Pimiä Pohjanmaa

Tosiaan tarkoitus alunperin oli lyöttäytyä Oulun porukkaan mukaan kuten pari vuotta sitten, mutta koiralle sain kaitsijan vain kotipuolesta Kalajoelta joten päätin ajaa DIY:nä sieltä käsin ja muutenkin sääntöjä rikkoen ainakin taukojen pituuksien osalta. Suunnittelin kartalle noin 230km lenkin Kalajoki - Kokkola - Kalajoki ympäristöön pikkukylien kautta kierrellen, mutta lopulta mittarissa oli 190km ylipitkistä tauoista ja kuvarastiseikkailuun menetetyn ajan ja energian vuoksi.

Kalustovalintana 2.25 ISPeillä varustettu jäykkäperä etu ja takalaukun kanssa. Kaasukeitin ja tarpeeksi vaihto/taukovaatteita oli matkassa sillä silmällä että pitäisin taukoa kodalla/laavulla mahdollisesti ilman polttopuita. Tulihan sitä keitintä kerran käytettyä lopen.



Sää oli täydellinen pikkupakkanen ajoittaisella kevyellä lumisateella eikä tuullut juurikaan.

Kalajoelta suuntasin hiekkasärkkien matkailureitin kautta kohti Himankaa pienempiä teitä pitkin kasitietä vältellen. Pöntiön läpi ajellessa totesin ettei viimevuonna palaneesta makkatehtaasta ollut juuri mitään merkkejä jäljellä.
Himangalta seuraavaksi Lohtajalle, joka on hyvin tuttua seutua sillä vanhempani kesämökki sijaitsee siellä saaressa. Alunperin oli ajatus käydä Lohtajajoen suulla venevajojen vieressä sijaitsevalla uudella kodalla tulistelemassa aamuyön paluumatkalla, mutta se jäi toiseen reissuun.
Lohtajan jälkeen alkoi olla jo mielessä taukopaikka, joka tulisi vasta Vitsarissa ennen Kokkolaa. Matkaa siis oli vielä ja kovin vauhdikasta menoahan se ei matalapaineisella maastopyörällä ollut. Onneksi oli pientä purtavaa pahimpaan nälkään mukana.


Yksi tunnetuimpia kylttejä Suomessa

Marinkaisen ja Ruotsalon kautta lopulta Vitsarissa sulattelemassa jääpuikkoja parrasta ja nauttimassa juuri ennen keittiön sulkemisaikaa kunnon hampurilaisateriaa. Kahvit vielä päälle ja tauolla taisin viihtyä jotain puolentoista tunnin luokkaa valon ja puhelimen akkuja lataillen. Samalla tiedustelin seuraavan tulevan taukopaikan tilannetta. Selvisi että avaimet löytäisin piilosta ja voisin mennä tekemään oloni mukavaksi vaikkei ketään olisi vielä kotona.


Puikkojen pituudesta päätellen tauon paikka

Vitsarista lähtiessä muistin että Kokkolan pyöräkuvarasti whatsapp-ryhmässä on ollut jo hyvän tovin löytämätön kuva, jonka metsästykseen lähdin seuraavaksi Trullevin suuntaan. Kysyin alkuasukkaaltakin neuvoja jos tunnistaisi kuvan paikkaa, mutta arvailuksi meni hänelläkin joten kävin huviksi pyörimässä kuntopolkuja pitkin metsiä, kuvarastia löytämättä. Pääsipähän työntämään pyörää hangessa tälläkin reissulla.


Kuvarastia etsimässä

Seuraavaksi kohti kaupunkia ja siellä kiertelin vähän idyllisessä vanhassa kaupunginosassa. Kaupungin valoja karistelemaan ja kohti Sokojaa ja sieltä Lahnakoskelle missä olikin jo seuraava taukopaikka missä oli tarkoitus tavata tuttavia. He olivat keikalla kaupungilla ja saapuisivat vasta myöhemmin joten sain tankata ja lepäillä rauhassa kunnes soittivat ja pyysivät saunaa lämmittämään valmiiksi. Aluksi ajatus oli aavistuksen hankala, mutta kuitenkin siinä kun kantoi ämpärillä vettä ulkosaunaan ja viritteli tulia, sain aika hyvin lämmöt kehoon takaisin päälle ja tulikin varsin hyvä olo, vaikkei lämpiävään saunaan itse ollut aikomustakaan mennä.

Tässä kohtaa tauko taisi venähtää lähemmäs kolmea tuntia ajan vierähtäessä siivillä kun tuttavien kanssa vaihdeltiin kuulumisia. Uudet kuumat vedet termareihin ja takaisin tien päälle nauttimaan olotiloista ja unen puutteesta. Lähtöä tehdessä olo olikin yllättävän mukava, mutta siinä kun Kotkamaan kylän läpi Kälviälle polkiessa alkoi silmät luppaseen, totesin ettei minusta ole nyt tällä kertaa ajamaan sitä suunniteltua pitempää reittiä ja otin suoran suunnan takaisin kasitielle matkan nopeuttamiseksi. Hiljainen kasitie tuntui muutenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin mutkittelevat huonokuntoiset pikkutiet jossa yleensä paikalliset ajaa lujaa.


Kotkamaan nukkuva kylä

Seuraava taukopaikka olisi tosiaan ollut Lohtajalla, mutta päätin edelleen nopeuttaa vähän matkaa ja ajaa lopun reissusta kasitien vartta takaisin Kalajoelle.
Siispä kasitien varressa sijaitsevalla Houraatinmäellä olevalle kodalle tulistelemaan.
Untuvatakki päällä ja taukohousut jalassa menin vielä hetkeksi sikiöasentoon penkille tulen lämpöön makaamaan jos ihan pienet torkut saisi, sillä väsymys tässä kohtaa alkoi olla jo melkoinen. En ollut parina edellisenä yönä nukkunut kunnollisia unia, joten tämä oli odotettavissa. En tiedä sainko torkahdettua, mutta liikkeelle oli lähdettävä vaikka lähes mukavaa oli siinä makoillessa.


Trés bien sanoisi Ranskalainen


Loput matkasta posotin suoraan Kalajoelle missä kirkonkellotkin ilmoitti saapumiseni kotikulmille auringon noustessa.



Varsin onnistunut reissu vaikka pituus jäikin tavoitteesta ja sääntöjäkin vähän rikottiin. Hyvät puolet yksin polkiessa on kyllä tuo taukojen helppo suunnittelu ja vaivattomuus, mutta ehkä joku keskusteluseura vois olla ensi kerralla ihan tervetullutta vaihtelua ettei ihan oman pään sisällä joudu olemaan pimeässä keskellä ei mitään tunnista toiseen.

Tuosta vielä strava-käppyrää
https://www.strava.com/activities/1316774699