Muutama avainsana:Alkujaan tämän lähetti tommi2
Yllätys, voima, massa, tekniikka, hermopisteet.
Nuo 2 viimeistä kaipaisi kyllä harjoitusta. Edellisestä harjoittelusta on jo kulunut aikaa vähän turhankin paljon.
Mutta jos ensimmäisessä onnistuu, niin kahdella seuraavalla pääsee karkuun.
Hauskin tapaus oli leikkimielinen matsi erään 18 vuotiaan "nassikan" kanssa vuosi sitten. Kaveri rupesi kinaamaan siitä, että ei voimalla ja masslla tee mitään, jos on hidas. Ja sinä olet hidas. Kun ei päästy keskustelussa pidemmälle, niin päätettin kokeilla.
Kokeilu päättyi siihen, että "kannoin" kaverin sylissä lunta täynnä olevaan ojaan. Koko "matsi" kesti alle 3 sekuntia. Lyhykäisyydessään homma meni niin, että kun starttimerkki tuli, kaveri kävi rinnuksiin kiinni, otin sopivalla liikkeellä jalat alta, käsillä koppi ja nosto ojan puolelle. No tässä tapauksessa vastapuoli painoi alle 70 kg, joten se oli oli helppo napata lennosta syliin.
Nuo peruskoulun jutut on käyneet yleensä niin, että kun kaveri tulee päälle, niin pieni väistöliike ja lisävauhtia niin paljon kuin käsistä lähtee ja heti pois paikalta. Tuossa ylläolevassa matsissa ko tekniikka ei tullut kysymykseen, koska periaate oli, että ei aiheuteta toiselle pientä mustelmaa isompia vaurioita.
Pari pääohjenuoraa on ollut,
1. Koita käyttää toisen liikesuuntaa hyödyksi ja anna omilla voimilla lisävauhtia. Oikealla ajoituksella saatta lähteä lujaa ja kauas.
2. Älä ole iskuetäisyydellä. Pyri iskuetäisyyden ulkopuolelle ja jos se ei onnistu, niin kohti. Tämä on sellainen, että jos toinen valmistauttu lyömään nyrkillä, niin nopesti päin menemällä nyrkki ei saa vauhtia tai menee ohi. Käytännössä oma massa hoitaa sen, että yllätetty saattaa kaatua ja yli juosten pääsee karkuun.
Ekaa tekniikka kehittelin niissä "poikien välisissä" leikkimielisissä matseissa, joita oli paljon 3-7 luokalla. Meitä oli 2 suunnilleen tasaväkistä, joten varsinkin talvisin, kun ympäristö oli pehmeä näitä matseja oli jatkuvasti. Näissä ei koskaan lyöty tai satutettu tahallaan ja ne päättyi aina heti jos jompi kumpi halusi.
Nykyään (jo 30 vuotta) olen koittanut kiertää kaukaa kaikki tilanteet, joissa on teoreettinenkin mahdollisuus joutua tappeluun. Välttämisessä auttaa tietysti se, että havannoin ympäristöä, olen aina selvinpäin ja en juurikaan liiku iltaisin tai öisin missään epämääräisillä alueilla tai paikoissa.
Noitten hermopisteiden avulla voi saada toisen irrottamaan otteen niin, että pääsee karkuun. Edellyttäen toki, että toinen ei ole huumeissa ja kipua tuntemattomassa tilassa.
Tämä on yksi sellainen laji, josta olen jo pidempään miettinyt, että pitäisikö lähteä harrastamaan:
http://www.ekjt.net/index.html
Pitäisköhän sitä lopultakin ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa ennenkuin on liian vanha?
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit