Huomioni kiinnittyi sanaan "rämpimään." Sillai minäkin muinoin Saariselällä aloitin - rämpimisellä. Latusukset ja narun perässä muovipulkka, jossa rinkka nurinpäin (kantoviillekkeet ylöspäin). Näin pulkkasysteemin sai pahassa paikassa selkään.
Siitä ne sukset "Siperian opetuksen", eli rämpimisen kautta, aste asteelta pitenivät ja levenivät. Pulkka suureni, mutta on edelleenkin muovipulkka. Naru on korvattu lasikuituaisoilla.
Laskeskelin, jotta jos sinulla 145 cm sukset, leveydeltään 12 cm, niin kantopintaa on 1740 neliösenttimetriä.
Minun sukseni ovat 300 cm x 9 cm, mikä antaa 2700 neliöö.
Saman painoinen kaveri painuu hankeen sinun suksillasi puolitoista kertaa syvemmälle kuin minun suksillani.
Kun on täynnään nuoruuden raivoa, niin kyllähän sitä rämpimälläkin etenee. Kolmimetrisillä suksilla eteneminen onkin jo hiihtämistä.
Jos suksien jäykkyys on mitoitettu hiihtäjän mukaan, niin joustava suksen kärki pyrkii hangen pinnalle, eikä sukella hangen sisälle.
Siinä etenemisellä on sama ero, kuin on nautinnolla ja suorituksella.
Metsäsuksilla ylämäkien nousukulman on oltava erittäin loiva. Hötölumesta ei paljon pitoa revitä. Siinä metsäsuksi häviää nousukarvallisille hikilaudoille.
Toinen paikka on esim. Hämeen pöpeliköt. Ei siellä huvita kolmimetrisillä pujotella.









Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit