Tapahtui viime viikolla eräänä sateisena iltana:

Ajoin Maaherrantietä Oulunkylän suunnasta eli kohti Viikkiä. Ajoradalla, koska olen spandex, koska olin jo väistellyt tarpeeksi valottomia ties miten pyöräilijöitä, haahuilevia ja puhelimensa näyttöä tuijottavia jalankulkijoita ja lemmikkejään fleksihihnan päässä kelvin toisella laidalla ulkoiluttavia koiranomistajia ja koska muuta liikennettä ei ollut nimeksikään. Vantaanjoen siltaa lähestyessäni muistin että edessä on Jokeriradan työmaa ja kevyen liikenteen sujuvuudelle enemmän tai vähemmän palttua antavat tilapäiset liikennejärjestelyt.

Joten päätin kylmästi olla kunnioittamatta liikennemerkkej ja olla noudattamatta punaista liikennevaloa ja jatkoin sillalle. En voi ihan loppuun saakka väittää pitäväni lieventävän asianhaarana sitä että edellinen bussi oli juuri kulkenut, molempiin suuntiin, ja että niin ollen saatoin olettaa että todennäköisyys että näkisin seuraavan bussin valot oli melko pieni.

Olihan se silti aika mölösti toimittu, Olisinhan minä huonosti ja sekavasti toteutetusta kiertotiestäkin selvinnyt.


PS Ylläkerrottu tapaus tai sen jääminen painamaan pyöräilijän omaatuntoani oli kai myötävaikuttamassa siihen että eilisellä lenkillä en ajanut ajlikulkuun, koska ajaminen oli liikennemerkillä kielletty. (En tosin ruvennut taluttamaankaan vaan kiersin toista kautta.) Huvittavinta oli että päätöstäni edelsi se että olin kuulevinani korvissani MRe:n esittämät nuhteet - vaikkei minulla tietenkään ole edes aavistusta eikä minkäänlaista kuvitelmaa siitä millainen hänen äänensä on