"Gravel Grinding" -fillarit

[K.Kuronen]

Oma kokemukseni on, että mekaaniset levyjarrut ovat herkemmät ongelmille. Kaikki eivät niitä kohtaa ollenkaan ja tuskin kukaan kaikkia mahdollisia. Miehet, matkat, ajot ja kurat poikkeavat, joten kokemuksetkin poikkeavat.

Omana pienenä murheena on ollut chain suck kevään aikana. Ongelmaa on esiintynyt vasta vaihdettuani takavaihtajan RX.stä GRX:n. Samalla vaihtui ketju. Muu on pysynyt muuttumattomana syksyyn verrattuna. Uskoisin, että ongelma ei kuitenkaan ole vaihtajan aiheuttama, vaan niillä kuraisilla tieosuuksilla on ollut jotakin aikaisemmin kohdatusta poikkeavaa, tai että olen ajanut kuraisemmissa olosuhteissa, kuin aiemmin.

[Jami2003]

Tärkeää on että mekaaniset jarrujen ovat kaksitoimiset, molemmat puolet puristuvat. Eikä vain yksi toimiset missä toinen pala painaa toista staattista palaa vasten.

No en nyt kuitenkaan enempää puolustele mekaanisia levareita. Joskus kun vaihdan soratiepyörää niin tasan tarkkaan ei tule muuta kuin hydrauliset levarit. Mutta ne yleensä näkyy ikävä kyllä hintalapussa melko vahvasti...

[LJL]

Mutta ne yleensä näkyy ikävä kyllä hintalapussa melko vahvasti...

Mulle se oli about 1.500€ keikka vaihtaa mekaaniset hydraulisiin... En halua ajatella asiaa sen enempää, hyi olkoon. Mitä tulee niihin TRP Spyreihin, niin lupaan kirjoittaa siitä en tiedä -topiikkaan, miksi ne suli niin kuin suli. Ne vaan suli.

[Ohiampuja]

Mitä tulee niihin TRP Spyreihin, niin lupaan kirjoittaa siitä en tiedä -topiikkaan, miksi ne suli niin kuin suli. Ne vaan suli.

Sä vaan ajoit kunnolla.
Offaria: Kauanko autossa kestää jarrupalat? Olin kaverina tekemässä jarruremppaa. Vaihdettiin kolmannet jarrupalat kun autolla oli ajettu 45 000 km. 3.0 V6 kone söi jarrupaloja.

[LJL]

Sä vaan ajoit kunnolla.

Täsmennystä sen verran että plr ajoi kunnolla ja me muut tulimme kuuliaisesti perässä. Jossain 125km kohdalla kuului takaa alustavasti voe bergele -nuotilla "vieläkö mennään hiekalle", vastaus oli "vielä mennään hiekalle" Etuvaihtajakin lakkasi toimimasta sillä reissulla. Oli se aika karu lenkki kalustolle ja vähän miehistöllekin.

Tässä vaiheessa toimi vielä kaikki (kuva: Antti Laine)

[Jami2003]

Jos naama on noin musta jo lähdössä niin tais kalustokin vaan olla pesemättä ja huoltamatta

[stenu]

Vannejarrut olisi varmaan parhaat gravelhommiin. Rival/Force nestelevarit ainakin tuntuu märällä kurakelillä keräävän ties mitä pikkukiviä yms jarrusatulaan lentävän kuran mukana jolloin ei auta muuta kuin pysähtyä ja koittaa sörkkiä niitä ulos tikulla tai huuhdella arvokasta juomavettä koloon kaatamalla. Jarrutehon kannalta jotkut 140-160mm levyillä olevat levyjarrut on muutenkin jo oletusarvoisesti tehottomat riippumatta onko nesteelliset, vaijerilliset, tektrot vai ultegrat, joten sikälikin.

Niin mäpä olen graveloinut tän ketjun perustamisen jälkeen itsepäisesti vannejarruilla ehkä puoltoista kertaa maapallon ympäri ja muun muassa kaksi runkoa paskaksi, mutta jarruongelmiin, jotka olisivat vaatineet kesken lenkin huoltotoimenpiteitä en ole graveloidessa törmännyt kertaakaan. Ehkä viisi vannetta olen saanut kulumaan ajamalla loppuun sinä aikana ja muutaman denttaamalla piloille. Mun mielestä vannejarrujen huonous on urbaanilegenda, joka pohjautuu ihmisten kokemuksiin halvoista cantilevereistä ja hinnat alkaen -vanteista. Silti tunnustan salaa aina välillä haaveilevani niistä neste-Forceista, jos ei muuten, niin vaikka sitten vaan internetuskottavuuden vuoksi.

Sain sävyeron meikattua originaalihaarukastakin ja sen takas paikoilleen. Elämä on taas ihanaa. Paitsi...tunnustan, että nyt jäin kyllä vähän kaipaamaan kuitukeulan keveyttä, kun sen kanssa ehdin hetken aikaa ajella. Ajokunnossa selvästi alle kasikiloinen teräspyörä on vaan niin kiva. Samoin sentin korkeampi etupää alkoi tuntumaan peräti hyvältä, kun siihen tottui. Mutta noin muuten tommonen klassinen moderni polkupyörä on kyllä so much fun, niin kuin esimerkiksi Mr. Legor Cicli asiaa kuvailee.

Varsinkin matalilla vanteilla ja Steilacoomeilla Grava tarjoilee niitä taikamattofiiliksiä, mutta onhan toi nyt kaikkien setämiespyörien isosetä noin. LJL:n ainakin puoliksi aiheetta setämiestittelin saanut Ritchey oli Don Juan ton rinnalla. Steilacoomit on voittajarenkaat, mutta ne korostaa minkä tahansa pyörän setämiesmäisyyttä. Pitäis ehkä jaksaa vaihtaa toisille vanteille edes, mutta hassu sekin juttu siinä mielessä, että korkeampien vanteiden kanssa näyttäisi heti paremmalta, mutta kulkisi huonommin, kun kiekot on kovemmat ajaa. Modernimman näköisten renkaiden ja korkeampien vanteiden kanssa fiilikset on silti paremmat. Vaikka ovatkin siis mielikuvafiiliksiä. Mutta sama kai se, mistä ne fiilikset saa..

[Mohkku]

Mikä pyörää tuossa kuvassa pitää pystyssä?

[LJL]

Jos naama on noin musta jo lähdössä niin tais kalustokin vaan olla pesemättä ja huoltamatta

Joo.. Olisitpa vaan nähnyt säämiskähousut sisäpuolelta Jälleen kerran olisi pitänyt laittaa jo valmiiksi ruskeat housut

[Molleri]

Ensimmäinen graveli haussa. Tässä nyt hetken aikaa opiskellut pyörien ja osien ominaisuuksia ja tullut tulokseen, että en halua entry level-pyörää jotta voin vuoden päästä todeta, että ois sittenkin pitäny satsata x y ja z osiin.

Budjetin aivan ylärajoilla oleva vaihtoehto on mm. Spessun Diverge Comp.

Onko se kuitenkin helmiä sioille näin alottelijalle? Vai kenties olisiko joku muu pyörä parempi hinta-laatusuhteiltaan?

[LJL]

LJL:n ainakin puoliksi aiheetta setämiestittelin saanut Ritchey...

Nyt on yksittäinen ei-tosissaan heitetty lausunto saanut hieman liian isot mittasuhteet Enkä tiedä, miten Ritchey mahtaa vertautua kun en ole ikinä toista teräspyörää omistanut. Mutta jos subjektiivinen kriittinen näkemys sallitaan niin kyllä teräsrungossa oli sellainen elämäntapapyörän hieman nahkea sivumaku, joka ei enää kiinnostanut. Exploro on ollut mulle parasta ikinä ja sitä riemun määrää ei mikään aiempi pyörä ole antanut - tämä siis siitä huolimatta että pari tonnia ajoin notkuvalla satulatolpalla.

Jos mulla olisi tilaa enemmälle kuin kahdelle omalle pyörälle (ja kolmelle lastenpyörälle), niin voisin kyllä aiemmilla teräsraamikokemuksilla rakennella jäykkäperämaasturin jossa olisi teräsrunko, 2x11 vaihteisto, jäykkä hiilarikeula, 2,2" Racekingit... Sillähän voisi ajaa vaikka gravelia

[stenu]

Mikä pyörää tuossa kuvassa pitää pystyssä?

Se nojaa takarenkaastaan kuvan puuta vasten.

Verrattuna sivulla 217 olevan kuvan setuppiin ero esimerkiksi siinä, että kuinka hallittua on vauhdikkaampi juurakkopolkujen rytyyttäminen, on huomattavan suuri ja siis setämiesversion eduksi. Fakta, joka ei varsinaisesti helpota uuden mahdollisen fillarin speksaamista yhtään.

LJL: Kuten todettu, pääasia on, että saa ne fiiliksensä. Sama, mistä ne kullekin tulee, kunhan itse tietää sen (ja kunhan keinot on laillisia)

Ps. Setämiespyörä on sun monista hyvistä heitoista paras koskaan ja siksi käsite saavutti arvaamattoman suuret mittasuhteet. Some sitäpaitsi juorusi juurikin tänä aamuna, että Suomeen olisi tulossa yksi Speedvagen 650b Rugged Road ns. kaikilla herkuilla Ultradynamicoja ja lokareita myöten Open Upperin seuraajaksi tai ainakin kaveriksi eli setämiespyöräily on vahvassa nosteessa

[Brutalix]

Ensimmäinen graveli haussa. Tässä nyt hetken aikaa opiskellut pyörien ja osien ominaisuuksia ja tullut tulokseen, että en halua entry level-pyörää jotta voin vuoden päästä todeta, että ois sittenkin pitäny satsata x y ja z osiin.

Budjetin aivan ylärajoilla oleva vaihtoehto on mm. Spessun Diverge Comp.

Onko se kuitenkin helmiä sioille näin alottelijalle? Vai kenties olisiko joku muu pyörä parempi hinta-laatusuhteiltaan?

Osta se diverge, jos se kutittelee. Jos ostat jotain muuta, niin mietit kuitenkin että olis pitäny ostaa se diverge.

[Jami2003]

.. Enkä tiedä, miten Ritchey mahtaa vertautua kun en ole ikinä toista teräspyörää omistanut. Mutta jos subjektiivinen kriittinen näkemys sallitaan niin kyllä teräsrungossa oli sellainen elämäntapapyörän hieman nahkea sivumaku, joka ei enää kiinnostanut...

Vaikka itse ajelen tyytyväisenä Kona Rove ST:llä niin täytyy yhtyä tähän mielipiteeseen. Mun seuraavassa soratiepyörässä on hydraulisten levyjarrujen lisäksi hiilikuiturunko. Teräs on kyllä materiaaleista vahvasti yliarvostettu. Ehkä jos se on jotain Reinoldsia vai mitä näitä on niin sitten mutta ei mun perse teräksen muka hyviä puolia huomaa. Lisäksi hiilikuitu on höyhenen kevyttä, ärhäkkää ja paljon helppohoitoisempaa kun teräs. Ei ruostu ikinä. Ja yksikään hiilikuitu rungoistani ei ole koskaan saanut sellaista hittiä mitä ei olisi kestänyt.

Sen sijaan että haluan olla setämies ja ajaa setämiespyörällä (tai vielä pahempaa, gravelissa on välillä myös hipsteri leimaa) haluan ajaa hipo-gravelilla joka lähtee joka alustalla kuin hauki rannasta. Mutta ihan tänä vuonna en kyllä vielä ole Konaa pois vaihtamassa.

[plr]

Oli se aika karu lenkki kalustolle ja vähän miehistöllekin.

Ai että kun lämmöllä muistelen vieläkin tätä retkeä. Hienoa oli ja pyörät pääsivät juuri siihen käyttöön mihin ne kuuluvatkin.

Vannejarrut toimivat hyvin tuolla rapakelillä. Ei kuulu ylimääräisiä ääniä, kun ei jarruteta. Toki sitten sorvataan jarruttaessa vanteita ja palat kuluvat. Alumiinivanteilla pääsee aika monta vuotta ennen kuin kehistä jarrupinta loppuu.

[stenu]

Vaikka itse ajelen tyytyväisenä Kona Rove ST:llä niin täytyy yhtyä tähän mielipiteeseen. Mun seuraavassa soratiepyörässä on hydraulisten levyjarrujen lisäksi hiilikuiturunko. Teräs on kyllä materiaaleista vahvasti yliarvostettu. Ehkä jos se on jotain Reinoldsia vai mitä näitä on niin sitten mutta ei mun perse teräksen muka hyviä puolia huomaa. Lisäksi hiilikuitu on höyhenen kevyttä, ärhäkkää ja paljon helppohoitoisempaa kun teräs. Ei ruostu ikinä. Ja yksikään hiilikuitu rungoistani ei ole koskaan saanut sellaista hittiä mitä ei olisi kestänyt.

Sepä juuri se dilemma on. Kun teräsrunkoon ympätään levyjarrua, CEN-standardia ja muita nykyajan hömpötyksiä, ei sen teräksen ominaisuuksista ole paljoa jäljellä muuta kuin ne huonot eli paino ja ruostuvuus. Eikä siihen auta Reinoldsit eikä muutkaan tarrat, kun ensin pitäisi päästä eroon noista ensin mainituista. Siksi vannoutunut teräshipsterikin alkaa varovaisesti olla sitä mieltä, jos pitää pyörään saada levyjarrut, pitää siinä myös olla kuiturunko. Tai sitten ajelee tyytyväisenä vannejarruilla. Välivaihtoehdot on enemmän tai vähemmän kompromisseja. Toistaiseksi meidän taloudessa paskaksi menneiden teräs- ja hiilikuiturunkojen suhde on 2/2 eli siinä ei ole olennaista eroa

E: ...ja huomaan nyt kyllä palaavani siihen kuitukeulaan kaikesta huolimatta. Korona-aikaan on tullut sorakilsoja jonkin verran normaalia keskiarvoa enemmän, 250-300 viikossa, ja hieman pystympi ajoasentokin on alkanut tuntua paremmalta kuin se, millaisessa olen ajellut tyytyväisenä kohta neljä vuotta. Niin ne preferenssit muuttuu sen mukaan, miten milloinkin ajelee.

[hansibal]

Ois gravel hankinnassa ja pari vaihtoehtoa mietinnässä..https://www.bikester.fi/norco-bicycl...y-1114340.html ja https://www.bikester.fi/marin-gestal...si-878904.html . Molemmissa puolensa... käyttö olis työmatka,assu/soratie lenkkejä ja vaihtelevasti neulaspolkuja. Pientä retkeily/matkailua mietinnässä. Ei mitään rypemistä. Norcossa pullopaikkoja useampi ja etuhaarukassa kiinnitykset. Edessä kahdet hampikkaat. Marinissa osasarja vähän parempi,yhdellä etu hampikkaalla? Onko jotain muuta huomioita??

Tiedä mitä tuli tehtyä,mutta White GX Pro 20 kohdalla tuli painettua TILAA nappia. Nyt vaan odotellaan pakettia saapuvaksi!

[velib]

Vaikka itse ajelen tyytyväisenä Kona Rove ST:llä niin täytyy yhtyä tähän mielipiteeseen. Mun seuraavassa soratiepyörässä on hydraulisten levyjarrujen lisäksi hiilikuiturunko. Teräs on kyllä materiaaleista vahvasti yliarvostettu. Ehkä jos se on jotain Reinoldsia vai mitä näitä on niin sitten mutta ei mun perse teräksen muka hyviä puolia huomaa. Lisäksi hiilikuitu on höyhenen kevyttä, ärhäkkää ja paljon helppohoitoisempaa kun teräs. Ei ruostu ikinä. Ja yksikään hiilikuitu rungoistani ei ole koskaan saanut sellaista hittiä mitä ei olisi kestänyt.

Sen sijaan että haluan olla setämies ja ajaa setämiespyörällä (tai vielä pahempaa, gravelissa on välillä myös hipsteri leimaa) haluan ajaa hipo-gravelilla joka lähtee joka alustalla kuin hauki rannasta. Mutta ihan tänä vuonna en kyllä vielä ole Konaa pois vaihtamassa.

En tiedä huomaanko oman Roven teräsrunkoa persauksen alla, mutta keula on huomattavasti joustavampi kuin hiilikuituinen (joo, niitäkin on monenlaisia). Mutta itsellä tuli tuo sama fiilis, ja Rove on nyt jokasään yleiskäyttölokaripyöränä, ja sen kaveriksi tuli lenkkipyöräksi Space Chicken. Siinä sitten onkin niin jäykkä ja kova runko että melkein vaatii ne 47mm kumit. Molempi parempi, mutta jos toisesta pitäisi luopua, jäisi Rove talliin. Varmaan tosin joutuisi laihdutuskuurille (ja lokaripyöräksi tulisi jokin halpishybridi).

[Molleri]

Osta se diverge, jos se kutittelee. Jos ostat jotain muuta, niin mietit kuitenkin että olis pitäny ostaa se diverge.

Kutittelee, mutta jos saisi jostain paremman hinta-laatusuhteeltaan olevan pyörän, kun on ihan alottelija eikä välttämättä ymmärrä kaikkien juttujen päälle.

[palikka]

Eihän se varmaan se paras hinta-laatusuhde tule olemaan varsinkin, kun Specializedista on kyse mutta ompahan pyörä, jota tuskin löytyy toiselta valmistajalta eri hintalapulla ja osilla. Noissa taitaa se Future Shock olla... uuuh! Oon miettiny mitä tulis jos yhdistäis Spessun future shockin Laufin keulaan ja Cannondale Topstone carbonin runkoon.

Aloittelijana sun on tärkeää ottaa se oikea koko eikä lähteä mihinkään myyjän matkaan, joka tuputtaa viimeistä yksilöä viiden prosentin alennuksella. Pyöränä tuo Diverge Comp on varmasti hyvä. Kiekot on sitten halvimmasta päästä mutta kyllä niillä ajelee. Tuntuu, että saman nimiset "Axis sport" oli jo itsellä muutama vuosi sitten 850€:n fitness pyörässä, Sirruksessa. Toki noissa on eri navat, koska rungossa läpiakselit.

[Nautiskelija]

Tiedä mitä tuli tehtyä,mutta White GX Pro 20 kohdalla tuli painettua TILAA nappia. Nyt vaan odotellaan pakettia saapuvaksi!

Ajaisin. Mielenkiintoisia päivityksiä näyttää olevan 19-vuosimalliin verrattuna. Laitahan raporttia, kun olet saanut mankelin käyttöösi!

[Molleri]

Eihän se varmaan se paras hinta-laatusuhde tule olemaan varsinkin, kun Specializedista on kyse mutta ompahan pyörä, jota tuskin löytyy toiselta valmistajalta eri hintalapulla ja osilla. Noissa taitaa se Future Shock olla... uuuh! Oon miettiny mitä tulis jos yhdistäis Spessun future shockin Laufin keulaan ja Cannondale Topstone carbonin runkoon.

Aloittelijana sun on tärkeää ottaa se oikea koko eikä lähteä mihinkään myyjän matkaan, joka tuputtaa viimeistä yksilöä viiden prosentin alennuksella. Pyöränä tuo Diverge Comp on varmasti hyvä. Kiekot on sitten halvimmasta päästä mutta kyllä niillä ajelee. Tuntuu, että saman nimiset "Axis sport" oli jo itsellä muutama vuosi sitten 850€:n fitness pyörässä, Sirruksessa. Toki noissa on eri navat, koska rungossa läpiakselit.

Jotenkin jäänyt fiilis muihin pyöriin verratessa että hinnassa jokin Spessu-leimalisä, varsinkin tossa comp E5. Future shock kiinnostaa, kun on tuota selkä- ja olkapäävammaa, josko olis pehmeempää menoa.

Muita mitä tarkotus käydä koeajamassa jos löytyy:
Topstone 105

Trek Checkpoint ALR 5 (http://lundberg247.fi/product_details.php?p=2571)

Orbea Terra 40 (https://www.bikeplanet.fi/orbea-terra-h40-d-20)

Scott Speedster (https://www.bikeplanet.fi/scott-speedster-gravel-20-20)

[Jeppekoira]

Jotenkin jäänyt fiilis muihin pyöriin verratessa että hinnassa jokin Spessu-leimalisä, varsinkin tossa comp E5. Future shock kiinnostaa, kun on tuota selkä- ja olkapäävammaa, josko olis pehmeempää menoa.

Muita mitä tarkotus käydä koeajamassa jos löytyy:
Topstone 105

Trek Checkpoint ALR 5 (http://lundberg247.fi/product_details.php?p=2571)

Orbea Terra 40 (https://www.bikeplanet.fi/orbea-terra-h40-d-20)

Scott Speedster (https://www.bikeplanet.fi/scott-speedster-gravel-20-20)

Noi on kaikki hyviä pyöriä. Käy koeajamassa ja osta se mistä tulee paras fiilis.

[ranttis]

^^ Nuo ja Diverge kannattaa kyllä koeajaa jos suinkin mahdollista. Samalla karttuu kokemus eri pyöristä.
Sille FutureShockille voi oikeasti laskea hieman hintaa etenkin jos käsiin tulevan tärinän suhteen on joskus ollut ongelmissa. Koitin sitä pikaisesti ja pienet katukivetysten töyssyt jäi huomaamatta. Omistaisin varmaan Roubaixissa FuturrShockin jos geometria ei olisi niin pysty, mikä ei sovi lyhytjalkaiselle ja pitkäselkäiselle. Edellistä siteeraten, koeaja nuo ja osta parhaalta tuntuva.

Lähetetty minun BAH2-L09 laitteesta Tapatalkilla

[stenu]

Mutta jos subjektiivinen kriittinen näkemys sallitaan niin kyllä teräsrungossa oli sellainen elämäntapapyörän hieman nahkea sivumaku, joka ei enää kiinnostanut. Exploro on ollut mulle parasta ikinä ja sitä riemun määrää ei mikään aiempi pyörä ole antanut

Tästä tuli mieleen muuten sellainen juttu, että sä et kuitenkaan ole vielä käynyt siellä syvässä päädyssä eli kustomrungoissa ja mä huomaan sussa sellaisia piirteitä, että vielä joku päivä ennustan sun siellä olevan Se ei kuitenkaan edellytä parran kasvattamista eikä ole materiaaliin sidottu maailma ja itseasiassa materiaalin merkitys vähän jopa katoaa siellä. Teräs nyt vaan sattuu olemaan edullisin (ja ekologisin) tapa päästä kustomiin kiinni ja sopii siksi mun arvo- ja preferenssimaailmaan.

Se, että alla on pyörä, joka on juuri oikean kokokoinen ja jota voi ajaa juuri sen mittaisella stemmillä, kuin tuntuu ajamisen kannalta parhaalta ja satula on juuri sellaisessa paikassa, missä sen kuuluu juuri sulla olla, vasta riemua antaakin. Jos mun vähintään yhtä subjektiivinen ja kriittinen näkemys sallitaan, niin mä väittäisin, että 90% pyöräilijöistä, jotka ajaa "neljän koon rungoilla", ajaa enemmän tai vähemmän liian pienellä tai isolla rungolla tai sitten rungolla, joka on johonkin suuntaan vähän liian pieni ja toiseen vähän liian iso niin kuin 90% pyöristä on mulle. Sillä on paljon enemmän merkitystä pyörän ajettavuuteen ja fiilikseen kuin sillä, että mistä materiaalista runko on tehty. Saatikka, kun mennään syvällisempään kustomointiin, jossa vaikkapa rungon geometrioita ja materiaalipaksuuksia säädetään kuskin painon, ajotyylin jne mukaan.

Toi on nykyisessä teknologiantensiivisessä ja standardein säädeltyyn bulkkituotantoon perustuvassa pyörämaailmassa sivuutettu aika tehokkaasti ja jostain syystä ainakin vielä suurin osa pyöräilijöistä ostaa ihan sujuvasti sen heille isommalla rahalla markkinoidun ajatuksen eli, että xtr on se, mikä tekee onnelliseksi. Mutta nykyinen massatuotantohiilikuiturunkojenkaan tuotantotapa ei tule säilymään kovin pitkään ja kun sen korvaa joku muu tapa tai materiaali, tulee tehdastekoisen "massatuotantokustomoinninkin" mahdollisuudet kasvamaan ja markkinoinnin ääni muuttumaan rajusti. Mun alalla kustomointi on jo on tätä päivää ja siihen premium-tuotteiden markkinointi perustuu varsinkin optiikan osalta ja kehyksiinkin se on tulossa kovaa vauhtia. Just sayin.

[Visqu]

Omistaisin varmaan Roubaixissa FuturrShockin jos geometria ei olisi niin pysty, mikä ei sovi lyhytjalkaiselle ja pitkäselkäiselle.

Lähetetty minun BAH2-L09 laitteesta Tapatalkilla

Vähän OT mutta:

Roubaix löytyy myös Team -versiona jossa huomattavasti matalampi geo, vastaa käytännössä samankokoista Tarmacia.

[LJL]

En nyt pysty sanomaan speksausasioihin mitään koska eilisen 135km/7,5h Espoo-Sipoonkorpi-Espoo jäljiltä on melko tyhjä olo. Mutavelliä ja juurakkokivikkoa tuli kahlattua kilometritolkulla ja se oli hirveää. Kun istuin takki tyhjänä Östersundomin K-kaupan pihassa syömässä salaattia joku paikallinen kysyi "ootko sä siis ajanut ihan niitä mustikkapolkuja tolla pyörällä??" mihin totesin että kyllä olen. 38mm Gravelking Exeemat pääsivät ainakin hyvään testiin ja ihan kelvollisesti pääsi poluilla etenemään. Hiekkatielläkin oikein kivat eikä self steeringiä. Vierintävastus ei tappanut ajamisen iloa. Mutta voi todeta, että Exploro on välttävä maastopyörä (hukkasin näköjään oikean puolen tankotulpan ja loppuunajetun voimansiirron saa heittää viimeistään nyt mereen)

[stenu]

Jos yksinkertaistettu lähestymistapa gravelointiin kiinnostelee yhtään, niin Ribblellä näyttää olevan tommonen fggg-valmis kompliitti (saa myös runkona), josta ei oikeestaan puutu muuta kuin juomapullontelineen paikka, eli juomat joutuu laittamaan epäortodoksisesti reppuun tai taskuun. Taittuvakylkiset g-onetkin valmiiksi alla. Konseptina suosittelen. Käsittämättömän kivaa vaihtelua hipompaan pyöräilyyn ja treenimielessä tehokasta

^ E: Hyvä lenkki sulla. Kuvien olosuhteissa tosin Xploron airo-ominaisuudet menee vähän hukkaan Korsosta olis voinut tulla Simonkylän ja Viertolan sorien kautta joen rantaan, niin ei olisi tarvinnut ajaa motarin laitaa. Sipoon osuuden reitti kiinnostelee, kun itä on mulle melko outoa. Taidan käydä Stravassa lurkkimassa.

[Mohkku]

Toi on nykyisessä teknologiantensiivisessä ja standardein säädeltyyn bulkkituotantoon perustuvassa pyörämaailmassa sivuutettu aika tehokkaasti ja jostain syystä ainakin vielä suurin osa pyöräilijöistä ostaa ihan sujuvasti sen heille isommalla rahalla markkinoidun ajatuksen eli, että xtr on se, mikä tekee onnelliseksi.

Mahdollista on sekin, minkä huomasit juuri itsekin, että mitoitus ei ole vakio. Kustompyörään kuulumaton korkeampi keula alkoi miellyttää enemmän kuin alkuperäinen. Itsellänikin lähtee seuraavaan tilaukseen 5 mm pidempi stemmi. Oikeasti pitäisi vaihtaa myös Apexin kahvat, kun niissä luonteva ote osuu vähän väärään paikkaan. Mutta katsotaan sitä myöhemmin ja lisäksi pitäisi viitsiä tutkia, mikä olisi paremmin käteen istuva malli. Ei ole nyt ajamista rajoittava juttu tuo.

Kun lisäksi jossain vaiheessa alkaa speksaaminen kyllästyttää ja haluaa keskittyä ajamiseen, maisemiin ja kaikkeen muuhun vastaavaan aiheeseen liittyvään, huoleton bulkkirunko, jossa ei tarvitse pelätä rungon repeämistä, ahtaan rengastilan aiheuttamia naarmuja kuiturunkoon tai miettiä muutaman millin mitoitusvirheitä, voikin tehdä omistajansa paljon onnellisemmaksi kuin huippuunsa viedyn speksaamisen kliimaksi. Olkoonkin sitten hienolla takavaihtajalla varustettu malli. Tämä saattaa muuten olla seurausta siitä, että huomaa ajautuneensa em. suurella rahalla tehdyn markkinoinnin ytimeen, vaikkei monikansallisen suuryrityksen suurella rahalla markkinoidulla pyörämallilla ajakaan. Markkinointi kutenkin toimii niin, että kuluttaja haluaa satsata aiheeseen yhä enemmän nimenomaan kalusto- ja varustepuolelle. Hetken tuossa oravanpyörässä roikkuminen on mukavaa, mutta jossain vaiheessa tekee mieli hypätä pois kyydistä. Silloin palataan perusasioiden pariin.

[stenu]

Mahdollista on sekin, minkä huomasit juuri itsekin, että mitoitus ei ole vakio. Kustompyörään kuulumaton korkeampi keula alkoi miellyttää enemmän kuin alkuperäinen.

Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että pyörä voi olla ostohetkellä juuri oikeanlainen tai sitten vähän vääränlainen. Totta se on siinä mielessä, että "loppuelämän" runko saattaa olla utopiaa, vaikka se kuluttajaeettisessä mielessä olisikin kiinnostava lähestymistapa.

Kun lisäksi jossain vaiheessa alkaa speksaaminen kyllästyttää ja haluaa keskittyä ajamiseen, maisemiin ja kaikkeen muuhun vastaavaan aiheeseen liittyvään, huoleton bulkkirunko, jossa ei tarvitse pelätä rungon repeämistä, ahtaan rengastilan aiheuttamia naarmuja kuiturunkoon tai miettiä muutaman millin mitoitusvirheitä, voikin tehdä omistajansa paljon onnellisemmaksi kuin huippuunsa viedyn speksaamisen kliimaksi. Olkoonkin sitten hienolla takavaihtajalla varustettu malli. Tämä saattaa muuten olla seurausta siitä, että huomaa ajautuneensa em. suurella rahalla tehdyn markkinoinnin ytimeen, vaikkei monikansallisen suuryrityksen suurella rahalla markkinoidulla pyörämallilla ajakaan. Markkinointi kutenkin toimii niin, että kuluttaja haluaa satsata aiheeseen yhä enemmän nimenomaan kalusto- ja varustepuolelle. Hetken tuossa oravanpyörässä roikkuminen on mukavaa, mutta jossain vaiheessa tekee mieli hypätä pois kyydistä. Silloin palataan perusasioiden pariin.

Sitä varten mulla on tämä pyörä, joka on viimeaikoina tarjoillut ehkäpä parhaita elämyksiä. Ja itseasiassa myös se kymmenen vuotta vanhaan ja kertaalleen korjattuun runkoon rakennettu yksivaihteinen. Samasta syystä korjautin nyt ratkenneen rungon ennemmin kuin aloin suin päin speksaamaan uutta ja kynnys uuden speksaamiseen vaan kasvaa koko ajan, kun huomaan vanhojen toimivan korjattunakin erinomaisesti. Oravanpyörässä en koe olevani, vaan ennemmin päässeeni ulos siitä siinä vaiheessa, kun huomasin, että setämiespyörilläkin ajaminen on kivaa ja mun tapauksessa mahdollisesti jopa kivointa. Olen aikoinani elänyt myös sen vaiheen, kun kaiken piti olla uutta ja tekniikan hienoa.