Tuo on hyvä lista, lisätään siihen vielä Factor LS ja Ridley Kanzo.
Jos Suomen kivijaloista ei löydy pyöriä niin Eat Sleep Cyclella näyttää olevan joitain pyöriä varastossa.
Tuo on hyvä lista, lisätään siihen vielä Factor LS ja Ridley Kanzo.
Jos Suomen kivijaloista ei löydy pyöriä niin Eat Sleep Cyclella näyttää olevan joitain pyöriä varastossa.
The older I get the faster I was
Listalle lisäyksenä vielä Open Up. Addictin poistaisin listalta, sillä ainakin paperilla vaikuttaa turhan vakaalta (laiskalta?) maantielle loivan keulakulman ja pitkän akselivälin vuoksi. Lisäksi omakohtaisen kokemuksen pohjalta lisäisin listaan täälläkin keskustelua herättäneen Stigmatan. Itse hankin Stiggyn keväällä Canyon Grailin korvaajaksi, hakusessa oli nimenomaan maantiemaisemmat ajo-ominaisuudet. Vaatimuksena oli lisäksi kierteellinen keskiö ja lokarikiinnikkeet. Sentin-puolitoista matallaman ohjaamon olisin voinut ottaa, mutta toisaalta nyt on tullut ajeltua enemmän dropeilla kun ne ovat mukavammalla etäisyydellä ja vähän korkeammasta ohjaamosta tuskin on haittaa karkeammalla alustalla. Vaikka Stiggy onkin vähän korkeampi kuin entinen Grail, niin paljon paljon mukavampi etenkin asfaltilla ja hyväkuntoisella soratiellä.
Eat Sleepissä (tai Espanjan maahantuojan varastossa) saattaa tosiaan olla noita tämänvuotisia Stigmatojakin vielä muutama, jos -21 värit houkuttelee -22 värejä enemmän. Speksit ovat pysyneet samoja. Stigmatoihin saa tai ainakin sai, kun omani ostin, SC-brändätyn Evocin pyörälaukun kaupan päälle. Ja toimituskulut pyörissä 0 €. Cyclo Bicyclesin Bernat on siellä töissä nykyään ja jos hänelle viestittelee ja kertoo minulta (Mikko) terveisiä, voi hyvällä tuurilla saada joistain pyöristä vähän tingittyäkin.
Jos Stigmataa miettii maantiepyörän korvikkeeksi, niin siinähän on melkein sellanen brittien rataformulan levyinen aerokeula![]()
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Jos tulisi uusi pyöräkuume niin lähinnä se suuntautuisi roadhenkiseen graveliin. Suurin osa ajoistani on selkeästi asfaltilla ja jonkin verran kovapohjaisilla pääkaupungin ulkoilureiteillä. Moderni gravel siksi, että stadin asfaltit ovat täynnä kuoppia, railoja ja kanttikiviä, varsinaisia Raatteen teitä. Keskuspuiston hiekkabaanoilla on sileämpää. Saahan siellä tosin varovasti mutkiin ajaa, ettei eturengas luista alta pois. Nykyiseen fillariin menisi max 35mm rengas, mutta ei siihen lokareita sen jälkeen mahtuisi. Eli paksumpaa röpelömpää rengasta...
Vaihtoehdoista Addict olisi houkuttelevin sporttisuutensa takia. Stigmata ei geometriansa puolesta eroasi juuri mitenkään nykyisestä setämiesfocuksestani. Stigmatan 52-kokoa suositellaan valmistajan puolelta 160-168cm. Olen 169 mutta en todellakaan menisi 54-kokoon. Stigmata 52:ssa stack on 555mm Focuksessa 564mm, eroa 9mm, reachissä eroa on 3mm (=next to nothing).
^ Romut korjattu pois...
Rose Backroad kuuluu joukkoon myös
Stenuko tämän https://www.fillarifoorumi.fi/forum/...-Gravel-Racing linkkasi johonkin taannoiseen postaukseensa? Olin avannut selaimen tabiin, mutta unohtui toviksi. Nyt huomasin viimein vilkaista.
Olipa mukavia heijastumia menneisyydestä kun kaivoin ekan sivun kommenttien perusteella vanhojen Tour de Tampere cycloryhmien reitit ja omaan päiväkirjaan tallennetut höpinät esille. Eka oli 2011, ennen sitä olin ajanut TdT maastoryhmissä eli toi cx-homma oli varmaan ainakin joitakin vuosia aiemmin jo alkanut. Cycloilla eli 33mm renkailla ajettiin, mutta reitti oli kyllä ihan ehtaa (seikkailu)gravelia / ATB meininkiä: soraa eri raekoko-luokissa ja suhteellisen paljon varsin teknisiäkin polkuja. Itse taisin jo silloin ajaa tuubeilla, mutta suurin osa porukkaa avoilla ja niinpä sisureita vaihdettiin monta kertaa 8h aikana ja avot niiden vaatimilla kovemmilla paineilla johtivat myös runsaampaan tunkkaukseen teknisillä poluilla - porukka oli kyllä sinänsä varsin ajotaitoista eli joko maastotaustaa tai sitten cx:ää oli ulkoilutettu runsaasti muillakin kuin maantienjengin rospuuttokauden soralenkeillä. Mutta ei tajuttu kyllä silloin mitään suuren maailman meiningistä ja kutsuttiin tuota cycloiluksi vaikka kisaformaatin (eikä maantiejengin perinteisen rospuuttoajelun) kanssa sillä ei ollut kyllä yhtään mitään tekemistä muuta kuin väline. No, kivaa oli silloin ja näköjään yhtä kivaa on edelleen, eikä se välinekään nyt loppujen lopuksi ole niin paljon vuosien eli muuttunut (silloin Scott Addict CX Tufon eri tuubeilla, vanteita säälimättömillä paineilla kolistellen).
^ Aika hupaisaa luettavaa on muuten ton ketjun alku. Epäilijät epäili silloinkin. Mutta kuinkas ollakkaan, GG:stä syntyi suurin buumi pyöräilyssä sitten ysärin MTB-buumin. Mun mielestä hyvä osoitus siitä, että suhteellisen yksinkertaiselle joka paikassa ajettavalle pyörälle on kysyntää - vaikkakin koronan aiheuttama ulkoliikuntainnostus avittikin gg-buumin viimeistä jytkyä. Ysärillä alkanut MTB-buumi lopahti siihen, kun loppumaton evoluutio teki maastureista liian spesifejä ollakseen hyviä yleispyöriä. Aika näyttää, mihin gravel-buumi lopahtaa. Johonkin todennäköisesti kuitenkin.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Huvikseni laitoin noita äskettäin mainittuja maantiepyörämäisiksi sanottuja pyöriä omassa koossani vertailuun oman Ergeschossin kanssa. Bonusvieraana vertailussa GT Grade Expert Alloy, jollainen on yhdellä kaverilla ja joka ainakin meikäläisen makuun oli melko kamalan tuntuinen pyörä: Tuntui, että ohjaamo on niin korkealla, että hartiat nousevat korviin, eikä pääse samalla tavalla rennosti ohjaamon päälle kuin omassa Standertissa. Kyllähän se GT näistä muista sitten kohtuu selvästi erottuukin. Eli varmaankin tästä voisi vetää johtopäätöksen, että minulle parhaiten sopii tuollainen road-henkisempi pyörä.
https://geometrygeeks.bike/compare/g...or-ls-2020-52/
Erdgeschoss toki poikkeaa noista muista siinä, että siinä on suht cyclocrossinen 65 mm bb-droppi luultavimmin johtuen siitä, että se on piirretty 650b kiekoille. Jos taulukkoon lisäisi vaikka kuituisen Focus Mares CX:n, olisi se luultavimmin lähinnä Erdgescossin mittoja. Mutta se tosiaan sopii monia muita graveleina myytäviä pyöriä paremmin lyhytjalkaisemmille kuskeille. Pitkäjalkaiset kaivannee lisää stackia.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Pyörittelin itsekin muutamia mittoja geometrygeeksissä
https://geometrygeeks.bike/compare/o...ero-5-2021-56/
Kait sitä voisi sanoa, että hakusessa taitaa olla "maantiepyörä" johon toisinaan saa laitettua alle sorarenkaat. 3T tai Factory LS ?
En osaa oikein hahmottaa mikä tuon Factory BB dropin 76 mm merkitys on ajossa
GG-buumi on uutta. Sellaista rentoa rahastusta. Uusilla di2 laitteilla ajetaan auringonlaskuun parta suorana. Syödään saksalaista makkaraa ja nappaillaan bisseä. Ei siellä paljoa junnuja näy.
^ Mahtaa tuntua kotoisalta senkin vuoksi, että käyräsarvihistoriastani ihan valtaosan olen ajanut krossarilla. (muoks: tämä siis stenulle)
Varvas-overlapista tuli mieleen, että eikös kammen pituus ole siinä yksi muuttuja? Itselläni kyllä overlappaa, varsinkin talvikengillä ja kammen pituus 175 mm. Olen muutenkin miettinyt, pitäisikö kokeilla lyhyempää. Olenko ymmärtänyt oikein, että tuo 175 olisi pidemmästä päästä? Millä perusteilla sopivaa kammen pituutta ylipäätään haarukoidaan?
76mm droppi on hyvä. Mulla nyt 75mm, enkä haluaisi yhtään korkeampaa keskiöitä 40mm renkaiden kaveriksi. Alkuun tuo vaati totuttelua. Kampi kolisi aika ahkerasti Cyclon jälkeen kiviin poluilla ajaessa.
No tokkiisa. Eikö tähän muka löydy mitään (pseudo-) tieteellistä kaavaa, jossa mukana vaikkapa sääri- ja reisiluun pituuksia yms. muuttujia?![]()
No joo yleensähän pidemmät henkilöt ajaa pidemmillä kammilla.
Juu korona on varmasti tehnyt hallojaan niihinkin. Kemiössä oli kai toistasataa kuskia. Mun mielestä Nordic Gravel Seriesin ongelma on se, että ne ovat tapahtumia eivätkä ole kilpailuja. Järjestäjille taas on ongelmallista se, että turvallisesti kilpailuina niiden järjestäminen menee liian työlääksi ja vaikeaksi.
Kupin kääntöpuoli on varmaan se, että aika monelle gg-pyöräily on enemmän maisemien fiilistelyä ja uusien reittien löytämistä itsekseen tai pienellä porukalla ja siihen ei liitetä kilpailullisuutta, jota NGS-tapahtumat sitten kuitenkin jollain tapaa edustavat.
Hyvää gg-boomissa on se, että se on tuonut uusia harrastajia pyöräilyn pariin.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
- Graeme Obree method: crank length = 0.95 * height
- “Machine” method: crank length = 1.25 * inseam + 65
- Lennard Zinn method, upper end: crank length = 2.16 * inseam
- Lennard Zinn method, lower end: crank length = 2.10 * inseam
- Bill Boston method: crank length = 1.85 * femur height
?
Njoo ja sitten kun nuo on tosiaan sellaisia, että osallistumismaksuun kuuluu GPX jälki jonka saat laittaa omaan koneeseen ja seurata sitä eikä reittiä ole merkitty mitenkään, pari huoltopistettä joilta saa banaanin, näkkäriä ja vettä, lopuksi tuurilla sauna. Hintaa on kuitenkin useita kymppejä niin monia ei varmaan innosta. Jälkiä ja reittejä löytyy internetistäkin. Mitään nopeusryhmiä ei taida olla niin sakki leviää tehokkaasti reitille ja tuurilla saa ajella yksin tai kaksin kaverin kans.
Mä en vieläkään ole ihan varma koko GG-buumista. GG-pyöriä menee kyllä paljon, mutta uusien kuskien pyöristä aika moni taitaa mennä ympärivuotiseen yleiskäyttöön mihin ennen ostettiin cyclocrossaria. Ainakin mitä meidän firman työsuhdepyöräpöhinää olen seurannut.
Mä otin uudet kammet 170 millisinä 172.5mm sijaan. Ideana että auttaisi kankeahkoa kuskia kun jalka ei lyhyemmällä kammella nouse niin ylös.
Mun mielestä toi ”Made to lose” on hyvä slogan. More experiences, less efectiness. Nothing is necessary, everything is possible. Tuo kuvaa erinomaisen hyvin sitä, että miksi siellä kepussakin on kivaa gg-pyörällä. Lainaukset tästä markkinatrendikatsauksesta: https://design-innovation-award.com/gravel-2021-trends/. Ja varuiksi lisään heti perään, että jos jollekin toiselle gravel tarkoittaa watteja ja keskinopeuksia, niin se ei ole yhtään sen väärempää gravelia, mikä myös on mainittu tossa artikkelissa.
Anti performance – Gravel bikes for antiheroes and adventurers
Even if gravel bikes are edging ever close to performance-oriented XC bikes, there are still some significant differences: namely the spirit. For years, the performance-focused drop bar market was all about marginal gains, watts, efficiency and unfair advantages. “Made to lose” is the slogan of the current gravel campaign of a well-known bike brand and is a symbol of the gravel spirit as an antihero with nothing to prove.
A majority of the gravel bike movement is on the search for freedom, digital detox and slowing down. The choice for all-rounder bikes that can do a bit of everything but nothing perfectly is a conscious one. A solid bike for exploration, experiences and sometimes even to be pushed rather than ridden. Nothing is necessary, everything is possible. With this kind of bike you can escape the everyday pressure to perform because, in contrast to classic road bikes or XC mountain bikes, nobody expects you to floor it on a gravel bike.
This might be abstract, but it’s one of the biggest trends of 2021 and simultaneously a counter-trend to an all too often stressful and hectic world.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Ei kai noita kympeillä ajeta? Osallistumismaksut tapahtumaan, joka ei ole edes kisa, ovat moninkertaisia maantielähtöihin verrattuna.
Kotlermakkara on oikeassa, ihan älyttömiä noi tapahtumien osallistumismaksut. Mielummin kerään oman porukan ja käyn ajamassa jonkun makoisan reitin, oli se sitten itse speksattu tai muiden stravatileiltä pöllitty.
Tämä. Omassa pyörässäni on myös 76mm droppi ja ero edeltävän pyörän 64mm droppiin on selkeä. Matalampi on mieluisampi, paitsi crossiradalla. Addict Gravelissa on muuten yllättävän korkea droppi, 68mm. Ei tuo itselleni olisi hankinnan este, mutta rikka rokassa kuitenkin.
The older I get the faster I was
Kirjanmerkit