Moottoriturpa
Kiitto. Mielenkiintoista. Maksimisykkeet ja vauhdit jo ennen lähtöpaikkaa.Alkujaan tämän lähetti LJL
EDIT: aha linkkasit suoraan tähänkin. Mainitsin Hikisäätiön kun ajattelin jos et välttämättä halua levitellä muuten. Mutta saatiinpa sinnekin vähän eloa
Kivan oloinen retki, voisi kai itsekin joskus.
Jees, eikös tuolle uutena luvattu 10h akkukestoa täystarkkuudella? Mietinpä vain minkälaista kestoa on tarjolla heikennetyllä tarkkuudella. Aika hyvin siis.
Nöösi
Tässä raporttia omasta Talvipäivänseisaus-ajostani. Läskillä liikuin, eturenkaassa nastat, takarenkaassa ei. Itsekseni ajelin omaa vauhtia. Kilometrejä kertyi 223.
Reitin valitseminen oli vaikaa, minulla oli kolme eri reittiä suunniteltuna ja yhteen niistä vielä kolme varianttia eri kilometrimäärille. Lisää pakkaa sotkivat loskavellikeli ja liikenne. Lauantaiaamulla päätin lopettaa vatuloimisen ja valitsin viimevuotisen reittini : Tre - Sahalahti - Puutikkala - Tuulos - Hämeenlinna - tie 130 - Tampere + bonuslenkki. Alussa on paljon kelviä, sitten pikkutietä ja sitten yö, jolloin on taas niin paljon leppoisampaa.
Sahalahdella pidin ensimmäisen tauon. K-Market Sahramissa on kahvila, joka on periaattessa aina auki silloin kuin kauppakin. Jos kahvilassa ei ole myyjää, ostokset voi maksaa kaupan kassalle. Kahvi oli erinomaista, sellä on hyvä kahvikone. Että näin suosituksena. Toinen hyvä kahvipaikka siinä lähellä olisi Pakkalan pieni kyläkauppa, mutta se ei ollut enää auki; suositus sillekin, siellä on edullista. Sahalahdelta jatkoin Sappeen ja Puutikkalan suuntaan kohti Tuulosta. Mukavaa pikkutietä, hiljaista ja pimeää. Jonkin verran uppoilemista muhjuun oli ja välillä meinasin muuttua pyörän kuljettajasta matkustajaksi. Tuuloksessa kävin tanssilavan pihassa katsomassa, miten se nukkuu talviunia, ja Tuulosessa syömässä.
Sitten kohti Hämeenlinnaa. 10-tie oli ok., mutta Hämeenlinnan kelvit aika kamalia. Tiiriön tietämillä tapasin muitakin öisiä pyöräilijöitä, ja kävin hakemassa lisää appelsiinimehua ABCltä. Varsinaista taukoa en jäänyt pitämään, kun alkumatkasta noita kunnon taukoja jo pidin. Sitten 130-tietä kohti Lempäälän Marjamäkeä ja siitä Tampereelle. Lahdesjärventien Shellillä pidin kahvitauon, ja ajoin päälle bonuslenkin: Pirkkalan kautta Nokialle, josta Rounionkatua Kolmenkulman ja Tesoman kautta Rosendahlille. Noin yhdeksältä olin perillä. Sauna ja aamupala maistuivat, ja oli ilo saada saunaseuraksi toinenkin pyöräilijä.
Kiitos seurasta, kaikki pyöräilijäkollegat -- näissä karkeloissa on aina hyvä tunnelma, ja kiitos Mikko, kun meille tämmöistä pyöräilyhupia järjestät!
Vanha jäärä
Juuei se omasta puolestani mikään I-salaisuusluokituksen *tupakkanaurua hhh-hhhhhhhhhhh* asia ole. Oli kivaa ja rankkaa, lähde vuoden päästä mukaan!Kiitto. Mielenkiintoista. Maksimisykkeet ja vauhdit jo ennen lähtöpaikkaa.
EDIT: aha linkkasit suoraan tähänkin. Mainitsin Hikisäätiön kun ajattelin jos et välttämättä halua levitellä muuten. Mutta saatiinpa sinnekin vähän eloa
Kivan oloinen retki, voisi kai itsekin joskus.
Polarin keskitarkan gepsin vauhtimittaus/-näyttö on kyllä aivan revasta, sinänsä näyttää tosiaan oikein, että alkumatkasta mentiin lujempaa kun tuli vähän kiire lähtöpaikalle (se alun 20km ei muuten kostautunut) mutta näyttää vastaavasti että 20km/h on edetty, kun kökötettiin vartti Mantalla Palestiina-mielenosoituksen takia enkä jaksanut sammuttaa mittaria. Vastaavasti näyttää 0 km/h kohdissa joissa on edetty. Ei tuolla käppyrällä tee hevon kukkua.
Nyt kun vielä katsoin käppyröitä, niin melko hämärän rajamailla mentiin nuo Kangasala-Tre-välin mäet, eksyttiin vielä johonkin Ratinan sohjokökkäreiselle takapihalle siinäEi helkkari.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Aktiivijäsen
Matka kuvina. https://www.flickr.com/photos/mkpaa/...57688482584502
Jäsen
Näistä kuvista,
Hienoa oli ajella vanhojen ja uusien kavereiden kanssa. Hieman meni suunnittelu pieleen, reittiä oli vähän vaihtelun vuoksi piirretty pienemmille vaihtoehdoille jotka lähemmin tarkasteltuina eivät kuitenkaan niin kovin ajettavilta vaikuttaneet, ulkomuistivaraiset paluut isommille teille onnistui miten onnistui. Vielä kun Garminin akku tyhjeni lähdön jälkeen suunnilleen Kuusijärven kohdalla niin siinähän mentiin. Kuovipolulle vinkiksi, tähänastinen saattoajon ennätys on Tampereelle asti, pieni sakkolenkki päälle niin ennätys vaihtaa omistajaa.
Näihin tunnelmiin.
Vanha jäärä
^ Aapiskukon pallomeri jäi vain haaveksi.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Nöösi
Ouluun Maikkulan Nesteelle kokoontui 4 tyhmäpyöräilyn harrastajaa pitämään taukoja pyöräilyn lomassa. Minä heistä ainut ensikertalainen. Startti Oulussa oli lauantaina 14:03. Reitiksi hahmoteltiin Muhos – Liminka – Ii -kierros, mutta tilanteen mukaisesti soveltaen.
Matka Maikkulasta Muhokselle ajettiin pyöräteitä pitkin. Pikkaralaan saakka tien kunto oli hyvä, mutta siitä eteenpäin ollut useamman päivän auraamatta ja vauhti sen mukaista. Ensimmäisellä kirkkovisiitillä Muhoksella pimeys oli jo laskeutunut ja pääsimme ihailemaan kirkon valaistausta. Nesteellä (33km) syötiin perinteiset letut hillon ja kermavaahdon kera – minä lisäksi alle ruisleivän.
Muhokselta Tyrnävän kunnan rajalle ajettiin yhdessä jonossa autojen polanteesta paljastamaa paljasta pintaa. Tyrnävällä oli viime viikolla odoteltu runsaan lumisateen päättymistä ja annettu lumen pakkautua. Tilanteen korjaamiseksi tietä oli karhutta leveäpiikkisellä, jonka urissa 40mm Winter Marathon kiemurteli pelottavasti. Onneksi neljän kirkkaan valon yhdistelmä hämmästytti autoilijoita siinä määrin että ohittaessaan hidastivat vauhtia ihan reilusti. Tyrnävällä (55km) soittivat kirkon kelloja tervetuliaisiksi, ja ovetkin olivat auki. Taukoa päätettiin kuitenkin siirtää Liminkaan. Autoliikenne Tyrnävältä poispäin oli ollut vilkkaampaa ja pahimmat tiekarhun urat oli jo kuluneet pois.
Ala-Temmeksellä suomalainen mies poikkesi normista ja luki karttaa oikotietä arpoessa. Hyvä niin ja tutulle Kasituvalle saavuimme uudesta suunnasta suunnitellusti. Kasituvalla (71km) puoli kahdeksalta syötiin reilu annos lihapullia. Jopa niin reilu, että potki vastaan vielä pari tuntia myöhemmin. Ennen pohjoiseen suuntaamista ajettiin perinteinen Värminkosken lenkki ja kuvattiin kolmas kirkko Limingassa. Tässä vaiheessa idea reitin kiintopisteistä (24h asemien lisäksi) alkoi tulla selväksi. Kasituvan tauon aikana alkanut lumisade sakeni ja tiellekin alkoi jo kertyä lunta ihan reilusta. Pakkaslumi ei muuten haitannut, mutta vauhtia hidasti.
Letontiellä matkalla Oulunsaloon autoilija kyseli hevoshavaintoja. Kolme Isoa Hevosta oli kateissa. Hevosten kokoa painotti useampaan kertaan. Hevosen jälkiä näkyikin tiellä kun osaasi asiaan kiinnittää huomiota, mutta hevosia emme nähneet. Oulunsaloa lähentyessä havaitsimme UFOn. Lentokoneeksi arvelimme, mutta jäi UFOksi (tunnistamaton lentävä) vaikka kentän nurkallekin kurvasimme. Oulunsalosta bongasimme neljännen kirkon.
Oulua ennen puoltayötä lähestyttäessä päätimme ajaa keskustan läpi Tuomiokirkon (nro. 5) kautta. Pikkujoulun juhlijoita näkyikin runsaasti liikkeellä sekä jalan että pirssillä. Haapalehdon Shellillä (120km) oli tupa täynnä äänekästä puheen sorinaa; nuorisoa, vanhoja äijiä, mamuja kaikki sulassa sovussa. Meihin ei tuolla kiinnitetty huomiota. Sokerilienten nauttimisen jälkeen klo 00:00 jatkoimme edelleen pohjoiseen Haukiputaan kirkkoa (VI) kohti.
Haukiputaalle ajoimme pyöräteitä pitkin, eikä tien kunnon perusteella Herukasta pohjoiseen lunta ollut satanut viime tunteina. Ketunlenkkejä ei uskallettu tehdä, kun kelvi oli vaihteeksi kelvollisessa kunnossa. Haukiputaalla väkeä purkautui ravintolasta ja perästä kuului kannustushuutoja ’jaksaa, jaksaa!’. Selväksi ei tosin tullut oliko kannustus meille, vai takki auki kiemurrellen kulkeneelle herrasmiehelle. Ladan ohiajaessa muisteltiin Aknestikkiä ja Suomirokin sanoja. Haukiputaalta pohjoiseen suunnattiin ensin vanhaa nelostietä pitkin yhdessä jonossa paljasta uraa polkien ja sen jälkeen valtatien viereistä kelviä kohti Iitä. In kirkko (#7) kuvattiin ja Hamina (161km) noteerattiin matkan pohjoisimmaksi pisteeksi.
Iin Shellillä oli hiljaista, mutta aamupalaa tarjottiin jo klo 03:00: riisipuuroa ja karjalanpiirakoita munavoilla. Aamupalaa syödessä laskettiin kirkkoja ja Esa arveli että kymmenen pitää saada kasaan. Keskustelujen jälkeen Tuira, Oulujoki ja Kempele valittiin jatkoon, ja muutama kappeli hylättiin vähemmän arvokkaina kohteina. Iissä vaihdoin puhtaan paidan, kypärälakin, hatun ja sukat. Varsinaisesti tarvetta ei ollut, mutta pitihän se kun niitä oli jo melko pitkä matka ulkoilutettu. Samalla vinkki seuraavaa kertaa varten: vaihtovaatteet kannattaa ottaa lämpiämään ajoissa… 04:00 piti olla jo matkalla etelään, mutta hieman myöhästyimme, koska ensikertalaiselle ei 10min huomioaika riittänyt. Onneksi kuitenkin malttoivat odottaa.
Aria nelostiellä pohjoiseen peesatessa ihmettelin itsekseni kenossa olevaa Aria ja Arin pyörää. Pian hän pyysikin taukoa hartioiden ja käsien venyttelemiseksi. Ilmeisesti hartiajumi veti miestä kieroon. Etelään päin polkiessa tuon kerrannaisvaikutuksena varmaankin jomotti muualtakin ja Arin tuttu vauhti hieman hiipui. Minua tuo ei haitannut ollenkaan, eikä maisemareittien väliin jättäminen. Viiden jälkeen väsymys oli armoton ja lievästi oksettava olo laski tunnelmaa. Epäilin Kempeleen kirkon kierron viisautta miettien kunniakasta maalinpääsyä minimiajassa.
Haukiputaalta etelään saimme nauttia juuri auratusta ja lanatusta kelvistä. Melko pitkän siivun oli yksi urakoitsija saanut ajella. Tuiran kirkolla (200km/8.) paikalle saapunut suntio häiritsi pilssivesien laskua, mutta kirkkokuva kuitenkin saatiin otettua. Haapalehdon Shellillä (204km) osa väestä oli vaihtunut seitsemään mennessä ja meille sopiva kulmapöytä oli vapaana. Pää nurkkaan ja koiran unta 20min. Kahvia, suklaata päälle, ja usko loppureitin kiertämisen jaksamiseen palasi. Sama paikka on jokasunnuntaisen 08-lenkin lähtöpaikka, ja saimmekin kaksi tuorejalkaista vetoavuksi (no, toinen oli ollut polkuja koluamassa neljästä lähtien… kaikenlaista sitä.)
Haapalehdosta suuntasimme Oulujoen kirkon (9.) jälkeen rauhallisesti Kempeleen kirkkoa kohti suorinta reittiä. Kaakkurissa joku huomasi ettei se käy, koska suunniteltu paluureitti rikkoo sääntöjä (ei kahdesti samaa tietä samaan suuntaan). Suunnitelman muutos ja pieni ketunlenkki pelasti.
Kempeleen kirkko on tellinkien piilossa, mutta laskimme kuitenkin kymmenenneksi kirkkokuvaksi.
Takaisin lähtöpisteessä olimme 10:24 eli viisi minuuttia jäi käyttämättä. Matkaa kertyi 238km. Pakkanen vaihteli alun -5:stä Muhoksen -7:ään ja aamun -4:ään. Tuulta ei ollut kuin viimeisen parin tunnin aikana ja sekin hyvin vähäistä. Kalustevauriot rajoittuivat dynamolamppuni kiinnityksen löystymiseen. Torstaina autotallissa katkennen vaihdevaijerin vaihto ja sitä seurannut säätökin oli onnistunut. Fyysisiä vauriota tai ongelmia ei itselle tullut. Muut, edes Ari, eivät omistaan juuri puhuneet, jos/kun niitä oli. Henkiset vauriot selviävät vuosien kuluessa, mutta saldo taitaa silti jäädä plussan puolelle.
Dataa ja kuvia osoitteesta http://https://www.strava.com/activi...11582/overview
Nöösi
Tälle reissulle lähdin hetken mietittyäni työmatkafiksillä (46X19) koska siinä oli sopivasti valmiiksi pitkät lokarit ja napadynamo. Sen verran mukavasti tämä 205km matka sillä taittui että taidanpa tulevaisuudessakin ajella sillä joitain brevettejä.
Suunnittelemani reitti sisälsi monta pätkää mukavilla pikkuteillä jotka sitten osoittautuivat lumisohjon takia vähän vähemmän mukaviksi. Samanlaisia huomioita oli selvästi tehnyt muutama muukin ryhmä matkan aikana.
Matkaan Oulunkylästä lähti viisi pyöräilijää. Yksi jäsen jäi matkasta Hyvinkäällä mutta matkusti perille Tampereelle vain tavatakseen aamiaisella (liian)pitkänmatkanpyöräilijäystäviään. Neljän hengen ryhmä jatkoi tasaista menoaan läpi pimeän yön. Matkassa taisi olla parikin ensikertalaista vähän pidemmällä matkalla? Keli, vuodenaika ja vuorokaudenaika oli sellainen että en voi kuin hattua nostaa, hienosti ajettu!
Kiitos joustavalle ryhmälle joka luotti suunnistustaitoihini ja suunnitelmaani. Kiitos Mikolle taas järjestelyistä, oli helppoa olla mukana!
Muutama pimeä kuva matkalta:
https://www.flickr.com/gp/134696908@N05/DN6vQs
Aktiivijäsen
Eihän nuo tiet meillä vielä olleet edes huonossa kunnossa. Jotenkin edes vähän lumisella pohjalla on valoisampaa ajaa kuin pelkkää mustaa ja märkää valtatietä.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Oma järjestysnumerolla 2. TPS ei mennyt lopputuloksen kannalta ku strömssössässsä, mutta tapahtuman mahtavuutta keskeyttämiseni ei heikentänyt. Syynä ehkä se, että keskeytys ei johtunut talvesta, pimeydestä, kylmyydestä, märkyydestä, saati huonoista, lumisista, jäisistä, sohjoisista, märistä tienpinnoista, ei edes maisemista, vaan oman kropan suhtautumisesta syksyllä hankitun uuden pyörän ajoasentoon.
Lähtöasetelma reissuun oli päätös käyttää vanhaa tuttua (Kiitos Antti P) reittiä hyvin sijoittuneiden taukopaikkojen takia. Lisäksi jo viimevuotinen tavoite polkea koko matka yksin oli jälleen ajatuksena. Edellinen yksinvaellus kesti n. 30km startista, kunnes liityin Antin vetämään rekeen. Nyt oli tarkoitus ajaa koko reissu yksin.
Hyvinkään teboililla saavutin tämänvuotisen ns. Antin retkikunnan (joka sai tietämättään nimekseen "Pälkäneen Pöytiinnukahtaneet") (myös Oulunkylästä lähteneet taukoilivat tebarilla), jätin kuitenkin itseni yksin jatkamaan kohti Hämeenlinnaa. Olihan minulla ensikertaa mukana matkamusiikkia seuraksi pääni mahtavien ajatuksien lisäksi.
Riihimäellä olisi jälkiviisaana kannattanut oikaista 130 tien kautta Hlinnaan, mutta pysyin reitillä, koska luotto etapin "pikkutien" kuntoon oli kova. Eikä pinta huono ollut, korkeintaan hieman hidas polkea. Jossain vaiheessa matkalla kohti Janakkalaa alkoi uuden pyörän mukana tullut "vanha" vaiva häiritä omien ajatusten ja maisemien ihailua sen verran, että olin pakotettu pysähtymään aina n. 10km välein venyttelemään/ravistelemaan. Yläkroppa alkoi mennä totaalisen jumiin alkaen.käsien puutumisella. Janakkalaan päästyäni puntaroin jäljellä olevien kilometrien ja venyttelytaukojen määrän todennäköisen jatkuva kasvun suhdetta aivojen saaman mielihyvän määrään ja tulin siihen lopputulokseen, että homma ei ole enää hotelliaamiaisen ja aamusaunan arvoista.
Niinpä pikainen puhelu rakkaalle vaimolle, jotta olisiko kiinnostusta käväistä autolla Janakkalassa mutka? Vastaus käänsi kuin itsestään stongan kohti Neste Linnatuulta. Minun TPS oli tällä kertaa tässä.
Ajaessani 130-tietä kohti kutsuvasti pimeydessä hehkuvaa Nesteen mainostolppaa tuli vastaani pyöräilijä (vihreässä?)takissaan toivottaen vauhdissa turvallista ajoa, vastasin nopeasti, että kertoo Tampereella terveisiä, eihän kukaan muu, kuin Talvipäivänseisauspyöräilijä liiku pyörällä kohti Tamperetta tuohon aikaan vuodesta/vuorokaudesta.
Linkki kaksiosaiseksi garminlatauskikkailuiden johdosta muuttuneeseen reittiin, joka siis keskeytyi 111km mittaiseksi kropan ja pyörän erimielisyyksistä johtuen.
https://connect.garmin.com/modern/ac...re_unique_id=6
https://connect.garmin.com/modern/ac...re_unique_id=4
Harmi vaan, kun ei päässyt aamupalalle jorisemaan joutavia muiden tyhmäpyöräilijöiden kanssa.
Jäsen
Kiitos seurasta!
Itselleni tuli liian monta järkisyytä irrottautua aamukuudelta ABC:n puuropöydästä naapuriin kotiin vällyjen väliin, joten jäi loppuhuipentuma kokematta. Syytän tapahtuneesta ensisijaisesti reitinvalitsijoita. Tosin iltapäivän joulukonsertti sujui varmasti hiukan paremmin viiden tunnin unilla kuin olisi parin tunnin unilla sujunut.
Oli muuten varmaan elämäni rauhallisin lenkki. Keskitehot 126 W ja -syke 99 BPM. Taukojen laadusta kertoo, että lähtiessä painoa oli vähemmän kuin tullessa. Oheinen graffa kertoo draaman kaaren:
Pohje on vähän arka, kun kaatuessa eturatas oli repinyt pintaa ja jotain kudosta sisempää särkenyt.
Hienon pöljä on tapahtuma.
Sent from my iPad using Tapatalk
Vakiovieras
Pimiä Pohjanmaa
Tosiaan tarkoitus alunperin oli lyöttäytyä Oulun porukkaan mukaan kuten pari vuotta sitten, mutta koiralle sain kaitsijan vain kotipuolesta Kalajoelta joten päätin ajaa DIY:nä sieltä käsin ja muutenkin sääntöjä rikkoen ainakin taukojen pituuksien osalta. Suunnittelin kartalle noin 230km lenkin Kalajoki - Kokkola - Kalajoki ympäristöön pikkukylien kautta kierrellen, mutta lopulta mittarissa oli 190km ylipitkistä tauoista ja kuvarastiseikkailuun menetetyn ajan ja energian vuoksi.
Kalustovalintana 2.25 ISPeillä varustettu jäykkäperä etu ja takalaukun kanssa. Kaasukeitin ja tarpeeksi vaihto/taukovaatteita oli matkassa sillä silmällä että pitäisin taukoa kodalla/laavulla mahdollisesti ilman polttopuita. Tulihan sitä keitintä kerran käytettyä lopen.
Sää oli täydellinen pikkupakkanen ajoittaisella kevyellä lumisateella eikä tuullut juurikaan.
Kalajoelta suuntasin hiekkasärkkien matkailureitin kautta kohti Himankaa pienempiä teitä pitkin kasitietä vältellen. Pöntiön läpi ajellessa totesin ettei viimevuonna palaneesta makkatehtaasta ollut juuri mitään merkkejä jäljellä.
Himangalta seuraavaksi Lohtajalle, joka on hyvin tuttua seutua sillä vanhempani kesämökki sijaitsee siellä saaressa. Alunperin oli ajatus käydä Lohtajajoen suulla venevajojen vieressä sijaitsevalla uudella kodalla tulistelemassa aamuyön paluumatkalla, mutta se jäi toiseen reissuun.
Lohtajan jälkeen alkoi olla jo mielessä taukopaikka, joka tulisi vasta Vitsarissa ennen Kokkolaa. Matkaa siis oli vielä ja kovin vauhdikasta menoahan se ei matalapaineisella maastopyörällä ollut. Onneksi oli pientä purtavaa pahimpaan nälkään mukana.
Yksi tunnetuimpia kylttejä Suomessa
Marinkaisen ja Ruotsalon kautta lopulta Vitsarissa sulattelemassa jääpuikkoja parrasta ja nauttimassa juuri ennen keittiön sulkemisaikaa kunnon hampurilaisateriaa. Kahvit vielä päälle ja tauolla taisin viihtyä jotain puolentoista tunnin luokkaa valon ja puhelimen akkuja lataillen. Samalla tiedustelin seuraavan tulevan taukopaikan tilannetta. Selvisi että avaimet löytäisin piilosta ja voisin mennä tekemään oloni mukavaksi vaikkei ketään olisi vielä kotona.
Puikkojen pituudesta päätellen tauon paikka
Vitsarista lähtiessä muistin että Kokkolan pyöräkuvarasti whatsapp-ryhmässä on ollut jo hyvän tovin löytämätön kuva, jonka metsästykseen lähdin seuraavaksi Trullevin suuntaan. Kysyin alkuasukkaaltakin neuvoja jos tunnistaisi kuvan paikkaa, mutta arvailuksi meni hänelläkin joten kävin huviksi pyörimässä kuntopolkuja pitkin metsiä, kuvarastia löytämättä. Pääsipähän työntämään pyörää hangessa tälläkin reissulla.
Kuvarastia etsimässä
Seuraavaksi kohti kaupunkia ja siellä kiertelin vähän idyllisessä vanhassa kaupunginosassa. Kaupungin valoja karistelemaan ja kohti Sokojaa ja sieltä Lahnakoskelle missä olikin jo seuraava taukopaikka missä oli tarkoitus tavata tuttavia. He olivat keikalla kaupungilla ja saapuisivat vasta myöhemmin joten sain tankata ja lepäillä rauhassa kunnes soittivat ja pyysivät saunaa lämmittämään valmiiksi. Aluksi ajatus oli aavistuksen hankala, mutta kuitenkin siinä kun kantoi ämpärillä vettä ulkosaunaan ja viritteli tulia, sain aika hyvin lämmöt kehoon takaisin päälle ja tulikin varsin hyvä olo, vaikkei lämpiävään saunaan itse ollut aikomustakaan mennä.
Tässä kohtaa tauko taisi venähtää lähemmäs kolmea tuntia ajan vierähtäessä siivillä kun tuttavien kanssa vaihdeltiin kuulumisia. Uudet kuumat vedet termareihin ja takaisin tien päälle nauttimaan olotiloista ja unen puutteesta. Lähtöä tehdessä olo olikin yllättävän mukava, mutta siinä kun Kotkamaan kylän läpi Kälviälle polkiessa alkoi silmät luppaseen, totesin ettei minusta ole nyt tällä kertaa ajamaan sitä suunniteltua pitempää reittiä ja otin suoran suunnan takaisin kasitielle matkan nopeuttamiseksi. Hiljainen kasitie tuntui muutenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin mutkittelevat huonokuntoiset pikkutiet jossa yleensä paikalliset ajaa lujaa.
Kotkamaan nukkuva kylä
Seuraava taukopaikka olisi tosiaan ollut Lohtajalla, mutta päätin edelleen nopeuttaa vähän matkaa ja ajaa lopun reissusta kasitien vartta takaisin Kalajoelle.
Siispä kasitien varressa sijaitsevalla Houraatinmäellä olevalle kodalle tulistelemaan.
Untuvatakki päällä ja taukohousut jalassa menin vielä hetkeksi sikiöasentoon penkille tulen lämpöön makaamaan jos ihan pienet torkut saisi, sillä väsymys tässä kohtaa alkoi olla jo melkoinen. En ollut parina edellisenä yönä nukkunut kunnollisia unia, joten tämä oli odotettavissa. En tiedä sainko torkahdettua, mutta liikkeelle oli lähdettävä vaikka lähes mukavaa oli siinä makoillessa.
Trés bien sanoisi Ranskalainen
Loput matkasta posotin suoraan Kalajoelle missä kirkonkellotkin ilmoitti saapumiseni kotikulmille auringon noustessa.
Varsin onnistunut reissu vaikka pituus jäikin tavoitteesta ja sääntöjäkin vähän rikottiin. Hyvät puolet yksin polkiessa on kyllä tuo taukojen helppo suunnittelu ja vaivattomuus, mutta ehkä joku keskusteluseura vois olla ensi kerralla ihan tervetullutta vaihtelua ettei ihan oman pään sisällä joudu olemaan pimeässä keskellä ei mitään tunnista toiseen.
Tuosta vielä strava-käppyrää
https://www.strava.com/activities/1316774699
Palstajyrä
Oikein taukoiltu, mutta pitää sitten ajaa joskus oikeita rauhallisia lenkkejä. Muistaakseni joskus ajoin Pyhälenkin 86 keskisykkeellä ja minulla on sentään yleensä 20 lyöntiä kovemmat keskisykkeet.
Jos tällä reissulla jotenkin onnistuisi laihtumaan, niin homma olisi mennyt karkeasti pieleen. Niistä yli 18 tunnista, jotka vietetään tapahtumassa, olisi hyvä pystyä istumaan ruoka- ja kahvipöydissä suunnilleen puolet. Ei helppoa, mutta mahdollista hyvin harjoitelleelle. TPS:n kovuudesta kertoo se, että porukastamme katkesi 2/8 kuskia, molemmat kahvipöydässä. Eivät suinkaan kylmyys, märkyys, fyysinen uupuminen tai kaatumiset, vaan nimenomaan tauot vaativat veronsa. Omalla kohdallani seuraava klassikko on Röret Runt -tapahtuma, jossa on paras tietämäni ruokahuoltoverkosto eli reitille on järjestetty noin 300 huoltopistettä. Jokaisella ei tarvitse pysähtyä.
Mielestäni TPS-tapahtumassa on tavoitettu jotakin sellaista pyöräilyyn liittyvää kiireetöntä oheistoimintaa, jota ei muissa pyöräilytapahtumissa oikeastaan esiinny. Jo sen vuoksi tämä on koettava.
Tallensin TPS:n Polar V800-laitteella. Ihmettelin miksi harjoitus ei synkronoitunut Stravaan, joten yritin tehdä sen manuaalisesti. TCX-tiedoston exportoiminen tuotti aina 0 tavun tiedoston, joten kysyin Polarilta mikä menee pieleen. Kuulemma syy on se, että harjoitus on pitkä ja sisältää paljon dataa ja sen vuoksi export/Strava-sync epäonnistuvat. Lupasivat korjata ongelman ja loppuviikosta pitäisi alkaa toimia. Ajattelin, että tämä saattaa kiinnostaa muitakin laitteen käyttäjiä. Sain reitin lopulta Stravaan GPX-exportilla, mutta sieltä puuttuvat ainakin sykkeet.
Vakiovieras
Joltakin unohtui aamiaispöytään vedellä täytetty Elite vesipullo. Kannoin sen respaan.
Nöösi
Kiitos, Jan, se oli ehkä minun kulunut vanha ja aika ällöttävä pullo. Uusi vuosi, uusi pullo?
Vakiovieras
Jep. Minä tulin vastaan ja takki oli kyllä vihreä; terävä havainto.
Nöösi
Myös Sauvon yhden miehen retkikunta löysi tiensä Tampereelle. Matka taittui Paimion kautta Somerolle, Forssaan, Toijalaan ja Tampereelle. Kulkupeliksi valikoitui talvilenkkikaveri jäykkäperä maastopyörä, kun muihin pyöriin ei ole tullut nastoja hankittua. Turhan optimistisena tuli alkuun lähdettyä pienemmille teille, joissa homma meni hyvin nopeasti sohjossa luisteluksi. Tämän jälkeen hieman sovelsin reittiä niin, ettei tarvinnut kolminumeroisia suurempia teitä enää ajaa. Somerolta eteenpäin matka taittuikin suhteellisen hyvä kuntoisilla teillä, fiilistellen pimeyttä ja hiljaisuutta. Pidempi tauko tuli pidettyä Forssassa ja Toijalassa, joista jälkimmäisessä treffasinkin useamman matkan tekijän taukoilemassa. Forssassa melkein kaaduin, kun vierekkäin oli kaksi 24h heseä, enkä osannut päättää kummalle menen, heheh. Matkaa kertyi noin 220km, joista suurin osa itsekseen ajellen. Viimeiset vajaa 20km taisin peesailla tuossa alasen porukassa Rosendahlille.
Ensimmäinen talvipäivänseisaukseni pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Voipi olla, että pääsin vähän turhan helpolla kelin suhteen. No ensi vuonna sitten luulot pois jollain eeppisellä lumimyrskyllä tai jotain. Suuret kiitokset myös puolestani järjestäjälle onnistuneesta tapahtumasta!
Vakiovieras
Hyvinkäältä startannut kaksikko sai aikaa kulumaan 17h 34min lyhyestä matkasta huolimatta.
Kellot käyntiin suunnitellusti klo 15:04 ja pienten alkusäätöjen jälkeen matkaan päästiin hieman ennen neljää tavoitteena taas 200 km...
Ensimmäiseen 20 kilometriin loskakelvejä pitkin tuhrattu reilu 2 tuntia muutti suunnitelmia minimimatkan ja maksimitaukojen suuntaan.
Vanhalle 3-tielle päästyä hieman helpotti Hämeenlinnaan asti, mutta siellä kyydistä vahingossa pudonneen elintärkeän juomapullon (sisältönä hirvilimua) etsintä samoja taajamakelvejä pitkin koetteli erityisesti ajotoverin hermoja.
Luokkaa 10km sakolla etsinnästä selvittiin ja löytyipähän samalla uusi reitti Tiiriön Apsille ja sihijuomat aamun saunaa varten. (Säännöt kun eivät salli saman reitin sahaamista ees taas..
Tiiriön Apsin piti olla eka stoppi, mutta eka huili pidettiin siis jo Riksussa 20km loskakelvin jälkeen.
Tiiriöstä sitten isoa tietä pitkin kohti Pälkänettä ja Aapiskukkoa. Aapiskukkoa ei voi kun kehua ruoka- ja juomatarjoilun osalta.
Aapiskukon tauolla vierähti melkein maksimiaika ja juuri lähdön hetkellä sinne saapui myös muita pöljiä.
Aapiskukosta matka jatkui Kangasalan kautta kohti Tamperetta.
Kangasalalla vastaan tuli urjalalainen läskikaksikko. Kuulumisten vaihdon jälkeen matka jatkui.
Gookkelin navin, kartan ja vaiston varassa löydettiin taka-Hervantaan, josta löytyi matkan ensimmäinen mäki.
Mäen toiset ajoivat ja toiset tunkkasivat ja niin päästiin Hervantaan.
Hervannasta seuraavaan suunniteltuun taukoon eli Lahdesjärven Apsille oli välillä Googlen ja opasteiden mukaan 3km ja välillä 8km eli joko hiihtämällä latuja tai luokkaa 6 motarin alitusta tai ylitystä ja tusina mäkeä.
Lahdesjärvellä taukoillessa törmäsimme uudelleen Aapiskukon pöljiin. Myös junaliput paluumatkalle pööräpaikoilla tuli tauolla tilattua.
Taas lähes maksimipituisen tauon jälkeen klo 7 oli aika lähteä pöörän päälle ja suunnaksi otettiin Lempäälä klo 7:43 asti.
Klo 7:43 kalusto ympäri ja kohti Rosendahlia.
Tampereen kelveillä ei oikein pöörä kulkenut, vaikka mukamas oli kiire saunan lämpöön. Pettymys oli valtaisa, kun Rosendahlin porteilla huomasimme, että rapiat 5km puuttuu vaaditusta 15 kilometristä viimeisen 2 tunnin aikana. Ei auttanut muu kuin kääntää kalusto taas ympäri ja lähteä keskustan kautta kohti Kangasalaa. Tuossa vaiheessa varmaan tuli Suuntoon jotain vikaa, kun kilometrit eivät tuntuneet kellossa lisääntyvän vaikka kuinka polki.
Joskus klo 9 aikoihin olimme lopulta perillä ja pääsimme saunaan & aamupalalle 168 km jälkeen.
Joskus klo 10-11 nurkilla lähdettiin pöörillä kohti asemaa ja siellä näytti olleen muutama muukin (tyhmä)pööräilijä Veeärrän kiusaksi.
Juna etelään oli vissiin hieman ylibuukattu pöörien osalta. Konnari taivasteli, jotta mistä tällainen määrä pöörien kanssa matkustavia tulee keskellä talvea..
Pöörät saatiin lopulta mahdutettua junaan ja saimme vain noin 10 min viivästettyä yleensä niin kovin täsmällisesti aikataulussaan kulkevia VR:n junia.
Josko ensi vuonna sitten se 200 km. Jos ei muuten, niin vaikka kalustoa optimoimalla. 10 kg lähtisi helposti kaluston painosta pois ja mahdollisista vaihteistakin vastaavasti tulisi lisäpainoa. Onneksi on vuosi aikaa speksata.
SUURkiitokset Mikolle järjestelyistä ja muille pöljille seurasta.
Palstajyrä
Korjaus tulikin varsin nopeasti ja nyt toimii.
Aktiivijäsen
Jos ette vielä käyneet kirjaamassa tuloksia niin nyt on hyvä hetki.
Vakiovieras
Öö? Ehkä tyhmä kysymys, mutta kirjaamassa mihin?Jos ette vielä käyneet kirjaamassa tuloksia niin nyt on hyvä hetki.
Aktiivijäsen
Jos ilmoittauduitte niin sitte myös sähköpostiin linkin.
Jäsen
Kiitos Sami tilannekatsauksesta.
Oikeanpuoleinen selän ojentajalihas oli aikalailla krampissa ristiselän kohdalta. Vaivaa oli jo lähtiessä, eikä vika parantunut rypyläisellä polanteella ajaessa.
Ohimenevä ja -mennyt oire, valitettavasti sattui tuollaiseen ajankohtaan. Olisi voitu saada vielä joku kirkko lisää listalle, jos en olisi ollut jarruna loppumatkassa.
Joka neljäs kerta tällaista
- Ari K.
Nöösi
Linkissä http:tä moninkerroin, josko https://www.strava.com/activities/1316811582/overview toimisi paremmin?
Aktiivijäsen
Tulokset ovat nyt verkossa. https://www.randonneurs.fi/talvipaiv...2017-tulokset/
Vanha jäärä
Jes, olipas hienoa saada lapa jäähän ja nimi listaan. Kiitokset vielä alustavasti ikimuistoisen tyyppisestä tapahtumasta, ensi vuonna uusiksi.
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Aktiivijäsen
Aika paljon DNFiä.
"Sinunkin tulisi tietää, että pullot tehdään puhaltamalla, reiät ampumalla, mutta työt vie oman aikansa."
Aktiivijäsen
Niin oli. Ehkä viime vuonnakin olisi ollut enemmän, jos olisi erikseen kysytty. Tosin ei niin paljon kuin tänä vuonna.
Vanha jäärä
Osa silti todistettavasti aamupalalla..?
-L.
Pervitiiniä, hota-pulveria ja lobotomiaa
Aktiivijäsen
Kuten tuloslistan alussa lukee niin ne, jotka eivät ajaneet vähintään 15 km viimeisen 2 tunnin aikana on merkitty dnf.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit