Mielenkiintoisia näkemyksiä. Suomalaisista asuu valtaosa kaupungeissa ja valtaosalla niistä ei ole mitään todellista tarvetta omalle autolle. Fillarilla ja julkisilla pääsee ja pikkasen kun ennakoi, niin voi hakea autovuokraamosta tarkoituksenmukaisen auton alle niin kyläilyreissuille ja miksei jokunen mökkimatkakin mahdu vielä helposti siihen kulurakenteeseen mitä oman auton kulut olisi.
Mökin sijainnista ja varustetasosta riippuu tarviiko sinne mennessä autoa. Jos mökki on alle 100 kilometrin päässä, niin kyllä sinne fillarilla suhauttaa kauniilla säällä. helposti. Sitten kun tarvii enemmän kamaa siirrellä, niin ottaa vuokralle halvan pakun.
Täysin mahdollinen skenaario. Tosin ei sovi mulle, tällä hetkellä. Mutta olen myös elänyt sellaista vaihetta elämässä, että autottomuus olisi ollut helposti mahdollista. Siitä huolimatta, että en ole ollut päivääkän ilman omaa autoa sen jälkeen kun 18 vuotiaana auton hankin, niin osaan kuvitella myös sen toisen puolen. Jos on elänyt koko elämänsä tilanteessa, jossa auto on aina heti käytettävissä (kuten minä), niin sopeutumisongelmat voisi olla melkoisia autottomuuteen.
Tiedän lapsiperheitäkin, joilla ei kummallakaan vanhemmalla ole edes ajokorttia, ja hyvin tulevat toimeen. Asunto hyvien julkisten yhteyksien ääreltä. Kuukausikortilla matkat ja taksilla se mikä ei onnistu muuten. Varsin mutkattomalta ja tyytyväiseltä heidän elämä näyttää.
Mutta aika näyttää toteutuuko aikomukset ja kaunko autottomuutta kestää, vai käykö vieroitusoireet ylitsepääsemättömän suuriksi ja se auto tulee hetken kuluttua takaisin.









Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit