Törmäsin taas yhteen jo aikoja vaikuttaneeseen orkesteriin josta huomasinkin pitäväni. Mukava kun löytää kivaa.
Memento mori
Grateful Dead: Winterland 1973
...ja sit Janis Joplin: Pearl
Piti nimittäin verrata Deadin ja Joplinin versioita Me And Bobby McGeestä. Joplinin versio alkaa akustisen rauhallisena, mutta lopussa on mielestäni biisin henkeen soveltumaton joplinmainen vyörytys. Deadin versio on tasapainoinen alusta loppuun, pisteet heille.
Jaahans, mitäs kaikkea sitä töihin kävellessä puhelin tunkikaan randomilla korvaan... ainakin seuraavia: Von Hertzen Brothers*, The Fall (x2)**, Wedding Present, War On Drugs, CMX, Aimee Mann, Stranglers, Julian Cope, Rolling Stones ja jokunen muukin, joita ei enää muista. Hitsi kun olis joku loki tossa soittimessa.
* jostain syystä VHB on soinut usein viime aikoina ja olen huomannut, että onkin mainiota kamaa, pitkiä eeppisiä biisejä progetwistillä. Pari omistamaani levyä on jäänyt aikoinaan turhan vähälle kuuntelulle kotioloissa, mutta pitääkin ottaa uuteen tarkasteluun.
** esineiden internet on totta, ei voi olla sattumaa.
JackOja muokkasi tätä : 01.02.2018 at 10.09
Janis Joplin ei ole Janis Joplin, piti siitä tai ei, ilman joplinmaista vyörytystäja itse asiassa koko ajan mennään sillä rajalla että kuuluisa "tortured passion" on pelkkä rasittava maneeri, teksasilaisen valkoisen tytön ärsyttävä yritys olla musta nainen Chicagosta...mutta joskus, välillä, kappale tai pari kerrallaan, voi olla ymmärtävinään että Joplinissa oli muutakin kuin legendaan sopiva kuolema heroiinin yliannostukseen 27-vuotiaana.
Mielenkiintoinen on. Kolmisenkymmentä vuotta sitten tuli omaan levyhyllyyni LP-levyllinen keskeisimpiä tuosta paketista, sittemmin digitoin sen MD-levylle omilla laitteillani ja se soi paremmin! Ihmettelen miksi nuo ammattilaiset eivät onnistu vanhojen levytysten saattamisessa CD-levylle (minua) paremmin. Monesti, ellei peräti joka kerta pettyy kun hankkii CD-levyn joka on alkujaan analogiseti taltioitu. Siksi en osta enää muuta kuin DDD taltioituja omaan hyllyyn.
Nykyinen MP3 tekniikka on riittävän hyvä matkasoittoon ja oma kotimusatekniikka on myös vain riittävän hyvä musiikin toistoon, vanhat älppärit ja soitin on tallessa, tosin arkistoituna varastoon banaanilaatikossa!
Välillä pettyy, välillä ei.
Esimerkki: Alun perin ostin Ry Cooderin Warner-kauden levyt vinyyleinä, joiden äänenlaatu oli vähän kiikun kaakun. Sittemmin ostin niistä viime vuosituhannen CD-versioita, ei sanottavaa parannusta. Muutama vuosi sitten myyntiin tuli boksi, jossa oli koko Cooderin Warner-kauden tuotanto, paitsi leffamusat. Ihastuin, että nyt saan Cooderit vihdoin kunnolla remasteroituina, mutta paskanmarjat, aika kehnoa on soundi edelleen. Sen sijaan Cooderin vanhoilla päivillään tekemien levyjen äänenlaatu on suurimmalta osin mallikelpoista. No, ne ovatkin DDD:tä.
Toinen esimerkki: Grateful Deadin keikkatallenteiden osalta on tehty usein varsin hienoa työtä. Tarkoitan siis vanhoja 70-luvun äänitteitä, jotka on pistetty maailmalle vasta viime vuosina CD:llä. Vanhat nauhat on elvytetty vaivaa säästämättä ja masteroitu niin, ettei homma ole mennyt överiksi. Alkuperäisen nauhurin nopeuden huojunta ja mahdollinen väärä pyörimisnopeus on korjattu, suhinat poistettu yms. yms.
Kolmas esimerkki: Monet 1950-luvun lopun ja 60-luvun alun jazz-levyt (vaikka Rudy Van Gelderin äänittämät) on duunattu hienosti CD-muotoon. Yllättävän monet on muuten äänitetty stereona aikana, jolloin oikeastaan kaikki rock-levyt olivat monoja.
Dylanista sen verran, että mies ei ilmeisesti pannut paljoakaan painoa levyjensä äänenlaadulle alun perinkään. Ottoja kyllä tehtiin runsaasti, välillä ainakin, mutta äänitykset ovat aika perustasoa. Ihmettelin saman asian toista puolta, kun olin joskus 15 vuotta sitten Dylanin keikalla. Miehellä oli akustishenkinen bändi, jonka soittajat olisivat kyenneet vaikka mihin, mutta Bob hyödynsi orkesteriaan korkeintaan 30-prosenttisesti. Leonard Cohen sen sijaan ymmärsi sovitusten ja yhtyesoundin päälle.
Jonkun CD-levyn olen joskus vaivautunut palauttamaan sylttytehtaalle, kun olen todennut se olevan aivan onnettoman huonosti soivan, vastauksena olen saanut, että juuri ko. levy on sattumoisin epäonnistunut ja tilalle tarjottu korvaavaa valinnan mukaan.
Ei tärpännyt LP-levyjen hankintakaan aina, on myönnettävä. Omat isot levyt on nyt tärkeimmiltä osiltaan pieniä MD-levyjä ja soivat kaikkine napsuineen hienosti kuin levynpyörittelijällä konsanaan!
Grateful Dead: Winterland 1973 (taas)
Kyseessä on 9 CD:n boksi, jossa kolmen peräkkäisen illan keikat kokonaisuudessaan, joten kuunneltavaa riittää. Kolmannen illan toisen setin alussa aivan ällistyttävän mainio veto Johnny Cashin Big Riveristä. Garcia soittaa kolme pitkää sooloa, jokaisen vähän eri soundilla ja staililla. Mannaa!
Töihin kävellessä soi ainakin: war on drugs, pearl jam, tori amos, tom waits, kauko röyhkä, old calf, palace brothers, bonnie prince billy... ja jokunen muukin.
Pikkusen liian hyviä aasinsiltoja, uskoni puhtaaseen randomiin horjuu vahvasti.
Hässisen koneen soittolistaa. Viimeksi taisi soida Härsöinen teräs.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Mopo: Mopocalypse
Voi kiesus kun saisinkin samanlaisia rahoja tekemällä töitäni yhtä paskasti:
Paul Weller: You Do Something To Me
Get Fat
Vähän progehtava kumarrus 70-luvulle :
The Dear Hunter - Is There Anybody Here (2015)
https://www.youtube.com/watch?v=NrtMD4sxfbU
Tapani cycling > Quest - Catrike - Van Nicholas audio > Hegel H160 - B&W CM10
Vielä pimeään mutta piakkoin kevääseen taittuvaan
(kirkkaankirpeän pakkasaamun jazz-chillailu)
Nyt soi homoerootillinen tuulahdus kasarilta, Judas Priest - Electric Eye.
*
La chance, c’est comme le Tour de France : on l’attend longtemps et ça passe vite. -Jean-Pierre Jeunet, Amelie
Grateful Dead: The Grateful Dead Movie Soundtrack
Yhtä hyvin boksin nimi voisi olla Winterland, San Francisco, October 16-20, 1974
Tämä suosikkini LvB viulusonaateista
https://www.youtube.com/watch?v=oXzwtWI-fMY
(reggae)
Eilen kuuntelin Grateful Deadia ja tänään aion jatkaa samalla linjalla.
Onneksi Digeliuksen kaveri soitti juuri ja kertoi, että tilaamani levyt ovat saapuneet. Ehkä saan pian nyrjäytettyä GD-buumin jazzin puolelle.
Markku Liitiä muokkasi tätä : 07.02.2018 at 10.03
Grateful Dead: Dead Set
Anthrax - Finale
Oliskohan täältä kuitenkin jotain kadonnut?
https://www.youtube.com/watch?v=sFKg...Llk6-p&index=7
Kirjanmerkit