Ajoin sunnuntaina neljän aikoihin paluusiirtymää. Olin kääntynyt Malmin S-marketin kohdalla Syystielle ja sitten Pukinmäenkaarelle. En ajanut kummallakaan kelviä vaikka sellainen kulki oikealla puolella. Selitys vaan ei puolustus siihen on että autoliikenne oli vähäistä, mutta koiranulkoiluttajia ja muita jalankulkijoita ja hyöty-, tavis- ja elämäntapapyöräilijöitä oli liikkeellä yllättävän paljon vallitseva säätila huomionnottaen. Perimmäinen syy oli tietenkin siinä että kuulun siihen spandeksiporukkaan, jonka monet näkevät ajavan "minä ensin"- ja "riittää että muut noudattavat liikennesääntöjä" -meiningillä.
Pukinmäenkaarella on Kenttätien risteyksessä liikennevalot, lähinnä kai sen vuoksi että vieressä on kouluja ja urheilupuisto. Lainkuuliainen jalankulkija oli painanut nappia, valo oli vaihtunut hänelle vihreäksi ja hän oli jo ehtinyt ylittää ajoradan kun saavuin valoihin, jotka siis vielä näyttivät minulle punaista. Koska olen spandex, en yksinkertaisesti viitsinyt pysähtyä vain lähteäkseni liikkelle kun valo olisi 10-20 s kuluttua vaihtunut vihreäksi. Ajoin siis päin punaisia ja jatkoin Kenttätien ajoradan poikki Pukinmäenkaaren kelville (koska tarkoitukseni oli jatkaa junaradan alitse Kehä I:n kelville).
Näin tehdessäni kuulin kuitenkin takaani kaksi perättäistä torventööttäystä. Taakseni liikennevaloihin juuri ennättänyt autoilija siinä mitä ilmeisimmin halusi muistuttaa minua siitä että pyörä on ajoneuvo jota etenkin ajoradalla koskevat ihan samat liikennesäännöt kuin autojakin ja että liikennevaloja on lain mukaan noudatettava aina ja ettei ole mikään puolustus ettei muuta liikennettä ole eikä näin ollen aiheuta haittaa tai vaaraa kenellekään.
Oikeassahan hän oli. Ei siinä mitään. Olisin ihan hyvin voinut pysähtyä - ei minulla ollut edes lenkkikeskari eikä segmenttiaika mielessä (eikä itse asiassa edes GPS-laitetta matkassa) - eikä se olisi ollut ensimmäinen liikennevalojen tai muun liikenteen huomioonottamisen vuoksi tekemäni pysähdys sillä(kään) lenkillä.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit