehät, 32 (kyllä) aeropinnaa edessä ja takana ja DT350 navat. Renkaina olen nyt syksyllä käyttänyt Panaracer Gravelking slicksejä 40 mm koossa (eli siis nimellisleveys 38 mm), mutta niitä en aio ottaa Islantiin, kun pistosuojaus ei ehkä ole ihan riittävä. Niilläkin on ajellut kyllä hyvin huonopintaisia teitä. Rengasvalinnaksi tulee ehkä ainakin maailmalla hyväksi havaittu Specialized Pathfinder Pro tai Panaracer Gravelking SK+ taakse ja SK eteen, nämä renkaat siis 42/43 mm koossa. Osasarjana mulla on mekaaninen GRX810/Ultegra R8000 Stagesin molemminpuolisella tehomittarilla. Sähkövaihteista en näe käytännön hyötyä, vaikka tosi kivathan ne on. Aerotankoja olen kokeillut, mutta en saa niistä juuri lisää vauhtia ja nousuissa ne ovat tiellä. Polkimina olen käyttänyt pääasiassa halvimpia Shimanon maastopolkimia, en näe niissä mitään eroa esim. XT-mallisiin. Olen ajellut maantiekengilläkin, mutta maastokengät toimivat parhaiten pitkinä päivinä. Vaatteet valitsen sitten sään mukaan, mutta varmaankin irtohihoilla, paksulla aluspaidalla ja lyhythihaisella paidalla sekä shortseilla mennään.
Itse kisamatkalle mukaan lähtee varmaan seuraavat:
- kaksi 800 ml pulloa vahvalla urheilujuomalla (eli maltodekstriiniä ja Mehukattia)
- Camelbak juomareppu vedellä täytettynä (jää pois, jos on kylmä sää)
- taskut täyteen geelejä ja jotain helposti syötävää kiinteää ruokaa
- Topeakin monitoimityökalu
- tubeless-paikkasarja ja renkaisiin normaalia enemmän litkua
- minipumppu
- kaksi sisärengasta
- Lifelinen puolirunkolaukku kaikelle mukaan otettavalle, jotta täydet taskut eivät paina selkään
- Wahoo Elemnt Bolt (joka tulee mukaan varalle, mikäli ostan Roamin vielä tilalle)
- reittikuvaus vaakaputkeen paperilapulle kirjoitettuna ja teipattuna
Nämä sorakisat ovat yleisesti ottaen vähän kuin pyöräilyn jokkiskisoja eli kaikilla on mahdollisuus osallistua kovempaankin seuraan, joten pidän omaakin projektiani tietyllä lailla jokamiesluokan projektina. Eli lähdetään niillä edellytyksillä mukaan mitä on ja hauskanpito edellä, koska kivaan harrastukseen on mukava käyttää oma vapaa-aikaa. Hauska nähdä, mihin järjestelmällisellä harjoittelulla pääsee, koska sorakisoissa ei ole ihan samaa merkitystä taktiikalla kuin maantiekisoissa, vaan kahdeksan-yhdeksän tunnin pituisella sooloaika-ajollakin voi yltää ihan hyviin sijoituksiin. Omaan suoritukseen voi siis vaikuttaa parhaiten itse. Jännä siis nähdä, että kuinka kaukana tällainen pullaposki tulee olemaan huipuista.
Vakiovieras
Todella siisti projekti ja varmasti ikimuistoinen kisa. Rupesi kyllä itseäkin houkuttelemaan todella paljon. Ei kyllä haittaa, että 2022 loppuunmyyty kun ei kuntotasot oo kummoiset parhaillaan, mutta 2023 vois olla realistinen tavoite (riippuen toki vähän millainen kokemus toi sinullekin sitten tulee olemaan)
Kiinnostaisi millaisella kuntopohjalla itse olet tällä hetkellä treenaamassa (esim ftp/kg kiinnostaisi, mutta muutenkin mietteitä)
Jäsen
Joo, mun piti lähteä Islantiin jo tänä kesänä, mutta oli sitten muuta ohjelmaa samaan aikaan tiedossa ja siirtyi vuodellaTodella siisti projekti ja varmasti ikimuistoinen kisa. Rupesi kyllä itseäkin houkuttelemaan todella paljon. Ei kyllä haittaa, että 2022 loppuunmyyty kun ei kuntotasot oo kummoiset parhaillaan, mutta 2023 vois olla realistinen tavoite (riippuen toki vähän millainen kokemus toi sinullekin sitten tulee olemaan
Kiinnostaisi millaisella kuntopohjalla itse olet tällä hetkellä treenaamassa (esim ftp/kg kiinnostaisi, mutta muutenkin mietteitä)
FTP pitäisi testata labrassa, jotta sen tietäisi varmaksi sanoa. Olen käyttänyt muutamaa erilaista tehomittaria tähän mennessä, jotta osaa arvioida lukemien todenpitävyyttä. Tunnin vetoja olen ajanut 355-367 wattiin, 20 minuutin testien perusteella laskennallinen FTP olisi tosin korkeampi, n. 380-390 W tasolla. Aika-ajojahan näillä jaloilla pitäisi ajaa, mutta se ei oikein ole minun juttuni, hieno laji silti. Pyöräillyt olen muutaman vuoden, mutta säännöllisemmin viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Ihan sohvanpohjalta en ole kuitenkaan aloittanut, vaan urheilupohjaa on 15 vuoden ajalta voima-/teholajista kansalliselta tasolta. Näköjään ne jalat tottuu kestävyysurheiluunkin, kunhan vaan ajaa. Painon pudottaminen on sen sijaan hankalampaa, kun on notkunut koko ikänsä punttisalilla. Oma ns. kisapaino on noin 85 kg, nyt on viitisen kiloa enemmän kun viimeiset kuukaudet on syönyt mitä huvittaa. Eli ei tällä massalla oikein maantiekisoissa pärjäisi, yritän toki pudottaa jonnekin 82-84 kg tienoille, mutta saa nähdä paljonko läskiä eli "voimoo" lähtee.
Korkea aerobinen kynnys ja sillä jaksaminen pitkän aikaa on sorakisoissa ilmeisesti ykkösjuttu. Eli suomennettuna sitkeyttähän tällaiset kisat vaativat. Sitä on onneksi aika yksinkertaista treenata, mutta se on aikaa vievää ja vaatii kärsivällisyyttä. Kipua pitää myös osata sietää ja on osattava käsitellä negatiivisia ajatuksia. Näissä ominaisuuksissa näen aika paljon parannettavaa itselläni. Pitää ajaa keväällä muutama tee-se-itse -treenikisa, jotta kisatilanne ei tule yllätyksenä
Aktiivijäsen
Mihin sä tarvitsen jotain labrassa mitattua ftp arvoa? Et sä siellä labrassa reenaa. Jos olet tota tehoa ajanut tunnin, ni se on sun ftp.Joo, mun piti lähteä Islantiin jo tänä kesänä, mutta oli sitten muuta ohjelmaa samaan aikaan tiedossa ja siirtyi vuodella
FTP pitäisi testata labrassa, jotta sen tietäisi varmaksi sanoa. Olen käyttänyt muutamaa erilaista tehomittaria tähän mennessä, jotta osaa arvioida lukemien todenpitävyyttä. Tunnin vetoja olen ajanut 355-367 wattiin, 20 minuutin testien perusteella laskennallinen FTP olisi tosin korkeampi, n. 380-390 W tasolla. Aika-ajojahan näillä jaloilla pitäisi ajaa, mutta se ei oikein ole minun juttuni, hieno laji silti. Pyöräillyt olen muutaman vuoden, mutta säännöllisemmin viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Ihan sohvanpohjalta en ole kuitenkaan aloittanut, vaan urheilupohjaa on 15 vuoden ajalta voima-/teholajista kansalliselta tasolta. Näköjään ne jalat tottuu kestävyysurheiluunkin, kunhan vaan ajaa. Painon pudottaminen on sen sijaan hankalampaa, kun on notkunut koko ikänsä punttisalilla. Oma ns. kisapaino on noin 85 kg, nyt on viitisen kiloa enemmän kun viimeiset kuukaudet on syönyt mitä huvittaa. Eli ei tällä massalla oikein maantiekisoissa pärjäisi, yritän toki pudottaa jonnekin 82-84 kg tienoille, mutta saa nähdä paljonko läskiä eli "voimoo" lähtee.
Korkea aerobinen kynnys ja sillä jaksaminen pitkän aikaa on sorakisoissa ilmeisesti ykkösjuttu. Eli suomennettuna sitkeyttähän tällaiset kisat vaativat. Sitä on onneksi aika yksinkertaista treenata, mutta se on aikaa vievää ja vaatii kärsivällisyyttä. Kipua pitää myös osata sietää ja on osattava käsitellä negatiivisia ajatuksia. Näissä ominaisuuksissa näen aika paljon parannettavaa itselläni. Pitää ajaa keväällä muutama tee-se-itse -treenikisa, jotta kisatilanne ei tule yllätyksenä
Palstajyrä
Tarkoittaa varmaan yleisesti vertailu kelpoista FTP:tä. Jokainen voi toki ajella omia FTP tuloksia itselleen omin konstein.
Aktiivijäsen
Miks niitä pitää vertailla?
Suurtietäjä
Eksyin Instassa Skottien gravel-kuviin. Aika hienon ja vaihtelevan näköistä, näin Suomalaisen mielestä. Ja ymmärrän jos noilla nummilla kaipaa vähän leveämpää rengasta… #gravelbikescotland jos jotakuta kiinnostaa.
Veteraani
This Is Not A Gravel Race. Tunnin dokkari Belgian Waffle Ridestä. En ehtinyt kattomaan kuin pari minuuttia alusta, mutta vaikutti ihan katsottavalta.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Veteraani
Hollannissa on näköjään jo kisattu kansallisesta gg-mestaruudesta. Vähän tavallisuudesta poikkeava konsepti, kun rata oli 7,5 km.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Moottoriturpa
Gravelliin sopi aina tämä lopputulema roubaixista.
https://www.cyclingweekly.com/news/t...-paris-roubaix
Eli nenähengitystä ja se pullo kannattaa oikeasti putsailla ennen juomista. Yök.
Moottoriturpa
Mutta tuo se voi olla suomessakin se totuus gravell kisoista. Ei oikeaa kisaa ole kamalan helppo järjestää pitkälle reitille.
Veteraani
Onneks Suomessa on kuitenkin sen verran pienempi asukastiheys, että eiköhän tänne vähän pitempiä kisalenkuroita saa aikaiseksi
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Suurtietäjä
Tuossa tuollainen 600 km pläjäys.
Mutta nyt aiheeton kysymys silkasta uteliaisuudesta. Mitäs gravel-jäärät käyttää jos runko on jo ihan täynnä, huolitaanko reppua selkään?
Tässä linkin jutussa mennään vyölaukulla, mutta miksi? Eikö reppu olisi mukavampi?
https://www.bikeradar.com/features/r...no-nice-rally/
Ps. Itse olen vannoutunut repun käyttäjä.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Moottoriturpa
^??? tossahan ajeltiin maastopyörillä.
Maastopyörällä voi olla reppukin selässä jos on ihan pakko, grävelilla ei tietenkään. Jos tarvii reppua selkään on fillari väärin lastattu tai vaan liikaa tavaraa mukana.
Mutta mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä muut ovat. Itse saa ajella niinkuin huvittaa.
Suurtietäjä
Kyseinen kirjoittaja ajoi maasturilla, mutta ko tapahtumassa muut naiset taisi ajella gravelilla. Ja itsekin hän lopussa totesi että graveli leveillä 2" renkailla olisi ollut paras valinta.
Sitten sen kysymykseni aloitin sanoilla silkasta uteliaisuudesta. Ei muiden mielipiteistä tarvitse välittää, jos ei halua. Mutta saahan niitä mielipiteitä silti kysellä...
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Veteraani
Polkujuoksutyylisiä juomaliivejä näkyy kuvien perusteella käytettävän rapakon takana pitkissä kisoissa. Apiduralta tuli just gravel-spesifi sellainen: https://bikepacking.com/news/apidura...ydration-vest/ . Retkeilytyyppisessä, ei niin suorittamispainotteisessa, ajamisessa erilaiset runko- ja tankonyssäkät on ihan ok, mutta jos pitäisi ajaa pitkää kisaa ja pitäisi saada mukaan enemmän juotavaa, eväitä ja varavaatteita yms. kuin mitä pulloihin, taskuihin ja ehkä pieneen tankolaukkuun mahtuu, niin saattaisin hyvinkin päätyä jonkinnäköiseen reppu-/liivirarkaisuun.
E: näköjään Camelback:kin on hypännyt gg-kelkkaan: https://www.bikeradar.com/reviews/ac...t-ride-review/
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Vakiovieras
Itse tykkään repunkin (en kylläkään ole pitkään aikaan enää käyttänyt) asetella niin, että sen paino on alaselän tai melkeinpä pakaroiden yläosan päällä. Minulla on joku vanha Haltin pyöräilyreppu, jonka joustavat viillekkeet toimivat tähän hyvin. Muutenkin yllättävän hyvä tuote Haltiksi. Em. tavalla käytettynä alkavat ne viillekkeet tuntua vähän turhilta ja tulee mieleen, olisiko ihan vyölaukku parempi. En ole kyllä vielä kokeillut, enkä tiedä olisiko siitä mitään etua pyöräilypaidan taskuihin verrattuna. Isokin vyölaukku on kuitenkin suht pieni ja tarvittaessa taskuihin mahtuu paljonkin sälää.
Veteraani
Jos ajelee coolin bikepacking-tyylisesti flanellipaidassa tms. niin vyölaukku ajaa saman asian kuin paidan selkätaskut. Jos taas on taskut ja niiden kapasiteetti on jo hyödynnetty, niin vyölaukkua ei voi laittaa täysien taskujen päälle. Silloin tommonen polkujuoksutyyppinen, korkealla istuva juomaliivi tai -reppu on ainakin parempi. Esim. mtb-rogainingeja, joissa joskus pitää sääntöjen takia olla kaiken maailman sälää mukana, olen ajellut polkujuoksuliivin kanssa ja se on toiminut ihan hyvin.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Jäärä en ehkä ole, mutta kommentoin silti:Tuossa tuollainen 600 km pläjäys.
Mutta nyt aiheeton kysymys silkasta uteliaisuudesta. Mitäs gravel-jäärät käyttää jos runko on jo ihan täynnä, huolitaanko reppua selkään?
Tässä linkin jutussa mennään vyölaukulla, mutta miksi? Eikö reppu olisi mukavampi?
https://www.bikeradar.com/features/r...no-nice-rally/
Ps. Itse olen vannoutunut repun käyttäjä.
Runkolaukut ja vastaavat nostavat pyörän painoa määränsä verran ja mielestäni pyörän käytös muuttuu samalla huonommaksi, erityisesti jos ajetaan vähän kovempaa. Reppu selässä nousee miehen paino, joka mielestäni vaikuttaa vähemmän, vaikka onkin epämukavampi.
Että käytän kumpaakin, joko erikseen, tai yhdessä, miten milloinkin päätän. Mutta jos pitäisi puristaa joku pidempi pätkä, niin valitsisin juomarepun.
Jäsen
Tässä varmaan pätee sama kuin kilpa-autoissa...mahdollisimman pieni jousittamaton massa takaa parhaan lopputuloksen. Gravel tapauksessa reidet lienee jouset
Suurtietäjä
Paidan taskuihin kyllä mahtuu, mutta näin talvella kun vaatteet on vähän löysempiä, eikä niin istuvia, niin minua alkaa häiritä kun ne taskut alkaa roikkua ihan liikaa. Ja se ei tunnu kivalta, kun paita alkaa kirrata olkapäistä. Kyseessä siis paksu Yokon thermopaita. Kesällä en tuota niin ongelmaksi edes huomannut...
Ja muutenkin talvella sitä tavaraa tuppaa kertyä enemmän kuin kesällä.
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit