Lainaus Alkujaan tämän lähetti Pekka L Katso viesti
..en tiedä miksi...
Siksi...





Toissapäivänä oli aika maaginen laskupäivä. Kirkasta, alle kymmenen pakkasta ja ehkäpä parhaat alkutalven lumet, mitä olen päässyt kokemaan.

Meillä sekä vaimo (kuvissa), että junnukin viihtyy mieluiten rinteiden ulkopuolella. Siellä on enemmän luonnon keskellä ja jokainen lasku on kuin pieni seikkailu. Kivistä ei tosiaan ole tarvinnut nyt huolehtia. Lunta on niin paljon, että vyöryvaara on nelostasolla eli jyrkille kurujen reunoille ja vastaaville paikoille ei ole asiaa. Tai me ainakin pysytään niiltä poissa, koska ei haluta turhia riskejä. Muutenkin pitää järki olla mukana rinteiden ulkopuolella, mistä toissapäiväinen sattumus esimerkkinä.

Saatettiin nimittäin pelastaa yhden ihmisen henki: Oltiin vaimon kanssa skinnaamassa kiinni olevan Länsiraja-rinteen reunaa ylös, kun vähän ennen puurajaa oltiin kuulevinamme alapuolelta metsästä huutoa. Kuunneltiin hetki ja todettiin, että kyllä siellä joku huuta. Huudettiin takas. "Tarttetko apua?" Ei vastausta. Uudestaan: "Do you need help?“ "Yes", kuului vastaus..Soitettiin rinnepäivystykseen ja saatiin kelkkapartiot paikalle. Sata metriä alarinteestä löytyi lumilautailija, joka oli jäänyt jumiin lumeen, niin että ei päässyt omin avuin pois sieltä metsästä. Pimeän tuloon oli ehkä parikymmentä minuuttia.

Satuttiin siis osumaan juuri tuon miehen kohdalle ja satuttiin kuulemaan avunhuudot, koska oltiin menossa ylös. Jos oltaisiin laskettu, ei oltais kuultu. Että tämmöstä. Ei yksin. Ei ilman puhelinta. Tarvittavat hälynumerot pikanäppäimen alla jne..