Kuntoilu pikkuhiljaa siirtynyt piirun vakavammalle asteella ja mittaaminen ja teoriapuoli alkanut kiinnostaa.
Maantiepyörällä ajelua kesäisin hyvällä säällä (1500-2000 km/vuosi) ja reilu 10 vuotta ympärivuotista työmatkapyöräilyä takana (max vuosi lk 7000 km. Viime vuodet 3000-5000 km) Muu liikunta ei-aerobista.
Ajoin tämän hetkisen pyöräily- (ja aerobisen) kunnon referenssiksi 50 km mahdollisimman kovaa eli vertautui lähinnä harrastelijan kilpailusuoritukseen/aika-ajoon.
Aika oli 1:41 eli keskinopeus 29.7 km/h. Alun mäkisemmällä osuudella aluksi tuntui, että lähdin liian lujaa ja paluussa jalkojen hapotus ja yleisväsymys rajoittavat tekijät.
Maksimisyke ko. ajossa oli 172, mikä on korkein itsellä toteamani syke. Aiemmin tiukemman lenkin mäkiosuudella ollut tasoa 166-167 maksimissaan. Tuohan lähellä usein sanottua 220-ikä kaavan tulosta.
Keskisyke oli 164. Tuo tuntui yllättävän korkealta suhteessa maksimisykkeeseeni. Voi olla, että jossain tajunnan rajamaille vedetyllä porras tms treenillä voisi maksimiin tulla joku lyönti lisää, mutta tuskin 4-5 enempää? Vaikka otettaisiin maksimiin 5 lisää tulisi suhteeksi edelleen 92.6% ( Ikää 56 v. Pituus 178 cm, paino 74 kg.)
Mitä ajatuksia nuo numerot, lähinnä tuo omasta mielestä korkea keskisyke vs. maksimisyke, asioihin perehtyneissä herättävät vai onko "normal"? (En kaipaa nyt mitään harjoituksellisia neuvoja tms. työtilanne muuttunut ja ainakin tulevan talvikauden aerobinen treeni muu kuin ulkopyöräily)
Jossain harrastelijan ja aktiiviharrastajan välimaastossa monessakin asiassa.
Kirjanmerkit