Kävin rämpimässä yhden ruudun tuollaisen umpeen kasvaneen metsäkoneen kuoppaisen uran päästä, jonne normaalisti ei pyörällä olisi asiaa. Jalat verillä risujen naarmuista, nokkoset polttivat, hyttysiä, Castellit vaarassa, sitä normaalia siis.



Kotona sitten tuloksena tämä, meinasi itku tulla silmään



Garmin oli kai mennyt kuitenkin paussille, tunkkasin niin hiljaa. En tiedä, mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä. Korjaan tämän tekemällä käsin jäljen ja vien stravaan, se on kyllä varma.