Lisäksi pieni sisäänpainauma vanteeseen tai siis sen reunaan - laipaksiko sitä sanotaan?
Lähdin kevyelle palauttavalle lenkille tarkoituksena ajaa etupäässä ulkoiluteitä. Kivikossa sitten jostain syystä innostuin ensin vanhalle kivetylle tykkitielle ja sitten niille helpoille poluille ja sileille kallioille joita siellä piisaa) Jatkoin sieltä Kelkkapuistoon jossa nousin Rakkauden temppelille, kun mieleen tuli ajatus käydä Vuosaaren täyttömäen laella ja jatkaa sieltä vaikkapa Talosaaren kierroksella, joten ajoin Mustavuoreen. Sinne päästyäni käännyin jostain syystä, luultavasti siksi että Kivikon helpoilla poluilla oli ollut ihan kivaa, tykkitielle joka vie alas sähkölinjalle...
...ja tietenkin elvistelin eli vauhtia oli alamäkeen enemmän kuin kuskilla oli ajosilmää ja ilmeisesti pamautin keventämättä johonkin ilkeän kantikkaaseen kivenkulmaan. Jarrutin väiittömästi: takarengasta ei tarvinnut painaa sormella varmistuakseen sen tyhjenneen, mutta ilman nopean pakenemisen eturenkaasta ehdin kuulla. Tässä vaiheessa muistin että olin vaihtanut viallisten Schwalbe X-Oneien tilalle 32 mm Panasonic Gravelkingit. Ehkä hivenen väärät renkaat tuon tyyppiseen ajoon, ainakin sisurillisina. Ja kyllähän niillä paineilla mitä olin niihin pumpannut oikein haki itselleen snake biteja...
...mutta olihan matkassa pumppu ja kaksi varasisuria kuten aina. Varjoisassa metsässä hikinen iho toimi kuitenkin tehokkaana hyttysten houkuttimena, joten päätin kävellä takaisin ulkoilutielle johon tuuli ehkä hieman pääsisi puhaltamaan. Vastaan ajoi tällöin yksi cyclocrosskuski jolle huikkasin jotain tyyliin "Tubelesseilla olisi ollut puolensa!" mikä ei tuottanut sen enempää vastausta, tervehdystä kuin vaivaisesti peiteltyä vahingoniloa naamalle. No, kaikki eivät ole yltiöseurallisia...
...toisin kuin hyttyset jotka ylhäälläkin jatkoivat verenimemistään, mutta sehän kuuluu kesään. Eturenkaan vaihto kävi niin kätevästi kuin se minulta ylipäätään käy, sen verran olin jo saanut harjoitusta jarrulevyn viennissä rakoonsa ja läpiakselin käytössä. Takarenkaan vaihto alkoikin siteen sillä että huomasin toisen varasisurin olevan kokoa 35-47 mm, mutta eihän se ollut mikään este. Nolompi juttu oli se että jouduin huomaamaan venttiilin olevan viallisen, joten kädessä oli varasisuri jolla ei tehnyt yhtään mitään...
...mutta toisaalta ei pyörästä olisi ehkä saanutkaan kuin hhyvin varovasti kotiinajokuntoista, sillä vannetta tarkastellessani huomasin sen reunan painuneen ehkä viiden millin matkalta sisään, syvimmillään noin kaksi milliä. Hemmetin kivi - ja hemmetin idiootti kuskina! Muistin lukeneeni vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan aiheesta voiko alumiinivanteen lommoja oikaista tai oikeammin onko liian riskaabelia ajaa oikaistulla alumiinivanteella. Onneksi kyseessä ovat pyörän alkuperäiskiekot eli semmoiset hemmetin painavat jotka olin ajatellut joka tapauksessa jossain vaiheessa korvata keveämmillä...
...joten pois ikävät asiat mielestä ja kohti kotia! Hyttysten lisäksi kesään kuuluu paljain jaloin kävely, joten riisuin ajokengät ja sukat ja läksin talsimaan. Kotona pyörä kellariin odottamaan harmituksen lopullista haihtumista ja päätöstä siitä mitä tekee takakiekon kanssa - ja tietenkin niiden parempien, tubelesshiilikuitukiekkojen laittoa takaisin...
...mikä tietysti vaatinee myös sen että hankkii pullon jotain sopivaa litkua ja systeemin jolla saa sitä ujutettua renkaaseen, koska vanha litku on laitettu joskus viime vuoden keväällä ja aivan varmasti jo kuivunut ja menettänyt tehonsa...
...eli aina on pientä opettelemista tässä fillariharrastuksessa.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit