Tämänkertainen purnaukseni johtui vain siitä, että mielessä oli parikin rastiksi sopivaa kivimuodostelmaa. Nykyinen rasti sai kelvata - kiviä siinäkin on ja paljon.
Kymmenen kilometrin säde - mitataanko se muuten linnuntietä vai ajamalla - on jostain Viikistä lähdettäessä niin iso, että melkein koko Helsinki mahtuu mukaan, mutta ei sitten kuitenkaan. Jostain Östersundomin itäisimmältä reunalta lähtiessä on taas vaikea kuljettaa rastia enemmän ihmisten ilmoille, kun 10 km tulee äkkiä täyteen. Tuollainen viiden kilometrin sääntö voisi tosiaan innostaa etsimään rasteja ihan vain ajamalla. Toisaalta pelkästään rastin hakemiseksi tehtyjä lenkkejä pitäisi pidentää jollain muulla tekosyyllä, että kilometrejä kertyisi.
Muttamutta, en ehdota säännön muuttamista mihinkään suuntaan, kun näin pitkälle on näillä pärjätty.
Aidan takana on kiviä. Paljon kiviä. Jostain syystä minulla ei ole yhtään kunnon kuvaa niistä kivistä, mutta arkistosta löytyi pitkälti samasta paikasta hitusen toiseen suuntaan otettu kuva kesältä 2008. Rastikuvan aita olisi tuossa vasemmassa reunassa.
![]()
Kirjanmerkit