Kokeilemalla selviää itselle sopivin, ei noissa rungoissa merkittäviä eroja ole. Felt, Specialized ja Giant ovat isoja valmistajia ja F5:llä, Tarmacilla sekä TCR:llä on takanaan pitkä kehitystyö isoilla resursseilla. Stevens on muihin nähden pieni merkki, ja sillä perusteella voisi mieltää rungon suunnittelun vähemmän hienostuneeksi kuin nelikon muissa pyörissä. Jos epäilet runkojen kestävyyttä niin niissä ei ole normaalikäytössä vaikuttavaa eroa. Runkomittojen ja -materiaalien synnyttämät ajotuntumaerot löytyvät parhaiten koeajamalla.

Giantilla taitaa olla kaikissa malleissa standardista poikkeava keulan kaulaputken halkaisija. Tarkoittaa sitä, että ohjainkannatinvalikoima on huomattavasti kapeampi, koska kaulaputken yläpään halkaisija ei ole normaali 1 1/8". Se voi osoittautua hankaluudeksi jos ohjainkannatinta on tarve vaihtaa. Toki jälleenmyyjän saa varmasti tilaamaan Giantilta juuri tarpeeseen sopivan kannattimen.

Toinen kytättävä juttu on keskiöstandardi. Hiilikuiturunkoja valmistetaan nykyään laajalti prässättäville keskiölaakereille tarkoitettuna. Prässätty keskiölaakeri voi olla ongelmallisempi kuin perinteisempi kierteellinen keskiölaakeri. Jos haluaa helppohoitoisen pyörän, kierteelliset keskiöt (BSA ENG tai BSA ITA) ovat helpompia kuin prässättävät vaihtoehdot. Antamillasi tiedoilla ei selviä kuin että Tarmacissa ja TCR:ssä on prässätty keskiö, F5 ja Izoard ovat tähystämättömiä.

Kolmantena vaijereiden tai kaapeleiden läpiviennit. Nykyään hiilikuiturungot varustetaan lähes poikkeuksetta läpivienneillä sisäisiä vaijerivetoja varten. Valinnanvaraa perinteisten ulkoisten vaijerivetojen muodossa ei siis juurikaan markkinoilla ole, eikä sisäisetkään ole huonot mutta niissä on monia toteutustapoja. Toiset on herkempiä esim. rämisemään tai muuten resonoimaan kuin toiset, toiset voivat olla hermoja raastavan haastavia vaijeriasennuksessa ja toiset taas lähes yhtä helppoja kuin ulkoiset vastaavat. Läpivientien toimivuus selviää oikeastaan käytön seurauksena.