Vaikka tapahtumat eroavat vaikeustasoltaan kuin yö ja päivä, muistan Jessen Ruskasta hiljaisena mutta iloisena ja sinnikkäänä kaverina. Posiolla oltiin samoihin aikoihin ja sillä taisi olla isompi repeämä ulkokumissa. Niin se vain sai järkättyä paikallisella huoltoasemalla siihen jotenkin korjausta ja jatkoi matkaa loppuu saakka. Se, että ylipäätään selviää ja uskaltaa tuonne lähtöviivalle aiheuttaa minulla kateuden puuskan ja virtuaalisen hatunnoston.