
Alkujaan tämän lähetti
kuovipolku
Paljonkos siihen nopeampaan porukkaan jäi ajajia sen jälkeen kun me iloisemmat kuskit muodostimme oman porukan?
Rengasrikoiltakin vältytttiin (toisin kuin nopeammassa ryhmässä) ja ainoat tekniset koettiin kun yhden kuskin ketju putosi eturattaalta ja toisen (eli meikäläisen) satulalaukun tarrakiinnitykset osin pettivät. Paluumatkalla Seutulassa tapahtui puolivahingossa jako kahteen, kun osa kääntyi vasemmalle Katriinantielle ja osa jatkoi suoraan Riipiläntietä, murtta kaikki pääsivät yhtä kaikki Vantaankoskelle.
Määrä väheni matkan edetessä kuin pyy maailmanlopun edellä. Olisiko alunperin jäänyt 13 kuskia. Yhdeltä paukahti pinna vähän ennen Nukaria ja matkanteko loppui siihen. Yksi taisi työntää jalkansa suoraksi Jokelan jälkeen, vai lähtikö muuten vain ajamaan yksin kotio päin (Strava Flyby). Fiberillä huomattiin Vanhalla Unkalla - tai no, jo ennen sitä, että takakiekko joustaa sivusuunnassa enemmän kuin painoon nähden pitäisi. Pinnat olivat löysemmällä kuin Biltsikan pyörissä tehdaskasauksen jälkeen. Fiber jatkoi rauhallisemmin suoraan kotiin kulkematta lähtöruudun kautta(?). Lopuksi meikäläiseltä loppui tehot hieman ennen Katriinantietä ja polkaisin oikean jalkani suoraksi ja rämmin lopun yksin. Vauhdinpidosta kertonee se, että itselläkin oli vielä rämpimisen jälkeen keskari 32,5.
Omasta puolestani kiitos myös. Hauskaa oli vaikka mentiikin pitkän matkaa limiiteillä.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Kirjanmerkit