En ollut varmasti ainoa pyöräilijä tai kulkija joka äskettäisenä lumisateen jälkeisenä päivänä pysähteli fiilistelemään ja kuvaamaan talvista näkymää. Enkä myöskään ainoa joka ei onnistunut vangitsemaan sitä fiilistä mikä paikassa oli - senkään takia että se fiilis oli niin sidoksissa tilanteeseen.



Valokuvaukselliset heikkoudet eivät läheskään aina ole fiiliksen välittymisen esteenä, mutta katsoja joka ei ole ensin itse odottanut lunta ja oikeaa talvea tulevaksi ja sitten ajanut tuntikaupalla ja itsensä riittävän väsyksiin, eksynyt auraamattomille ulkoiluteille ja tullut sitten metsästä puistoaukealle ei näkisi kuvassa samaa kuin minä, vaikka kuva olisi tuhat kertaa parempi ja taitavammin otettu.