
Alkujaan tämän lähetti
YoHannes
Kiitokset vielä täältäkin kisajärjestäjille! Reitti oli erittäin kiva ja jos ajaminen ei suju niin yleensä siitä voi syyttää vain harjoittelun vähyyttä.
Heti reitin jälkeen nousi tietysti huonokuntoiselle mieleen, että 30km lenkin alku oli aika tappava, kun siinä keski-ikäisen innolla lähtee painamaan kovaa niin aika rajua nousua oli ensimmäiset 3 kilometriä, pahoittelut kanssa-ajajille, jotka saattoivat luulla sydänkohtauksen olevan lähellä, tuskin kuulivat puuskutukseltani mitään muuta.
No, kun alkujärkytys oli kohdattu alkoi homma sujua ja aina 15 kilometriin saakka vauhti oli jopa lupsakkaa ja omalle kunnolle reipasta.
No, sitten tuli se 20km ja jonkinlainen kivilouhikko, jossa lyhyt 29" renkainen jäykkäperä alkoi helliä liikaakin ahteria ja tuntui, että jokainen kivi tökki. Liian väsynyt kuski? Syytänkö kalustoa? (mielelläni) - kaikkea tätä.
Ja loppuvaiheilla otetaan kierroksella kiinni mikä on nöyryyttävää, kuuluu "Hep!" ja sen jälkeen kisakoneita ei enää näykään.
Antti Kuitolle terveisiä - järjestätkö ensi keväänä tai vaikka vielä syksyllä Paloheinässä taas "Rakkaudesta lajiin" -henkisiä opastussessioita?
Haluaisin laihduttaa 10kg ja oppia lentämään vauvanpään -kokoisissa kivikoissa kivien yli.
:-)
Muutamassa kohdassa olisin kaivannut ylämäen jälkeen hetken tasaista, mutta aika pian lähdettiin vauhdilla alamäkeen - se niistä "lepohetkistä".
Poika piti 10km lenkistä ja ajoi ihan kelvollisesti 51 minuuttiin olemattomalla maastokokemuksella - "Tosi kivaa oli, milloin mennään seuraavaan kisaan? Voinko ajaa ensi vuonna 30 km?"
Tjaa-a, sanoin, että ehkä pitää vielä treenata jonkin verran tätä hommaa, sen verran vaikeampi 30km on profiililtaan.
Kaikenkaikkiaan reitit olivat kyllä sitä mitä luvattiin, pääsääntöisesti ajettavaa ja nekin pari kohtaa missä joutui hyppäämään ylämäessä satulasta johtuivat väärästä ajoituksesta (ylämäki yllätti enkä ehtinyt kelata vauhtia) tai vaihtoehtoisesti koetin säästellä kramppaavia reisiä ja pohkeita.
Pidin erityisesti siitä, että ylämäet olivat maltillisen pitkiä, Tahkolla sieppasi toisinaan pahasti ne eikoskaanloppuvat ylämäet - täällä oli enemmän tekemisen meininkiä ja vauhtia koko ajan.
Erittäin mahdollisesti ensi vuonna uudelleen, jos aikataulu osuu kohdilleen.
Täysjousto laitetaan kyllä harkintaan vaikka ei tämä reitti sitä erityisesti ehkä edellytä lukuunottamatta muutamaa erittäin kivikkoista ja juurakkoista pätkää, olisiko niidenkin yhteismitta jäänyt korkeintaan kilometriin tai vähän päälle?
Toisaalta, kun katsoi kärkipään kalustoa (joihin nyt häntäpään harrastajan ei koskaan tulisi tuijottaa) niin tuntuu, että jonkinlainen kisakireä hiilikuituinen jäykkäperäinen XC laite taitaa lentää aika hyvin tuollaisella vauhdikkaalla radalla?
Eron täytyy siis löytyä pohkeista, lähdenpä treenaamaan.
MJK
Kirjanmerkit