Asia hoidettu.
Siellähän oli tosiaan rakentamaton tontti kivaa metsämaastoa. Maastopyörällä olisi ajellut melkein rantaan asti, kreiveliä joutui kantamaan. Kiva ruutu, kiva reissu.
Tuommoista siellä oli
Mutta jouduin kansalaisen silmittömän verbaalisen raivon kohteeksi. Ohitin varttuneemman pientä koiraa ulkoiluttavan emännän pikkuisen ennen määränpäätä ja ajelin tuohon tien päähän, kaupungin rannalle, tutkimaan karttaa kuinkas tuolle ruudulle kulkisinkaan. Ajelin rannasta rinteen ylös takaisin ja painuin metsään fillari olalla. Kun tulin takaisin tielle kansalainen odotteli koiransa kanssa ja alkoi tivaamaan mitä hiiviskelen täällä pimeällä ihmisten pihoissa. Kerroin etten hiiviskele ihmisten pihoissa vaan että tuossa on tyhjä tontti ja tuo aikaisemmin käymäni on kaupungin maata. Kansalainen sanoi, ettei ole mitään tyhjää tonttia vaan kaikki täällä on meidän naapurien maita. Noh, kerroin uudestaan, että tuon (osoitin) ja tuon (tuon) tontin välissä on tyhjä tontti tuossa (osoitin kahdella kädellä). "No miksi sinä tuonne menit pimeässä?", vastasin halunneeni käydä meren rannassa siellä. "Miksi pimeällä?" "No kun on pimeää, valoisaan aikaa olen töissä" (kello oli n. 1730).
Sitten alkoi rähjääminen kun en soittanut kelloa ohittaessani heitä, koira olisi voinut vaihtaa puolta yhtäkkiä. Kerroin tiedostavani ajotilanteet ja varovani aina koiria koska pidän koirista eikä ohituksessa ollut kerta kaikkiaan minkäänlaista vaaran paikkaa (ei todellakaan ollut). "OLISIT SILTI SOITTANUT KELLOA!!!" "No ei minulla edes ole kelloa..." "Hyväinen aika sentään, HUUDA AIKUINEN IHMINEN!!". Poistuin paikalta vaikka pieni humoristi minussa halusi kehoituksesta huutaa tuon aikuisen ihmisen.
Tuntui, että kansalainen purki kaiken pahan olonsa juuri minuun kun satuin kohdalle, näköjään ökyrikkallakin voi olla paha mieli. Odotin ajellessani, että joku auto vielä kaahaa peräääni selvittämään asiaa ennen kuin poistuin Suvisaaristosta.













Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit