Meillä ketjut pysyivät hyvin paikallaan ensimmäisen tarhamatkan. Tietysti ajettiin mennen tullen Mutapolkua Kymijoen rantaan, koska se on kaikista meistä hauskin reitti. Paluumatkalla tyttö ajoi Orbealla hienosti sillan jäänteiden yli. Paikalla on betoninen sillan runko, jonka kannen aukot on täytetty kivillä ja maa-aineksella. Aikuisten pyörälle helppo, mutta pienelle vaikea paikka. Ketjut pysyivät pompuissa paikoillaan ja tyttö satulassa. "Minä osasin!", kuului iloinen huuto sillan toisella puolella.
Ketjuja pudottelevalle 20-tuumaiselle oikotie onneen on siis jäykempi takavaihtaja. Olisihan punainen nw-ratas ollut hieno, mutta sellaista ei ollut joutavana, eikä se pikku-Orbean kampiin sopisikaan. Vaihtajaksi suosittelen 20-tuumaiseen lyhythäkkistä mallia, koska samalla saa häkin edes vähän ylemmäs.
Yllättäen pienempi sisarus halusi kokeilla myös pyörää, ja ajoikin sillä muutaman metrin. Isin rahapussi parkaisi jokaisella metrillä.
Kirjanmerkit