"Gravel Grinding" -fillarit

[MAS]

Hauskuus on subjektiivinen ja samalla muille kuin kisaajille useimmiten se tärkein, joten sen pohjalta kukin ajelkoon millä kicksit saa. Mutta objektiivisemmissa mittareissa sitten paremmin pohjaa vääntää ja hyvä niin koska siinä se sivistys kasvaa - ei ole niin kauaa aikaa kun maantiellä 21mm 10bar oli se ”paras” rullaus kunnes tämä tarujen uskomus saatiin kaadettua nurin.

Gravel vs. mtb alustalla missä 200w 70kg kuskilla antaa +25kmh vauhdin: en uskonut ennen kuin näin miten iso ero aerodynamiikan takia on jos maasturi on viritetty maastoajoon eikä kuski kikkaile epämukavassa asennossa. Ja erot tulivat pitkälti alamäissä joissa nopeus nousi hetkellisesti.

Täysjäykkä vs. 120mm täpäri kunnon suomi-maastossa: molemmat kivoja omalla tavallaan mutta samoilla tehoilla vauhdit eri planeetalta jos on yhtään juurihoitoa ja kivestä tarjolla.

[paaton]

ei ole niin kauaa aikaa kun maantiellä 21mm 10bar oli se ”paras” rullaus kunnes tämä tarujen uskomus saatiin kaadettua nurin..

Tuo on se legenda, jota levitellään. Totuus on kuitenkin se, että renkaat ja sisurit ovat kehittyneet valtavasti. Eli nykyään saa jo lenkkikäyttöön sopivasti pistosuojattua JA joustavaa rengasta, joka mahdollistaa matalien paineiden käytön.

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun ajettiin ihan pskoilla tuubeilla. Noihin oli vaan pakko laittaa painetta, tai ne eivät yksinkertaisesti rullanneet. Nykyään parhaissa renkaissa ero korkean ja matalan paineella on tosi pieni, eli epätasaisella assulla kannattaa ajaa sillä matalalla paineella.

[jii.haanpaa]

Soraa soraa soraa. Sitä on niin monenlaista ja monen tyyppistä tarjolla, mutta onneksi yleistietäjät tietää, että kaikkialla soralla pärjää 28mm nakkikumilla.

Sora tuntuu käsitteenä olevan venyvä. Tämä on aika hyvä ja simppeli artikkeli esimerkkeineen aiheesta. Itselleni sorapyörä on sellainen, jolla pitää selvitä paikkoja rikkomatta ja tarkoituksenmukaisuudesta liikaa tinkimättä ainakin grade 4:een asti ja myös 5:sta, jos sellaista sattuu reissulla eteen tulemaan. Jokaisella omansa jne.

[MAS]

Tuo on se legenda, jota levitellään. Totuus on kuitenkin se, että renkaat ja sisurit ovat kehittyneet valtavasti. Eli nykyään saa jo lenkkikäyttöön sopivasti pistosuojattua JA joustavaa rengasta, joka mahdollistaa matalien paineiden käytön.

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun ajettiin ihan pskoilla tuubeilla. Noihin oli vaan pakko laittaa painetta, tai ne eivät yksinkertaisesti rullanneet. Nykyään parhaissa renkaissa ero korkean ja matalan paineella on tosi pieni, eli epätasaisella assulla kannattaa ajaa sillä matalalla paineella.

Pointtini siis oli että ei ole kovinkaan kauaa siitä kun maantiellä ajavat aktiivit uskoivat vilpittömästi kovien paineiden autuuteen. Toki renkaat ovat kehittyneet sittemmin, mutta noilla paineilla JA rengasleveyksillä mihin uskottiin ei silloisillakaan renkailla rullaus ollut paras mahdollinen vähänkään huonommalla asfaltilla - sitä ei vain ymmärretty, koska vanhat uskomukset. Samaa tautia oli jonkin verran myös maastopuolella mutta lähinnä aloittelijoilla ja maantielta lajiin tulleilla.

[miz]

^Oman keulan A-C mitta vastaa kyllä 100millisen joustokeulan mittaa...

Ok, eli se aeroetu tulee muualta kuin etupään korkeudesta kun vertaa jäykkää ja joustokeulaa.
Vähän ajattelinkin että kuulostaa hurjalta jos keulaa madaltamalla on jotain kokonaisetua saavutettu ????

[paaton]

Pointtini siis oli että ei ole kovinkaan kauaa siitä kun maantiellä ajavat aktiivit uskoivat vilpittömästi kovien paineiden autuuteen. Toki renkaat ovat kehittyneet sittemmin, mutta noilla paineilla JA rengasleveyksillä mihin uskottiin ei silloisillakaan renkailla rullaus ollut paras mahdollinen vähänkään huonommalla asfaltilla - sitä ei vain ymmärretty, koska vanhat uskomukset. Samaa tautia oli jonkin verran myös maastopuolella mutta lähinnä aloittelijoilla ja maantielta lajiin tulleilla.

Joo tuo on totta. Ne uskomukset jäivät, kun porukkaa ei kiinnosta seurata kehitystä ja mitattua dataa. Ihan samaa uskomus on sekin, että lateksi ei kestä ja siitä ei saa mitään etua. Kannattaa mieluummin ajaa butyylillä.

Nykyään taas meinaa ahdistaa nämää sähkärikuskit. Renkaan rullauksella ei ole enää merkitystä, koska moottori. Saisi melkein perustaa kokonaan omat alueet sähkäreille. Tai polttaa nuo kaikki... Valmistajat, kuten schwalbe seuraaa perässä ja kaikista tehdään e-bike sopivia.

[paaton]

Ok, eli se aeroetu tulee muualta kuin etupään korkeudesta kun vertaa jäykkää ja joustokeulaa.
Vähän ajattelinkin että kuulostaa hurjalta jos keulaa madaltamalla on jotain kokonaisetua saavutettu ????

Asento vaikuttaa, mutta myös renkaiden ilmanvastus on oikeasti merkittävä, kun mennään kovaa. Se etureuna pyörii esimerkiksi 40km/h vauhdissa tiehen nähden tuplat yläreunasta. Myös maasturin putket ovat paksumpia. Otsapinta-ala kasvaa. Myös roadi on gravellia nopeampi, kun vauhtia laitetaan riittävästi.

[stenu]

Ihan mielenkiinnosta, paljonko lyhyemmällä a-c mitalla jäykkä keula on verrattuna kyseiselle rungolle sopivaan joustokeulaan verrattuna?

Jotenkin tuntuu että omaan maasturiin paljon lyhyemmän keulan vaihtaminen olisi pelkästään veren kaivamista nenästä. Kirjaimellisesti.

Ai mun Gunnarissa? Salsa Cromoto Grande on muistaakseni 465 mm tai jotain sinne päin ja samassa rungossa käytössä oleva 100-millinen Manitou Machete Pro on muistaakseni 510 mm. Lukitus päällä se ei painu kasaan juurikaan eli tangon korkeudessa on eroa nelisen senttiä. Veret kaivaa nenästä herkemmin sillä joustavalla keulalla. Jäykkä keula ei niiaile, joten sen kanssa ajaminen on paljon vähemmän otb-herkkää tommosella perinteisen xc-geon kaksysillä.

Voit kokeilla gravelin kanssa nostaa tankoa neljä senttiä ja katsoa paljonko se vaikuttaa keskareihin. Vaikutuksen kyllä huomaa.

Nopein hiekkatiemaasturi, mikä mulla on ollut koskaan, oli vanhaan 90-luvun lopun Kona Kilauea -runkoon kasattu 26x2,2" renkainen, a-c 410 mm P2-keulalla, kapealla suoralla tangolla, nousukahvoilla ja ekan sukupolven nuolenpääkuvioisilla Ralliraneilla varustettu "jokapaikanpyörä".

Nykymaasturirenkaat on suurimmaksi osaksi niin tubeless-idioottivarmoja, paksukylkisiä ja huonosti rullaavia, että niillä ainakin saa tapettua minkä tahansa maasturin hiekkatiepotentiaalin.

[r.a.i]

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun ajettiin ihan pskoilla tuubeilla.

Joku (vasta) reilu 10 vuotta olen ajellut maantiellä tuubeilla ja paskoilla ei oo kyllä tarvinnut ajaa, mutta kyllähän niitäkin kaupasta löytää jos oikein etsimällä etsii.

[miz]

Ai mun Gunnarissa? Salsa Cromoto Grande on muistaakseni 465 mm tai jotain sinne päin ja samassa rungossa käytössä oleva 100-millinen Manitou Machete Pro on muistaakseni 510 mm. Lukitus päällä se ei painu kasaan juurikaan eli tangon korkeudessa on eroa nelisen senttiä. Veret kaivaa nenästä herkemmin sillä joustavalla keulalla. Jäykkä keula ei niiaile, joten sen kanssa ajaminen on paljon vähemmän otb-herkkää tommosella perinteisen xc-geon kaksysillä.

Voit kokeilla gravelin kanssa nostaa tankoa neljä senttiä ja katsoa paljonko se vaikuttaa keskareihin. Vaikutuksen kyllä huomaa.

Nopein hiekkatiemaasturi, mikä mulla on ollut koskaan, oli vanhaan 90-luvun lopun Kona Kilauea -runkoon kasattu 26x2,2" renkainen, a-c 410 mm P2-keulalla, kapealla suoralla tangolla, nousukahvoilla ja ekan sukupolven nuolenpääkuvioisilla Ralliraneilla varustettu "jokapaikanpyörä".

Nykymaasturirenkaat on suurimmaksi osaksi niin tubeless-idioottivarmoja, paksukylkisiä ja huonosti rullaavia, että niillä ainakin saa tapettua minkä tahansa maasturin hiekkatiepotentiaalin.

En tiedä mitä maastopyörää tarkoitit, ja onko gunnar sellainen. Oletin vaan tämän perusteella ”jousituksesta johtuvaa korkean etupään aiheuttamaa huonoa aerodynamiikkaa” että kokemus on nimenomaan suora vertailu vaihdettaessa pelkkä keula eripuiseen kokoonpanosta. Korkea vs matala siis, ja toimiiko sellainen maasturin rungossa.
Omassa pyörässä jos laskee keulaa neljä senttiä lusuun, niin tuntuu aika oudolta koko asento, varsinaista kokemusta toki ei ole lyhyemmästä keulasta joten en ala vänkäämään etteikö toimisi!

Scott spark 720 650b kiekoilla ei houkuta ajelemaan hiekkateitä sen enempää, kun on paljon paremmin siihen sopivia ja paremman fiiliksen tuovia fillareita. Siirtymät vaikkapa Helsingistä Sipooseen on ihan tarpeeksi. Ihan sama ajaako jousitus lukossa vai auki (ja pari senttiä alempana), niin pelkästään ajoasento leveän tangon ja renkaiden myötä vie fiilikset ja vauhdin pidemmiltä matkoilta.

[stenu]

Ei ollut suora vertaus mihinkään. Jousitus lukittuna ajettaessa täysjoustoissa jo pelkästään keskiön korkeus aiheuttaa sen, että ne ei tunnu millään tapaa järkeviltä tiellä ajamiseen minkäänlaisen keulan kanssa.

Täysjäykäksi suunnitellussa 29-tuumaisessa mtb-rungossa bb-droppia voi olla yhtä paljon kuin gravelpyörässä tai jopa enemmän. Pyörästä kuskeineen tulee matalampi (=aerodynaamisempi) ja kuskin painopiste pysyy alempana suhteessa etupään korkeuteen, jolloin se potentiaalinen nenäverenvuotokaan ei kuumota yhtään niin paljon..

[miz]

Jousitus lukittuna ajettaessa täysjoustoissa jo pelkästään keskiön korkeus aiheuttaa sen, että ne ei tunnu millään tapaa järkeviltä tiellä ajamiseen minkäänlaisen keulan kanssa.

Täysjäykäksi suunnitellussa 29-tuumaisessa mtb-rungossa bb-droppia voi olla yhtä paljon kuin gravelpyörässä tai jopa enemmän. Pyörästä kuskeineen tulee matalampi (=aerodynaamisempi) ja kuskin painopiste pysyy alempana suhteessa etupään korkeuteen, jolloin se potentiaalinen nenäverenvuotokaan ei kuumota yhtään niin paljon..

Olet täysin oikeassa myös omiin tuntemuksiin peilaten, epäilemättä myös tuon jälkimmäisen osan kanssa mistä mulla ei ole kokemuksia.

[K.Kuronen]

Jep, täysjäykkää on helppo perustella nostalgialla, itsensä kituuttamisella ja helpolla huoltamisella, mutta jos kriteereinä ovat etenemisen tehokkuus ja mukavuus niin en sille ainakaan itse keksi oikein mitenkään paikkaa tallissa (korkeintaan fattina talveksi). Ja vähänkään rullaavammalla alustalla maasturi on yllättävän paljon gravelia hitaampi, ero on aivan eri luokkaa kuin gravel vs. maantiefillari.

Itse en valitse pyörää alustan mukaan, vaan alla oleva pyörä valitsee alustan. En siis harrasta pyörällä suorituspaikkaurheilua, vaan pyörä on väline olla ulkona ja liikkua.

Jos lähden liikkeelle maantiepyörällä, niin pääsääntöisesti viihdyn pienemmillä asfaltoiduilla teillä. Gravelilla rengastuksesta ja vuodenajasta riippuen enemmän tai vähemmän sorapainotteisesti. Täysjäykkä alla saattaisin kurvata useammin sinne, minne nyt gravelin keula harvemmin kääntyy.

Samoin pyörä valitsee puolestani retken mitan: maantiepyörällä päivän retki on helposti pisin, sorapyörällä sekalaisella pinnalla satasen ja kahden väliin on mukava, maastopyörällä sitten mahdollisesti hieman vähemmän.

Tämä ei tarkoita, että ajaisin aina hitaasti, tiukemmat fiiliksestä lähtevät vedot kuuluvat asiaan, vaan sitä, että minulla ei ole tällä hetkellä pakkoa ajaa kelloa vastaan, eikä pakkoa ajaa mitään tiettyä reittiä.

[nure]

^Kurosen kanssa samaa mieltä. Itsellä kriteereinä ollut pitkälti täysjäykän hauskuus ja mukavuus, rentoa ajelua ilman kummempia paineita. Käsitys nostalgiasta aivan outo, tämänpäivän täysjäykkä aivan eri pyörä kuin sellainen jolla joskus 80luvulla maastopyöräilyn aloitin ja jos nostalgiaa hakee niin sitten parempi vain siirtyä johonkin vintage sivustolle.
Lenkkiin kuluu tietenkin jäykällä hieman enemmän kuin kevyellä kuitupyörällä mutta esim. saman saaristolenkin ajanut kumpaisellakin ja ihan yhtä hauskaa oli.

[F. Kotlerburg]

Jep, täysjäykkää on helppo perustella nostalgialla, itsensä kituuttamisella ja helpolla huoltamisella, mutta jos kriteereinä ovat etenemisen tehokkuus ja mukavuus niin en sille ainakaan itse keksi oikein mitenkään paikkaa tallissa (korkeintaan fattina talveksi). Ja vähänkään rullaavammalla alustalla maasturi on yllättävän paljon gravelia hitaampi, ero on aivan eri luokkaa kuin gravel vs. maantiefillari.

Huomaa ettei ole kokemusta.

[MAS]

^Kurosen kanssa samaa mieltä. Itsellä kriteereinä ollut pitkälti täysjäykän hauskuus ja mukavuus, rentoa ajelua ilman kummempia paineita. Käsitys nostalgiasta aivan outo, tämänpäivän täysjäykkä aivan eri pyörä kuin sellainen jolla joskus 80luvulla maastopyöräilyn aloitin ja jos nostalgiaa hakee niin sitten parempi vain siirtyä johonkin vintage sivustolle.
Lenkkiin kuluu tietenkin jäykällä hieman enemmän kuin kevyellä kuitupyörällä mutta esim. saman saaristolenkin ajanut kumpaisellakin ja ihan yhtä hauskaa oli.

Kappas vaan oli jäänyt omasta kommentista puuttumaan "mm." eli ei ollut tarkoitus esittää kattavaa listan täysjäykän valintaperusteista. Ja selvästi oli jäänyt se tärkeinkin kirjaamatta eli "fiilis". On ollut aikoja itselläkin kun se hauskin juttu on ollut väärinpyöräily, nyt näyttää jostain syystä olevan ajatukset tiukemmin kallellaan välineen valintaan joka "suorittaa" parhaiten lenkkireitin vaatimuksia vastaan.

[K.Kuronen]

Aihetta sivuava juttu nopeimman pyörän valinnasta (muistin lukeneeni aiemmin, mutta uudelleen löytäminen kesti):

https://www.cxmagazine.com/pro-bike-...17-gravel-race

[nure]

^Nyt vain täytyy määrittää mihin kategoriaan tuo menee...

[MAS]

^K. Kuronen kiitos linkistä! Mielenkiintoinen juttu ja kieltämättä hauskasti osuvia kommentteja siitä miten maailmalla moni XCO-rata on toisaalta suht tekninen "rock-garden" pätkien ja osan laskuista osalta mutta suurin osa rataa on siloisempaa kuin suomalainen routa-asfaltti. Ja taas gravel-kisat roisimpaa meininkiä missä kaikki on mahdollista sen mukaan mitä sääherrat ovat suoneet.

Tuolla päin maailmaa nuo mäet tuovat erityispiirteitä jotka suosivat maasturia vs. kippusarvi sekä ylös että alas, täällä meillä päin taas ainakin itse on harvemmin retkillä tullut vastaan samanlaista ja siksi myöskin URSin kevytkin tangon flare alkoi tökkiä ja vaihtui normi-maantietankoon.

[vilhu]

Hei tietäjät! Olen nyt yrittänyt opiskella mahdollisimman paljon jotta osaan valita pyörän omiin tarpeisiini ja esittää tarkkoja kysymyksiä. Pitkän pähkäilyn ja omien tarpeiden miettimisen jälkeen valintaprosessin kärjessä on Trek Domane SL4 tai SL5 koska näin keski-ikäisenä tarkoitus on ajella leppoisasti ja pitää itseni kunnossa. Oikealla rengastuksella Domanella voi ajella hiekkatiellä (en kaipaa polkuja) jos osuu matkalle. Domanen "liikapaino" ei minua kiinnosta enkä ole siitä huolissani. Jos se tulisi joskus ongelmaksi, olisi se oikeastaan vain positiivista koska olisin tullut nopeammaksi ja paremmaksi pyöräilijäksi ja tarvisisin uuden pyörän. No Domanea ei nyt luonnollisesti saa kuin sitten joskus joten olen tilannut Ridley Kanzon.

Olen 175/82 (noin) ja geometriataulukoita on tutkittu tarkasti. Kun puhutaan näistä kahdesta pyörästä niin valitsemani koko on 54 joka Ridleyssä tarkoittaa S. Vaastavasti Canyonin Grail ja Endurace olisivat myös S.

Tarkka kysymys: kun katson speksejä niin olenko ymmärtänyt oikein että Domanen (54) ja Kanzon (S,54) ohjaustangoissa on niin suuret erot että Domanessa handlebar reach on 100mm ja Kanzossa 70mm? Tämä on aika iso ero. Liittyykö siihen että Kanzo on Gravel ja Domane on maantiepyörä? Droppi on molemmissa aika sama ja Domanen tangossa ei tietty ole Flarea.

Bontrager VR-C Road Handlebar
Kanzo Configurator

[nure]

Tuohon hintaan saa kyllä parempia kuin 105 osilla varustettua, perinteistä "vanhan" merkkihintaa.
Tankoon ei kannata takertua pyörää valittaessa, vaihtokamaa ja luulisi löytyvän jo kuituistakin 100grammaa kevyempänä ja mukavampanakin, kuskikin kiittää.

[vilhu]

Tangon voi toki vaihtaa eikä siihen kannata luonnollisesti takertua mutta haluaisin jotenkin vielä paremmin ymmärtää näitä ratkaisuja ja eroja sekä sitä mihin ne perustuvat. Vai perustuvatko ne yksinkertaisesti vain siihen, että jollain tangolla ne vain on myytävä ja sitten omistaja vaihtaa sopivamman jos tuntuu siltä?

Jos valikoimaa olisi, niin mitä muita suosituksia sekalaiseen harrastusajoon?Domanessa viehättää sekä ulkonäkö että pehmeä kyyti ja nimenomaan "vanha" merkki ja siihen mielikuvat. Sitä ei voi siis täysin järkisyillä perustella. Samoista syistä Endurace puolestaan ei aiheuta kauheasti omistamishaluja vaikka puhtaasti teknisesti tarkastelemalla samalla rahalla saisi tietenkin paremman osasarjan. Bianchi Infinito olisi myös hieno. No onneksi nyt juuri ei tarvitae pähkäillä lopullista valintaa kun tarjontaa ei ole.

[markkut]

^^^ Minulla samat mitat ja koin S-kokoisen Ridley X-Trailin jotenkin ison tuntuiseksi, eikä ihan justiinsa ajoasentoa löytynyt säätämällä ja eri stemmejä kokeilemalla. X-Trailin geometria kai suurin piirtein sama kuin Kanzossa, tuossa vertailua:

https://geometrygeeks.bike/compare/r...s-2020-52pctm/

Mukana myös nykyinen Standert, joka istuu sitten todella hyvin. Standert on itse asiassa vähän pidempi, mutta tuntuu että yletän kahvoille paremmin. Johtuukohan tuo aika reippaasti matalammasta stackista? En ole mikään geometria-asiantuntija ja Standertiin valinta osui, koska geo oli melkein sama kuin vanhassa hyvältä tuntuneessa Meridan cyclocrossarissa.

Vaikka S-kokoinen Ridley oli ison tuntuinen, niin ei vaimon XS-kokoinenkaan oikealta tunnu, että ehkä on kyse ihan mieltymyksistä, eikä tuon tyylinen runko vain ole meikäläiselle kiva.

[paaton]

Mielestäni tuo Bontragerin vr-c tanko on edelleen yksi parhaista. Ei tarvitse laittaa niin pitkää stemmiä, kun stongassakin on oikea reach. Taivutus on lisäksi hyvä. Ranteet ei kovin herkästi ota mukaan kiinni.

[sf12]

Tangon voi toki vaihtaa eikä siihen kannata luonnollisesti takertua mutta haluaisin jotenkin vielä paremmin ymmärtää näitä ratkaisuja ja eroja sekä sitä mihin ne perustuvat. Vai perustuvatko ne yksinkertaisesti vain siihen, että jollain tangolla ne vain on myytävä ja sitten omistaja vaihtaa sopivamman jos tuntuu siltä?

Jos valikoimaa olisi, niin mitä muita suosituksia sekalaiseen harrastusajoon?Domanessa viehättää sekä ulkonäkö että pehmeä kyyti ja nimenomaan "vanha" merkki ja siihen mielikuvat. Sitä ei voi siis täysin järkisyillä perustella. Samoista syistä Endurace puolestaan ei aiheuta kauheasti omistamishaluja vaikka puhtaasti teknisesti tarkastelemalla samalla rahalla saisi tietenkin paremman osasarjan. Bianchi Infinito olisi myös hieno. No onneksi nyt juuri ei tarvitae pähkäillä lopullista valintaa kun tarjontaa ei ole.

Domane on todella hyvä pyörä ja ehdottomasti se SL5 mielummin kuin SL4. Kyyti on todellakin pehmeää ja kaikki vaijerit ja letkut menee piilossa niin kuin nykyään on tapana. Canyon Endurance näyttää jo uutena 10v vanhalta kaikkine letkuineen ja vaijereineen. Lisäksi Canyonilla on viimeaikoina ollut laadun kanssa vähän turhan isoja ongelmia.

[vilhu]

^^^Itselläni on siis S-koon Kanzo Alu tulossa sitten kun XXL:n kontti saapuu Suezista läpi. XS Kanzoa en kuitenkaan "uskaltanut" tilata. Näkee sitten miten sopii ja kyllä siitä jollain hinnalla pääsee eroon. Jotain piti hankkia nykyisen vanhan Spessu-MTB jäykkäperän korvaajaksi kun ajo on muuttunut mukavuusajoon.

^Vaikka Endurace alu on nyt saatavilla ja halvempi kuin Kanzo A niin silti en vain pysty tilaamaan sitä halvinta aluversiota edes nyt jonkinlaiseksi välipyöräksi. Se ei vain sytytä ja on mielestäni ruma. Värikin pitäisi ottaa sininen tuossa entry-mallissa. Samoista olen skipannut XXL:n White Gravelin koska 2000e siitä on vain mielestäni ihan liikaa ja sen ostamalla melkein sitoutuu siihen, että se ajetaan sitten loppuun. En usko sen jälkimarkkina-arvoon kunhan saatavuustilanne normalisoituu tässä ehkä noin vuoden sisällä. Tämä on osin tällainen tunneasia jota ei voi täysin perustella. Enduracen hiilikuituversionkin saisi just nyt mutta sitten siitä ei enää niin älyttömästi tarvitse budjettia nostaa niin sitten Domane onkin jo haarukassa.

Tämä nyt on tällaista jahkailua ja ajaakin pitäisi. Olen ajanut nyt lumien sulettua 900km tuolla vanhalla MTB:lläni laitettuani siihen kapeat slicksit. Pyöräpanokset tässä epänormaalissa tilanteessa laitoin sitten Kanzoon.

[teehak]

Mitä tosta Warlockista joutui maksamaan tulleja ja veroja yms?

Ihan tarkkaa summaa sentilleen en muista mutta noin 220 euroa sisälti UPS:n hoitamana tullauksen/käsittelyn sekä varavaihtajan korvakkeen.

[Bomb]

Canyonilla on viimeaikoina ollut laadun kanssa vähän turhan isoja ongelmia.

Multa on mennyt ihan ohi, voisitko tarkentaa millaisia? Grail on kiikarissa, kunhan niitä saa.

[nure]

^Onkohan kyse siitä tangon murtumisesta, ainahan noita joka valmistajilla ilmenee.

[Carolus]

Ainakin uudessa Aeroadissa on ollut suunnittelukäpyjä (satulatolppa ja ohjaustanko). En itse ole kuullut/lukenut että Grailin kanssa olisi ollut mitään normaalista poikkeavaa laatuongelmaa.