Pidetään mukavaa ketjua (joka yllättävän usein osoittautuu kenties yleisestä tyhjänpäiväisyydestään huolimatta ihan luettavaksi) yllä!
Eilen iltapäivällä ulkoilutietä, kelviä ja hiekkatietä runsaat 80 km.
Lähtö meni arkiasioiden vuoksi myöhäisemmäksi kuin olin ajatellut, mutta vastapainoksi sai nauttia alkuillan valosta ja jo huomattavasti myöhempään pimeydeksi vaihtuvasta hämärästä. Kelvit tietenkin olivat mitä ne tänä talvena ovat olleet, mutta ulkoilutiet olivat sateiden jälkeen miltei ehtineet kuivua, mitä nyt muutamassa paikassa sai ajaa lammikon läpi, ja vain yhdestä kohtaa tielle tulvineen veden takia poikki.
Hiekkatietkin olivat enimmäkseen yllättävän kovapintaisia, märkiin ja pehmeisiin kohtiin tultua ero rullaavuudessa olikin sitten melkoinen - ja kun osui tieosuudelle jolle oli tuotu muutama kuorma hiekkaa, tuli kieltämättä kysyneeksi itseltään gravelpyöräilyn mielekkyyttä. Mutta toisaalta oli itselle sopiva haaste pitää yllä jonkinlaista pyöritystä ja suoraa ajolinjaa ja kun taas pääsi ajamaan tasaisemmalla ja kovalle tienpinnalla, saattoi nauttia suhteellisesta vauhdinhurmasta. Ja tietenkin siitä että oli selvittänyt taaksejääneen osuuden mielestään ihan ansiokkaasti.
Mutta ei lenkillä silti päässyt luulemaan itsestään liikoja: kolmasti tulin heittämällä ohitetuksi, kaksi kertaa asialla oli maastopyöräilijä ja kolmannella sivulaukuilla ja jonkinlaisella aerotangolla varustetulla hybridi- tms. fillarilla ajanut työmatkapyöräilijä.
Kirjanmerkit