Maanantai-iltana kävimme puolestaan nuorimmaisen kanssa ajamassa 10km:n aloittelijoiden reitin läpi. Analyysi: Aikaa meni 1.19.00. Alusta pääosin kuiva (vain ne lähes ikuisesti märät mutakohdat olivat liukkaita) ja olisi täysin teknisesti riittävä ikääntyvälle jäykkäperäkuskille (ikämiehille pitäisi myöntää valtionapua täysjouston hankintaan kuluma- ym. nivelvaurioiden ehkäisyä varten), sillä kulunut polku on korottanut juuria selvästi aiempaa enemmän esiin tälläkin pätkällä. Kolmea alamäkeä poika ei uskaltanut vielä ajaa, vaan tuli taluttamalla. Toinen oli suppa, jonka pohjalla on se koivuhalkohyppyri (hieman pomppuisempi alusta laskussa kuin ennen) ja toinen puolivälin juottorastin jälkeinen alamäki (yritin kyllä suostutella laskemaan jarruilla kun ei se ole niin paha, miltä näyttää) ja kolmannen käskin taluttamaan eli sen Lempukan ja kylpylän väliselle rannalle laskeutumisen (pienen kokonsa vuoksi ei jarruille yletä niin ketterästi kuin isommat). Ylämäet sujuivat hämmästyttävän hyvin. Taisi poika ajaa kaikki ajamalla ylös, vaikka pakka on tyypillisesti usein lasten pyörissä liian pieni eikä iskä viitsi vaihtaa isompaan. Loppufiilis pojalla: Haluaa ehdottomasti osallistua! Oli ilmeisesti jännittävän mukava rata, vaikka korkeimmissa juurakoissa parit lipat heittikin