Kiitos lajitovereille noista hyvistä kympin tempon aika- ja wattiesimerkeistä. Ne auttavat hieman hahmottamaan wattejani mitä mahdollisesti pystyisin oikealla harjoittelulla saavuttamaan. Tämähän on tällaista some jossittelua, mutta jos harjoitteluni tuottaa kehitystä viime kesän nuhapumppu menosta ja jos sen seitsemän kiloa saisin pudotettua, sekä aika-ajo pyörän tuoma hyöty mukaan, niin kyllä tuon kympin ajan pitäisi vahvasti alkaa 14 minuutilla tai kaiken nappiin mennessä jopa 13 numeroilla. No, pitää tässä haaveilun lisäksi jonkun kerran tuota kampeakin vääntää talven aikana.
Tuossa ylempänä noista kynnyksistä ja niiden tarpeellisuudesta taitettiin peistä. Itselleni niiden selvittäminen oli erittäin tärkeää. 129/148/174. Viimeiset kolme vuotta olen ajanut sillä vauhdilla mikä tuntuu mukavimmalta. No, kun tykkää tuntea ajavansa reippaasti, niin kaikki, siis kaikki lenkit ovat menneet n.145-155 sykkeillä. Kun nyt määritelty anakynnys oli 148 sykettä minuutissa, niin kaikki ajo ollut lähellä anakynnystä. Juu, hyvä diisseli olen, mutta jos joku erehtyy muutaman kerran repimään, niin katselen loittonevia takavaloja.
Kisavuosista 30 vuotta ja nyt viimevuosina ei ollut hajuakaan kynnyksistä, koska ajaminen oli aina mukavaa, kun luuli ajavansa kovaa, siis luuli. Alakynnys löytyi sieltä 129 kohdalta ja nyt olen orjallisesti ajanut pk-lenkit sen alapuolella. Eli, lenkkien keskisykkeet, poislukien tehoharjoitukset, ovat laskeneet siis 15-25 pykälää.
Nyt se ero kesään tosiaan on kuin yöllä ja päivällä. Vaikka harjoitusmääräni lisääntyivät 25%, kun lisäsin harjoituspäivät viikossa neljään, kolmen sijasta, niin olen paljon virkeämpi ja levänneemmän oloinen. Ja kuten olen jo maininnutkin, niin nyt on yläsykkeet alkaneet maistumaan ja niihin päästään hienosti.
Yhteenvetona se, että tällaiselle kuntopullerolle kynnykset selkeyttivät omaa harjoittelua huomattavasti ja kaltaiseni saattavat saada niistä jopa enemmän hyötyä, kuin kokeneet joilla valmennustietous on jokapäivästä leipää ja jo lähtökohtaisestikin harjoittelevat oikeammin.
Ei olekkaan. Pointti on siinä, että ajat 5 tai 20 min vedot sellaisella teholla, että jaksat ne vetää. 2-n kpl, xmin tauoilla ja päivän olotila vaikuttaa sekin. Nyt vähän säästellen ja kisakaudella kovempaa. Aerkilla varmistat ettet aja liian kovaa tehojen välissä. Minun filosofian mukaan se kuitenkin on tärkeämpää kuin wattien liian tarkka tuijottelu.
^Juuri näin. Se ei haittaa vaikka käydäänkin aerkin yläpuolella satunnaisesti. Se ei pilaa harjoitustavoitetta ja tekee ajamisesta luonnollisempaa, kun voi heittomäen vetäistä muutamaa polkaisulla putkelta ja sitten taas palaillaan pienempiin tehoihin. Itselleni olisi hyvin vierasta pienissä kinkamissa laskea vauhtia sen takia, kun watit hetkellisesti nousevat.
jep, mutta toki karkaavat watit on suht. käsite. oman tietotaidon mukaan hiilarikonetta ei kannattaisi käynnistää turhaan. Sille löytyy sitten parempia treenejä. yksi treenifilosofiahan on yleisesti käytetyn aerk aenk jutun ohella energiaan sidottu harjoittelun ohjelmointi. Mielestäni jälkimmäinen oikeampi, mutta vaikeampi eikä elättäisi wattimittariteollisuutta.
Tuohon larouten aiemmin ajamaan sweetspottiin on vielä pakko palata. Jos tosiaan todellinen ftp:si on luokkaa 280 ja olet ajanut aiemmin sweetspotin huomattavasti matalamman testin mukaan, niin ne ajetut setit ovat sitten olleet sitä matalaa tempo tehoa, eikä lähellekkään suunniteltua aluetta.
Niin, minun näkemykseni mukaan optimaalinen harjoittelu on sellainen harjoittelu mikä nostaa suorituskykyä.
Ja FTP-sweet spot alueen harjoittelu nostaa myös alempia tehoalueita; ts jos toisen kaverin FTP on 300 W, ja toisen 250 W, 300 watin kaveri pystyy ajamaan oleellisesti pidempään kaikilla <300 watin tehoilla kuin 250 watin kuski.
Ei sillä etteikö pitkiä matalan tehojen lenkkejä voi ajaa, mutta ei niillä samanlaista vaikutusta FTP ja sitä alempiin tehoihin ole kuin FTP - sweet spot treeneillä. Mikäs sen mukavampaa olisikaan kuin ajella hengästymättä ja hikoilematta ja kunto sen kun nousisi mutta kun ei se vaan toimi niin.
Tässä lisää näitä tosielämän lukuja viime kauden viikkotempoista edestakaisella jonkin verran mäkisellä 10km-reitilla säätiedoilla täydennettynä. Kuski 55v ja 78 kg/180 cm. Pyöränä kaikissa ajoissa sama aika-ajopyörä - välillä takana levykiekko välillä Ligthweight-aerokiekko - edessä aina korkealaippainen aerokiekko. Ajovaatetus vaihdellut sään mukaan.
4.5.2017 aurinkoista +13C tuuli 11 km/h pohjoinen: ajoaika 14.30 keskiwatit 299W
25.5.2017 aurinkoista +13C tuuli 21 km/h luode: ajoaika 14.22 keskiwatit 298W
1.6.2017 pilvistä +10C tuuli 27 km/h luode: ajoaika 14.34 keskiwatit 300W
15.6.2017 aurinkoista +23C tuuli 19 km/h länsi: ajoaika 14.10 keskiwatit 303W
29.6.2017 aurinkoista +22C tuuli 16 km/h itä: ajoaika 14.12 keskiwatit 291W
6.7.2017 pilvistä +15C tuuli 21 km/h länsiluode: ajoaika 14.50 keskiwatit 289W
24.8.2017 aurinkoista +16C tuuli 16 km/h pohjoisluode: ajoaika 14.19 keskiwatit 301W
31.8.2017 sadetta +17C tuuli 8 km/h kaakko: ajoaika 14.35 keskiwatit 280W
28.9.2017 aurinkoista +12C tuuli 8 km/h koilinen: ajoaika 14.55 keskiwatit 303W
Kuriositeettina haluan mainita eilen papereitani järjestellessä silmiini osuneet 24 vuotta sitten tehdyn ergokuntotestin tulokset. Oli aika masentavaa verrata noita edellä mainittuja täysillä rimpuillen 10-tempossa ajettuja watteja noihin melko nuorelta mieheltä (31 v) mitattuihin arvoihin. Kuskin mitat olivat säilyneet samoina, mutta vuosia on välissä kulunut melkein neljännesvuosisata. Pyörällä ajaminen on ollut aktiivista ja sisältänyt myös kisaamista kaikki nämä vuodet, mutta aika tosiaan tekee tehtävänsä...
Aerobinen kynnys: 265W, 3.4 W/kg, syke 144
Anaerobinen kynnys: 340W, 4.35W/kg, syke 163
Maksimi: 430W, 5.5W/kg, syke 184, VO2 70 ml/kg/min
Kyllähän sweet spot harjoittelu nostaa FTP:tä tiettyyn pisteeseen saakka, ja sitä on sopiva annostella harjoitusohjelmaan yksilöstä riippuen tietyin ajanvälein. Mutta kyllä sitä FTP:tä saa nostettua muillakin tavoin, jotka ovat usein myös tehokkaampia sen nostamiseen. Ja kyllä se vaan vaikuttaa aika hyvin toimivan niin, että kokonaisvaltaisesti kestävyyssuorituskyky ja sen myötä FTP nousee tehokkaammin yhdistelmällä kovemman intensiteetin harjoittelua sekä runsasta matalan intensiteetin harjoittelua. Tuon osalta tutkimusnäyttö on niin yksiselitteistä, ettei sitä oikein voi kiistää (paitsi toteamalla, että kaikki asiaan perehtyneet tutkimukset ovat perseestä eivätkä anna oikeaa kokonaiskuvaa).
Itse ennemmin toteisin, että helppohan se on ajaa määrällisesti keskinkertaisesti sekä keskikovia nopeuksia, mutta harjoittelu muuttuu haastavammaksi siinä vaiheessa kun pitäisi oikeasti olla kanttia ajaa määrällisesti paljon kevyttä ja sitten piiskata itsestään kaikki irti kovissa harjoituksissa.
Minulla on myös kymmenien valmennettavien kohdalta tapausesimerkkejä siitä miten vk/sweet spot -painotteisella harjoittelulla ollaan saatu ne helpot kehitykset tuotua esiin, mutta sen jälkeen ollaan jämähdetty paikalle. Näissä tapauksissa on myös sataprosenttisesti onnistunut esim. tunnin testin (jota itse käytän aika paljon kontrollina) merkittävä kehitys nimenomaan keventämällä valtaosaa harjoittelusta huomattavasti. 1-2 kuukauden ajan jo pelkkä kevennys on tyypillisesti tuonut n. 10%:n kehityksen tulokseen. Kehitystä on tullut enemmän ja se on jatkunut pidemmän aikaa kun tätä ollaan sitten sävytetty sopivalla määrällä kovatehoista harjoittelua (jonkin verran siinä FTP:n tienoilla, mutta pääasiallisesti sen yli).
Sitten toisaalta (ellei ole kyse tunnin temmosta) yleensä pitäisi pystyä koneesta repimään myös tehoja tuon FTP:n yläpuolella ja siinä auttaa kyllä huomattavasti hyvä hapenottokyky sekä kyky puskuroida happamuutta, siirtää laktaatit ulos nopeista lihassoluista ja käyttää ne uudestaan energiaksi hitaissa lihassoluissa sekä hyvä hermolihasjärjestelmän toiminta. Näitä ominaisuuksia, kuten myös suorituskykyä, saadaan vain rajallisesti kehitettyä pelkällä sweet spotin jauhamisella. Maksimihapenottokyky (ja sitä vastaava teho) asettaa myös rajat sille mihin kynnykset voivat nousta (tuskin kovin montaa Touria voitettu alle 80ml/kg/min hapenotolla viimeisen viiden vuosikymmenen aikana), ja se kyllä kehittyy selvästi enemmän korkeamman intensiteetin treenillä kuin sweet spot. Juju on siinä, ettei tuota korkeaa intensiteettiä voi pitkällä aikavälillä jauhaa tehokkaasti ellei mukana ole riittävää määrää matalatehoista harjoittelua.
Vielä tuohon optimaaliseen harjoitteluun, että täsmennän omalta osaltani määritteeksi sen, että optimaalinen harjoittelu nostaa suorituskykyä mahdollisimman paljon niillä suorituskyvyn osa-alueilla, jotka määrittävät lajissa menestymisen. Tuolloin sweet spot on minulla yksi työkalu, joka toimii loistavasti esimerkiksi aikarajotteisilla tiettyyn pisteeseen asti, samoin se toimii lyhyellä aikajaksolla hyvänä anaerobisen kynnyksen/FTP:n buustaajana, sekä se on erinomainen työkalu esimerkiksi silloin kun ollaan tahkottu polarisoidumpaa harjoittelua ja pitää parin kuukauden aikajänteellä vähän typistää teho-alueen yläpäätä ja nostaa kykyä ylläpitää korkeaa keskitehoa pitkiä ajanjaksoja. Samalla se on kuitenkin vain yksi osa optimaalista harjoittelua ja mikäli mielii kehittää suorituskykyä pitkällä aikavälillä mahdollisimman paljon, kannattaa myös muita harjoittelumuotoja sisällyttää harjoitteluun.
Näin sen itsekkin nään. Määrällisesti paljon ajaminen on vaan töiden, tenavan ja suomen talven kanssa ainakin minulle pirun hankalaa. Syksyllä vielä pystyi napsimaan aikaa työmatkalta, ajamalla pari tuntia suuntaansa, mutta nyt tuonne loskan sekaan lähteminen ei oikeastaan kiinnosta yhtään.
Edit: Ja nyt luin tuon tekstin loppuun. Täytyy tosiaan pitää järki päässä näiden ss:n kanssa ja tehdä kunnolla se tuleva build kausi. Ei varmastikkaan ole myöskään huono idea ajaa väliin muutama pidempi pk, kelien niin salliessa ja sisällyttää tuohon loppuun muutamat lyhemmät intervallit.
Ja noin vähän mietinkin, eli otetaan ss:lla löysät pois ja aletaan miettimään ensi kaudella pidemmällä aikavälillä järkevämpää ohjelmaa. Tärkeintä minulle nyt on nyt tajuta, ettei oikeasti vielä tajua kestävyysurheilusta yhtään mitään![]()
Totean, että vertaisarvioidut tutkimukset asiasta ovat korkeatasoisia, mutta eivät välttämättä anna oikeaa kokonaiskuvaa. Jos ajatellaan noin interventiona on polarisoitu harjoittelu selvästi "sweet spottia" vaikuttavampaa. Mutta edelleen tarvitaan lisätutkimusta. Valmennusopin osalta tutkimusten yhtenä ongelmana on suhteellisen pienet otoskoot, jolloin jo se itsestään vaikeuttaa monien väliintulevien muuttujien kontrollointia. Tässä kohtaa esim. harjoitushistorian kontrollointi on vaikeaa. Miten se, oletko edelliset 8 viikkoa harjoitellut polarisoidusti tai kynnysten välille painottuen vaikuttaa siihen, miten polarisoitu vs. kynnysten välille painottuva haroittelu "puree", olisi esim. mielenkiintoista selvittää. Käytännössä tämä asetelma tuo uuden näkökulman "lisää samaa" vs. "erilaista" erottelun muodossa. On aivan mahdollista, että 8 viikkoa polarisoitua on "sweet spottia" vaikuttavampaa, kun urheilijalla on taustalla jo entuudestaan 8 viikkoa "sweet spottia". Vastaavasti polarisoitu ei välttämättä ole niin vaikuttavaa, kun taustalla on jo alla polarisoitua.
Tutkimukset, joissa on puolestaan jaettu menestyneiden urheilijoiden urheilu-uran harjoitteet puolestaan eri harjoitusalueisiin, antavat vain tämän jakauman, mutta jättävät ajalliset vaihtelut tarkastelun ulkopuolelle. Ja edelleen näissä on hieman horjuvuutta sen suhteen, miten tämä harjoitusaluejakauma lasketaan. Esim. 20 tuntia viikossa wattimittarin kanssa harjoittelevan kohdalla voi 4 tuntia (20 %) yläkynnyksen yläpuolista harjoittelua viikossa olla tekemätön paikka. Eihän se ole esim. kuin 48 kappaletta 5 minuutin VO2max-vetoa viikossa.
Pahoittelen harhautumista varsinaisesta aiheesta.
Polarized tai VK2 mallien soveltuvuus pitää itse kokeilla. Non-responder on avainsana engl mailmaan. 80/20 ei tarkoita että 20% ajasta mennään täpöillä
Mutta ei tämä välttämättä ole edes niin yksinkertaista, että joku on non-responder vaan, että hänen tilanteensa voi juuri sillä hetkellä olla sellainen, että vastetta ei tule. Kommentoin lähinnä sitä, että evidenssi on tällä hetkellä polarisoidun harjoittelun puolella, mutta paljon on aukkopaikkoja tietämyksessämme. Kun nyt viitattiin tutkimuksien tuottamaan tietoon.
Voi olla, että noiden kahden mallin parempi soveltuvuus on yksilöön liittyvä tai tilanteeseen (harjoitushistoria yms) liittyvä ominaisuus. Tai näiden yhdysvaikutus. Kokeilemalla saa silloin tietää, miten valittu harjoitusmetodi vaikutti, mutta ei sitä mitä olisi tapahtunut, jos olisi valinnut toisin. Ja jos taas tekee blokkeina nämä peräjälkeen, ei voi saada tietää, mitä olisi tapahtunut päinvastaisessa järjestyksessä. Vielä on tilaa siis tutkimukselle, joka syventää tätä koskevaa tietoa.
Jos kyse ei ole 80/20 liittyen aikaa, niin miten tämä jako määrittyy?
Ja jos käytetään jaon perusteena aikaa eri intensiteettialueilla ja sen mittarina sykettä, niin miten tämä on siirrettävissä tehopohjaiseen harjoitteluun? Johon säikeemme FTP:stä liittyy.
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/1...4.00418.x/full
http://fftri.com/files/pdf/Esteve-La...CR,%202007.pdf
Mun pointtini on, että polarisoidussa voi 20 olla aivan helvetillisesti liikaa tehoharjoittelua.
Sent from my iPad using Tapatalk
244W FTP mitattu tänään 20 minuutin testin perusteella ja samainen ss-pohjainen peruskuntoproggis alkamassa kuin PastilZillakin. Varsinaisia tavoitteita ei ole muuten kuin saada volyymit ja tehot korkeammiksi kuin menneellä kaudella.
Jos Sweet spotit ei toimi, voin aina aloittaa pohjan rakentamisen perinteisemmin menetelmin myöhemmin talvella. Pieleenmeno kuitenkin tarkoittaisi todennäköisesti että kynnysteho on noussut vaikka peruskunto ei olisi hyvässä hapessa myöhempää kautta ajatellen.
Sent from my SM-G900F using Tapatalk
Olen varmaankin lukenut samoja kirjoituksia kuin Scade ja PatilZ, ja pidän niitä ihan vakuuttavina, tosin noilla varauksilla mitkä PatilZ toi esiin.
Itse olen saanut aikaan ihan hyvää kehitystä polarisoimalla, karkeasti 85-15 aika tehoalueilla -jakaumalla (toteutunut lähempänä 87-13). Kevyt reilusti alle alakynnyksen ja kovat vetoina yli yläkynnyksen. Käytän critical poweria, koska testaaminen on helpompaa niin: ei tarvitse luukuttaa tuntia eikä käyttää korjauskertoimia. Keskialueilla tulee toki tehon osalta käytyä joissain mäissä, sykkeen kanssa ei niinkään, mutta harvoin tarkoituksella. Osa kehityksestä tuli varmasti ilmaiseksi, kun palasin tauon jälkeen ajamaan enemmän. Kuitenkaan en ole varma, olisiko tehoharjoittelun määrän kasvattaminen tuonut parempaa tulosta. Tuskin. Kehittääkö kevyt PK-määrä minua? Aivan varmasti kehittää, vaikkei määrät ole eläimellisiä. Lisäksi 80/20 jakauma olisi voinut tällä sapluunalla olla tekemätön paikka. Kolmen kuukauden harjoittelulla CP oli syyskuussa 275W, FTP inan vähemmän.
Mutta, mutta. Koska monella tavalla voi aivan ilmeisesti kehittyä, niin ehkä POL vs SS -filosofioiden vertailua oleellisempaa olisi puhua ihan vaan perusteista, kutenmiten rakentaa progressiota kokonaisharjoitteluun ja sit erikseen esim vetoihin kun kehittyy. Lisätäänkö volyymia vai tehoja? Lisätäänkö ärsykettä nostamalla vedon tehoa, lisätäänkö vedon pituutta, lisätäänkö toisto(ja), leikitäänkö palautumisjaksoilla, jne?
Käytän itse vedoissa sellaista metodia, että perusvetoseteissä (4x6-10min ja 4x15min) palautumisaika on vakio (2min) ja tähtään tasatehoiseen sarjaan, mutta aloitan silloin tällöin sarjan päälle yhden lisätoiston jos tuntemus on ollut hyvä. Jos lisätoisto menee sarjan tavoiteteholla maaliin, olen kovempien vetojen kanssa nostanut tehoa. Pidemmissä olen pidentänyt vetojen mittaa. Voisi ehkä kokeilla myös sitä, että pitäisi kovemmissa tehon ennallaan mutta lisäisi yhden toiston.
research & destroy
Pysytellään nyt vielä hetki harhautuneella polulla. Ilman muuta totta, että tutkimus ei ole täydellistä ja kaipaisi vielä paljon täydennystä. Otoskoot, erityyppiset tutkimukset, yms. aiheuttavat varmasti paljon päänvaivaa, mutta toisaalta voisi olettaa, että niiden vaikutukset osuvat jokseenkin tasaisesti molemmille puolille. Itse ehkä puollan tuota polarisoitua harjoittelua lähtökohtana sen takia, että vastakkaisia tuloksia on vaikea löytää. Kuitenkin kun sitten tullaan tutkimuksista käytännön valmennukseen, niin jokainen henkilö on silmissäni yksittäistapaus. Silloin on ihan sama millä mallilla mennään kunhan toivottuja tuloksia tulee. Kuitenkin perusprosessina määritetään ensin yksilön tavoitteet, ominaisuudet ja tausta. Sen suunnittelen harjoitusohjelman sen mukaan millä ohjelmalla todennäköisimmin saadaan tulosta. Tätä seuraa toteutusjakso, jota puolestaan seuraa uusi testi- ja analyysivaihe, jolloin tarkastetaan ovatko tulokset odotusten mukaisia vai niistä poikkeavia, jolloin puolestaan lähdetään taas pyörittämään samaa ruljanssia uudelleen.
Sykkeen ja tehon eroavaisuuksia jakoon olisikin mielenkiintoista tutkia ja ainestokin siihen on valmiina olemassa jos se vaan saadaan käyttöön. Tuo 80/20 jakauma on mielestäni vain tuollainen helpotettu nyrkkisääntö sehän voi vaihdella 80-95% välillä riippuen ennen kaikkea kevyen harjoittelun kokonaisvolyymista. Oma tulkintani ja ymmärrykseni aiheesta on, että ennemminkin naulataan keskiarvoisesti se n. 2 kovaa treeniä per viikko ja loput sitten pääosin pk:ta (ja voimaa). Hieman kokonaisprosenteista voi tarkkailla kovan treenin annostelua, jolloin vähemmän harjoitelleella ja huonokuntoisemmalla riittävä vaste saadaan jo 4x5'/2' treenillä (näin esimerkkinä) kun pidemmälle kehittynyt yksilö tarvitsee suuremman ärsykkeen (esim. 8x5'/2') samalla suhteellisella intensiteetillä. Samalla myös se absoluuttinen intensiteetti vaikuttaa prosentuaaliseen jakaumaan kun kovemmilla intensiteeteillä ei pysty niin kovia kokonaismääriä kerryttämään.
Erittäin hyvä huomio. Mikäli tuijottelee vain eri alueilla kertynyttä aikaa jää yksi merkittävimmistä palasista pois harjoittelusta. Nousujohteisuus/ärsykkeen kasvattaminen tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua on ihan perus kulmakiviä harjoittelussa. Valmennettavien kehitystä tarkkaillessa tuo nousujohteisuus harjoituksissa on kyllä parhaimpia selittäjiä kehityksen suunnalle, jos (kovissa) harjoituksissa ei ole nousujohteisuutta havaittavissa, niin harvoin sitä on myöskään suorituksessa tai testituloksissa. Polarisaatio/SS on sitten vain erilaisia tapoja muodostaa sellainen harjoitusohjelma, joka tukee nousujohteisuutta.
Palataan taas lähemmäksi ketjun aihetta. Riittävän tiheään testattu FTP on kyllä ihan erinomainen työkalu tuon nousujohteisuuden tarkasteluun (painottuen toki yhteen kunnon osa-alueeseen), ja sillä saa myös hyvin harjoitukseen määritettyä yksilön kehityksen vauhtia vastaavan nousujohteisuuden kun jaksojen sisällä harjoitukset ovat sen hetkisen FTP:n mukaan nousujohteisia ja jaksojen väliset korotukset sidotaan muutokseen FTP:ssä. Tällöin ei mielestäni ole niin suurta merkitystä sillä onko FTP täsmälleen oikein arvioitu, kunhan se on arvioitu samalla testillä ja menetelmällä. Toki esimerkiksi anaerobisen puolen nousujohteisuus kannattaa sitten mallata jollain muulla testillä ja pk-treenien nousujohteisuuden erottaisin tuosta FTP:stä.
En jaksa lukee kaikkia tarinoita, mut en tajua miksi se FTP-testi pitää ajaa trainerroadilla? Eikö siis muuten pysty ajaa 5+20min täysiä? Eihän ulkonakaan se trainerroad oo mukana?
https://www.instagram.com/xtranza/
Samahan se on millä ajaa. Yhtä lailla se padi/PC/matkapuhelin jossa se Trainerroad pyörii ottaa dataa vastaan tehomittarilta kun Garmin ottaisi. Ei tuo sitä dataa mitenkään muuta. Trainnerroadissa nyt on vaan nätimpi käyttöliittymä ja valmiit treenit joissa ne intervallit määritetty. Ei tarvi Garminista painaa "lappia" vetojen alussa ja lopussa.
Tämä siis ainakin tyhmän trainerin kanssa (Turbo Muin) Trainerroad ei tee käytöstä yhtään sen monimutkasempaa kun Garmin. Päinvastoin, ei tarvi muistella monesko VO2 veto on menossa kun ei enää päässä muutenkaan järki siinä vaiheessa kulje.
Joo, ja ainakin minä ajan nuo testit vain sen vuoksi, jotta trainerroadin treenit sattuvat paremmin kohdilleen. En siis oikeasti aja niitä pelkästään foorumille postattavaksi. Vähän sama kuin se, että ulkonakin ajetaan vain sen vuoksi, jotta saadaan jälki stravaan
Antin mielestä on edelleen väärin ajettu, jos siinä 5min vedossa ei aja uusia maksimiwatteja. Omasta mielestäni se toistettavuus on vaan parempi, kun TR antaa siihen 5min vetoonkin jonkin viivan johon tähdätä. Itselläni näyttää jääneen tuo 5min veto noin 30w päähän maksimeista.
Ja tosiaan siinä erg moodissa älytrainerilla trainerroad on törkeän helppo. Softa päälle ja polkemaan. Näppiksen kun unehtaa liian kauas, niin et saa edes tiputettua intervallien tehoa millään.
Vaikka erg-moodia käytänkin, tekisi mieli väittää, että paaton tuossa juurikin perusteli, miksi ei kannattaisi käyttää ergiä kovemmissa intervalleissa. Silloin nuoruudessa, kun oikeasti urheili, niin kehittävimmät treenit taisi olla ne, joissa joutui kaivamaan syvältä tahdonvoima viedä viimeinenkin veto loppuun. Kun ei ne kisatkaan aina helppoja olleet, niin jotenkin mä ainakin itse hyödyin siitä, että treeneissä tuli myös harjoitettua henkistä kovuutta. Keskeyttäminen on oikeasti helppoa, kun aivot väittää, että nyt ollaan lopussa.
Kun kaikki wattimitatut ajot menee Xertiin, se laskee ajokohtaisesti Treshold Powerin (about sama kuin FTP). Ei periaatteessa tarvitse ajaa erillisiä testejä ikinä. No, olen nyt uskon vahvistamiseksi sekä ajanut FTP -testiä että käynyt Teskussa viime vuosien tapaan laktaatti-testissä, ja kyllä tuo systeemi näyttäisi toimivan. Tulokset ja kehitys ovat linjassa.
Teknologia Xert-verkkopalvelussa on ilmeisesti sama kuin ajonaikaista FTP-mittausta tekevässä Garmin-appissa. Pakko se on uskoa, että hyvillä algoritmeilla wattidatasta saa paljon enemmän irti kuin hetkelliset, keskimäääriset tai normalisoidut watit. Lopetan FTP:n erillistestailun tällä tietoa tähän.
Sent from my iPad using Tapatalk
Juu, se tehosäädin on kyllä pidettävä lähellä, kun noita lyhyitä ja kovia settejä alkaa ajamaan. Erg ei anna yhtään anteeksi. Jos mielenlujuutta löytyy, niin vedot eivät kyllä hiivu loppua kohden.
Tällä tosiaan tarkoitin sitä, ettei ergn kanssa ole mahdollisuutta höllätä vetoa nin helposti. Jos setti on ollut liian kova, niin se vaan jää kesken.
Samoja havaintoja kuin Kommuutterilla tuosta Xert palvelusta.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Henkisestä kovuudesta puheen ollen myös erittäin hiljaa ajettava palauttava treeni/lenkki harjoittaa myös yläpäätä ettei ratkea ajamaan kuitenkaan nopeammin kuin mitä on ajatellut. Itselläni on kynnys ottaa enemmän irti sisätreenissä kuin ulkona ja varmaan muillakin kun on houkutus lopettaa treeni koska vain vaikka luonto ei antaisikaan periksi.
Kirjanmerkit