
Alkujaan tämän lähetti
Firlefanz
T
Uteliasuudesta kysyisin jonko Masfuerte juostessaan sykkeen ja tuntemusten mukaan aerobisen kynnyksen alapuolella tai siis sillä tasolla jolla hänen pitäisi PK-treeninsä pääosin tehdä? Jos, niin mistä johtuu että juokseminen tuntuu silti tarpeeksi rasittavalta? Mikä silloin tekee juoksulenkit palkitseviksi? Miksi juoksuun ei liity samanlaista tunnetason vaatimusta riittävästä vauhdista kuin pyöräilyyn?
Kiitos kannanotoista ja kommenteista kp63 ja muut. Vastaan tähän. Juoksupuoli on aivan alkutekijöissä, aloin viime syksynä sitä kokeilemaan. Ajattelin aerobisen puolen olevan harrastelijaliikkujalle pyöräilyn pohjalta olevan kohtuullinen ja ajattelin kokeeksi juosta cooperin. Sokki oli, kun ekalle kerralla jalat ja ehkä lantio ei tykännyt juoksusta kuin muutaman sata metriä kerrallaan. Eli varmaan juoksussa rajoitteena tekniikka, lihasten tottuminen yms. itselle uuteen lajiin ja tekemisen tuntu syntyy vaikkei esim hengityksen ja verenkierron suhteen niin haastavaa olekaan.
Liikkumisen motivaatiot ovat moninaiset. Itsellä ehkä itsensä haastaminen, tekemisen tuntu välittömänä palautteena ja motivaation ylläpitäjänä. Jossain puhutaan pystyvyyden tunteesta, varmaan juuri sitä näin liikkumiseen myöhäisheränneenä. Kestävyysurheilu on aika iso sana kohdallani, mutta harrastelijatasollakin samat lainalaisuudet ja myös teoriapuoli kiinnostaa itsessään. Siksi täällä kyselemässä ja oppimassa. Unelmien man cavessa varmaan se trainerikin tai wattbike olisi.
Jossain harrastelijan ja aktiiviharrastajan välimaastossa monessakin asiassa.
Kirjanmerkit