Yksi riittäisi : Pole Staminan geometrialla ja joustolla 1kw/1kWh sähköavusteinen missä edessä 27.5 x 3.8" ja takana 26x5".
Muuta en kaipaisi. Tuollaisella punnertaisi hangessa ja ajaisi isomatkin ylipäänsä ajettavat kivikot ym.
Aktiivijäsen
Yksi riittäisi : Pole Staminan geometrialla ja joustolla 1kw/1kWh sähköavusteinen missä edessä 27.5 x 3.8" ja takana 26x5".
Muuta en kaipaisi. Tuollaisella punnertaisi hangessa ja ajaisi isomatkin ylipäänsä ajettavat kivikot ym.
Suurtietäjä
Onkohan meitä yksinkertaisuuden tavoittelijoita kuinka paljon? Muutamia varmaan, mutta valtaosa taitaa tykätä tästä N+1 kaavasta.
Mutta jollain kierolla tavalla olen aina arvostanut sitä kun joku osaa ammattitaidolla ja osaamisella paikata välineiden määrää. On kyseessä sitten valokuvaaja tai puuseppä.
Ja samaa ajattelutapaa tulee sovellettua myös tähän pyöräilyyn. Minusta tuntuu jotenkin ADHD oireelta jos esim yksi maantiepyörä ei riitä. Vaan niitäkin samaan käyttöön tehtyjä pyöriä pitää olla useita. Ja sama myös maastopyörissä.
Tottakai jokainen saa ostaa niin monta pyörää kuin tykkää. Ja yhtälailla minä saan sitä ihmetellä.
Ps. Pahimmillaan minullakin oli neljä pyörää olohuoneessa, yksi makuuhuoneen seinällä ja yksi oli parvekkeella...
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Aktiivijäsen
Noita on kylppärissä, parvisängyn alla, heinäladossa ja työpaikalla. Meinasi melkein unohtua, että tällä hetkellä on myös kellarissa. Uusia en kaipaa ja noikin on enimmäkseen vanhoja ainakin rungon osalta. 12. Joku 6-7 on oikeasti vähän.
Palstajyrä
Itsemurhayksiö laittaa aikalailla rajotuksia. 2 pyörää sisällä, yks parvekkeella ja yks varastossa.
Olen kyllä alkanu etsimään isompaa asuntoa
Vakiovieras
N+1, nyt N=3, muovia maantiellä (endurance) ja täysjoustossa (XC/trail) , amuliinia jäykkäpyrstössä (AM). +1 olis pitempijoustoinen enduro (aluminiumia tai carboniumia),
vanhoja muille lainattuja ei lasketa (N= 3 + 2).
Palstajyrä
Periaatteessa tykkäisin "yksi hoitaa kaiken" ajatuksesta mutta ainakin tekniseen maastoon on helppo perustella ylimääräisiä kulkineita. Ja oikeestaan koskaan ei ole tullut hankittua tarkoituksella lähellä samaa käyttötarkoitusta olevia pyöriä mutta joskus 10 vuotta sitten huomasi että vanhoja pyöriä ei kannata myydä pois kun mitään niistä ei saa ja jossain vaiheessa kuitenkin kaipaa, vähintää osiaAlkujaan tämän lähetti Ohiampuja
Onkohan meitä yksinkertaisuuden tavoittelijoita kuinka paljon? Muutamia varmaan, mutta valtaosa taitaa tykätä tästä N+1 kaavasta.
Kaikki maastopyörät onkin tehty ja suunniteltu samaan käyttöönVaan niitäkin samaan käyttöön tehtyjä pyöriä pitää olla useita. Ja sama myös maastopyörissä.
Jäsen
Nyt kun hankin neljännen pyörän, niin sanoisin että kolme. Ainakin kerrostalossa asuessa, ei riitä järkevästi tila neljälle. Muutenkin tuntuu, ettei noin monella ehdi ajaa kunnolla. Yksi varmaan lähtee myyntiin.
Tämänhetkinen kokoelma:
Kaupunkipyörä
Gravel-pyörä
XC-jäykkäperä
Trail-täpäri
Graveli joko lähtee tai vaihtuu maantiepyörään.
Vakiovieras
Pari vuotta sitten oli vielä neljä.
Sinkula, jäykkäperä 29', cyclo ja maantiepyörä. Sitten myin muut paitsi cyclon.
Cycloa tuunasin gravelin suuntaan leveämmällä kumilla ja tangolla.
Olin onnellinen.
Tuolla ajaa metsäpoluilla ja asfaltilla. Seikkailee ja ajaa työmatkat.
Kunnes viime talvena kaaduin kahdesti töihin mennessä. Aikainen aamu + uutta lunta jäätyneen kelvin päällä + jyrkähkö alamäki ja ajoasento = muksis ja pelko takaraivoon.
Nyt tilattu täysjäykkä 29' talviajoon.
Aktiivijäsen
Pari päivää oli vain viisi pyörää ja eihän se riittänyt ollenkaan. Onneks on uusi projekti, huh.
kukavaa muokkasi tätä : 02.11.2019 at 17.48
Fucked up and ready to die.
Forumilordi
Yksi pyörähän hoitaa kaiken. Itsestä se vain on kiinni ja korvien välistä. Jossain kohdissa joutuu toki ajamaan pyörän ehdoilla, mutta niinhän se on aina.
Muuten en kyllä jaksa kauheasti tätä pohtia. Mulla on niin monta pyörää kuin mitä minusta tuntuu hyvältä. Ei kai noita kukaan kiusakseen hanki? Ei mulla ole yhtään lumikelkkaa tai mönkkäriä. Kangaspuita? Sirmakkaa?
Jäsen
Kun pyöräilyn lisäksi harrastukseksi muodostuu myös pyörät itsessään niin siinä kyse on mielestäni enemmän jonkinlaisesta keräilyyn verrattavasta toiminnasta, kuin käyttötavaran hankkimisesta, vaikka niillä kaikilla pyörillä ajaisikin.Onkohan meitä yksinkertaisuuden tavoittelijoita kuinka paljon? Muutamia varmaan, mutta valtaosa taitaa tykätä tästä N+1 kaavasta.
Mutta jollain kierolla tavalla olen aina arvostanut sitä kun joku osaa ammattitaidolla ja osaamisella paikata välineiden määrää. On kyseessä sitten valokuvaaja tai puuseppä.
Ja samaa ajattelutapaa tulee sovellettua myös tähän pyöräilyyn. Minusta tuntuu jotenkin ADHD oireelta jos esim yksi maantiepyörä ei riitä. Vaan niitäkin samaan käyttöön tehtyjä pyöriä pitää olla useita. Ja sama myös maastopyörissä.
Tottakai jokainen saa ostaa niin monta pyörää kuin tykkää. Ja yhtälailla minä saan sitä ihmetellä.
Ps. Pahimmillaan minullakin oli neljä pyörää olohuoneessa, yksi makuuhuoneen seinällä ja yksi oli parvekkeella...
Minulla on nelinumeroinen kokoelma sarjakuviakin ja monista on tarkoituksella tuplakappaleet eli se mihin ei kosketa ja lukukappale, useista on myös kaikkia eri versioita(alkuperäinen julkaisu, suomijulkaisu, juhlaedition, artist edition jne.). Suurinta osaa en kuitenkaan lue ikinä, enkä edes muista omistavani.
Keräilyssä ei ole mitään järkeä, sehän on aika selvä, vaikka noin teoriassa joidenkin arvo voi nousta ja jostain voi tehdä voittoa myymällä jne.
Forumilordi
Aika monella mitä tahansa asiaa vakavammin harrastavalla kalusto nousee harrastuksen keskiöön ennemmin tai myöhemmin. On se sitten valokuvausta tai pyöräilyä. Kalastus? Metsästys? Uiminen? AIkanaan kun harrastin uimista, niin mulla taisi olla viidet simmarit. Aikana, jolloin ne maksoivat n. 100 mk/kpl ja duunarin tuntipalkka oli siellä kympin alapuolella.
Aktiivijäsen
Yhden pyörän periaate on omalla tavallaan kiehtova ajatus, mutta monelleko se lopulta sopii? Jos taas pyöriä alkaa olla varastossa puoli tusinaa tai enemmän, ehtiikö niillä kaikilla oikeasti ajaa?
Vertaus valokuvaukseen on sikäli sopiva, että niillä foorumeilla vasta onkin tullut pyörittyä. Osa harrastaa oikeasti valokuvausta, osa lähinnä väliner********a. Välillä tulee vastaan hämmästyttävän taitavia valokuvaajia, joilla on käytössään joku peruskamera ja normaaliobjektiivi. Mutta jos harrastaa esimerkiksi tähtikuvausta, makrokuvausta, arkkitehtuurikuvausta että lintukuvausta, alkaa erilaisia tarpeita olla jo kasassa. Määrittelykysymys sekin, missä vaiheessa valokuvausharrastus muuttuu kameraharrastukseksi. Jonkinlainen keräilyharrastus mm. neuvostoliittolaisten optiikan haalimisesta on tullut myös allekirjoittaneelle. Viime aikoina ei ole tullut juuri valokuvattua, mutta en onneksi myöskään ole sortunut uusiin välinehankintoihin.
Ja mitä pyöriin tulee, itselläni on kaksi: työmatkacyclo ja maantiepyörä. Luulin pitkään pärjääväni yhdellä hybridillä, kun en hyötyajon lisäksi harrastuspyöräillyt muuta kuin kuvarasteja. Harrastuksen viedessä mukanaan tuli uusia tarpeita, mutta yritän pitää kiinni vain niistä pyöristä, joilla myös ajan. Hybridi meni myyntiin toissa kesänä ja huvikseni hankittu terassipyörä (teräsrunkoinen sinkuloitu Peugeot) viime kesänä. Hetkeäkään ei ole kaduttanut niistä luopuminen.
Jos säilytystilaa olisi varmasti jatkossakin riittävästi, keksisin minäkin tarpeita ties minkälaisille pyörille, joista muutama:
- Läskipyörällä voisi työ- ja huviajella ne talven päivät, jolloin lunta todella tulee.
- Pystyasentoinen peruspyörä mallia Kööpenhamina/Amsterdam olisi toisinaan tarpeen normaaleissa vaatteissa pyöräillessä (kaupunkipyöräkäyttö).
- Teräsrunkoinen italialainen vintage-maantiepyörä kelpaisi jollekin seinälle koristeeksi. Voisi sillä kerran kesässä nättinä päivänä ajaakin.
Palstajyrä
Yhdellä ei pärjää oikein huonostikkaan. Graveli kulkee huonosti 15cm hangessa metsässä, läski ei ole erityisen miellyttävä maantieajelulla, kumpaakaan ei viitsi käyttää kaupunkipyöränä ja roikuttaa matkailuauton perässä. Ja kun on kiva ajaa kevyemmällä täpärillä ja toisinaan raskaammalla sähkötäpärillä, niin viisi pyörää tuosta tulee. Kaikkiin kertyy kilsoja, tosin läskiin vain talvisin (lähestulkoon).
Miten niin tyhmä kysymys??
Moottoriturpa
Uteliaisuuttani kysyn mikä siellä menee hyvin? Tai ylipäätään?
Veteraani
6 kpl + äidin vanha mummis. Se on ainakin varmaa että loppuiäkseni riittävät. Sitten tätä oheissälää kuten kiekkoja ,kampia ,ohjaustankoja etc. Pieni kylä niinnei mitään kirpparia jossa vois myydä tarpeetonta rompetta pois.
Ja kolme runkoa, kahteen jopa osatkin löytyis, 2003 mallinen GT:n I-drive täysjousto on niveliltään sen verran loppu että jopa Usko Juntuselta loppuisi usko kesken restaroinnissa.
Edit , pojat on sillain samankokoisia jotten yhtään pyörääni myy, kelpaavat perinninöksi myös pojanpojalle..
I väntan på ännu dåligare tidet
Nöösi
Tällä hetkellä kaksi pyörää; retki, työ-/kauppamatkapyörä. Toisena jäykkäperäinen 29 maasturi, joka toimii maastossa ja korvaa edellä mainitun talviajossa.
Ensi vuonna hankin täpärin. Sitten on auki hankinko myöhemmin läskin tai sähköavustuksen jäykkäperään. Eli 2-4 pyörää saa riittää.
Palstajyrä
Jos se on nuoskaa tai vielä pahempi, pinnaltaan hieman jäätynyttä nuoskaa. Ei mikään (pyörä siis, tarttee telan, sukset ja 170hv ja metri lisää lunta, jolloin menee hyvin)
Jos kovan pohjan päällä on 15cm pakkaslunta, niin läskillä menee mielestäni mukavasti. Kovemmassa vauhdissa alkaa nousta liikaa ja lähtee lapasesta, mutta minä olenkin hidas.
Miten niin tyhmä kysymys??
Suurtietäjä
Tietenkin aktiivikäytössä samalla pyörällä on paha osallistua Pirkan pyöräilyyn ja enduro-cuppiin.
Eli joku voi oikeasti tarvita useampia pyöriä.
Reilun neljän vuoden jälkeen omia pyöriä tallissa on edelleen neljä, joista kaksi samaa kuin edellis kerralla kirjoittaessa. Muut pyörät on useaan otteeseen vaihtunut sitä oikeaa etsiessä. Ne kaksi vanhaa on hiilikuituinen maantiepyörä ja perus sinkula asiointipyörä. Maastoon mennään 29" täpärillä ja uusin tulokas on teräs gravel monipuoliseen ajoon. Tilanpuutten vuoksi yhdestä olisin valmis luopumaan, eli tuosta asiontipyörästä. Jos pakko olisi niin seuraavaksi lähtisi maantiepyörä, koska sillä tulee ajettua vähiten. Kuntoajojakaan en enää harrasta niin tuolla gravelilla pärjäisi ihan hyvin.
No jaa. Näin insinööriluonteena niin on mukava värkätä ja väsätä kaikenlaista vapaa-aikana. Autot ei kiinnosta muuten kuin kulkuvälineinä niin fillarien kanssa puuhastelu toimii ihan mukavasti ja jokaikinen fillari mun varastossa on rakennettu ajamista varten ja niillä on ajettukin. Itse asiassa ne on kaikki itse rakennettu paitsi tuo käyttis, johon vaihdettiin toisena päivänä kaikki paitsi runko, laakerit ja satulatolppa.
Jos harrastaa pyöräilyä monipuolisesti niin todennäköisesti tarvitsee useamman fillarin. Yksinkertaisuutta voi tavoitella, mutta ei kukaan hiihdonharrastajakaan hiihdä samalla parilla pertsan ja vapaan lenkkejä.
Jäsen
^mutta eihän se että tykkää pyöriä rakentaa ja värkätä niiden kanssa sulje pois sitä että voi hommata ja omistaa pyöriä samalla myös keräilymielessä. Kuten sanoin ”vaikka niillä kaikilla ajaisikin”. Ainakin itse olen noita molempia pyörien suhteen.
Niin itse en omista pyöriä keräilymielessä vaikka tykkään niiden kanssa värkätäkin.
vapaajäsen
Tarpeeksi on silloin, kun kaikki haluamansa ajot saa tehtyä tarkoitukseen sopivalla pyörällä.
Tällähetkellä se on mulla täysjäykkä 10 kiloinen maastopyörä ympärivuotiseen työmatkailuun, millä voi halutessaan mennä myös poluille.
Teräsrunkoinen etujousitettu hauskanpitoon poluilla ja leppoisaan kruisailuun teillä sekä köykäinen kuituläski, millä voi tehdä samaa, mitä noilla kahdella muullakin.
Kohta voi mieli muuttua ja sitten saattaa tarvita lisää.
Onhan mulla vielä CCG:n armeijamallinen 5kytävuotislahjapyöräkin, jota voi käyttää juhlatilaisuuksiin ja kalianhakuun lähikaupasta.
Iglumies muokkasi tätä : 01.11.2019 at 23.15 Syy: ai niin
Forumilordi
Eikä näitä nykyautoja oikein voikaan värkkäillä. Renkaat voi itse vaihtaa ja sekin on siinä ja siinä. Tuulilasinpesunestettä lisätä, jos tekee sen pimeässä eikä poliisi näe.
Itse tykkään toki ajella pyörillä, mutta eritoten rakennella niitä. Itse rakennetussa (kasatussa) fillarissa on vain sitä jotakin ja huoltaminenkin on helpompaa, kun tietää miten jokainen osa on kiinnitetty ja miten se lähtee irti.
Aktiivijäsen
Aivan hyvin voi. 2009 A4:een vaihdoin juuri peilin vilkkumoduulin, takalevyt ja -palat sekä virtalukon (työnnettävä avain). Itse asiassa helpommin kun ennen koska tietoa on valtavasti tarjolla. Ainoa uusi työkalu on tietokone, mutta useimmilla on ainakin yksi tällainen jo ennestään. Se työkalu auttaa samalla valtavasti vianetsinnässä.
Toki voi. Ihmiset niitäkin huoltaa.
Palstajyrä
Nykyäänhän voi autoa diagnosoida ja säätää ym vaikka puhelimella, kätevää. Muuten autot onkin sitten aikalailla perustekniikaltaan melko samanlaisia kun ennenkin, riippuu toki autosta. Ei ainakaan omissa vm14 autoissa mitään kummallisuuksia ollut, huoltokohteetkin helposti käsillä. Mut nää on enemmänkin auto kun ikäkohtaisia asioita.
Aktiivijäsen
Oma pyörienvähennysprojektini otti loppukesästä hiukan takapakkia, kun pitkän tauon jälkeen ostin maastopyörän. Nyt on sitten kolme maantiepyörää ja maastopyörä ja tuo on mielestäni oikein sopiva määrä.
Kaikille kilpureille on oma käyttönsä. Yksi on se ykköspyörä, jolla ajetaan normaalisti. Yksi on sadekelinpyörä, jolla ajellaan esimerkiksi nyt rospuuttokaudella: Contin 4-seasonit, valot ja tarvittaessa jopa lokarit. Ja yksi on sitten välikelille eli jos esim.näyttää, että kesälenkillä on sateista.
Rule #1: Obey The Rules
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit