Lainaus Alkujaan tämän lähetti CamoN Katso viesti
Olen ymmärtänyt niin, että huipputason kestävyysurheilijoilla on säännönmukaisesti sekä korkea aerobinen että anaerobinen kynnys, jotka on puskuroitu korkealle isoilla harjoitusmäärillä ja vuosien työllä. Kun kynnykset ovat korkealla, "kisavauhti" on suhteellisesti tarkastellen erittäin lähellä "maksimivauhtia" ja 95% kisavauhdista on energia-aineenvaihdunnallisesti huomattavan paljon helpompaa kuin 100%, jolloin kilpailun suvantovaiheissa palaudutaan nopeasti ja pystytään toistamaan ylivauhtisia iskuja lukuisia kertoja suorituksen aikana. Luonnehtisitko Scade huipputason kestävyysurheilijaa näiden ominaisuuksien suhteen erilaiseksi, jos stereotyyppi on ylipäänsä olemassa?

ps. En ymmärtänyt edellisen viestin jälkimmäisestä puolikkaasta juuri mitään, eli keskustelu velloo suunnilleen hilseeni korkeudella.
Kiitokset hyvästä viestistä! Kyllähän huipputason kestävyysurheilijoita kuvastaa hyvin nuo mainitsemasi ominaisuudet eli kynnystasot ovat korkealla suhteessa maksimihapenottoon (joka tokin on sekin korkealla tasolla). Tällöin käy juuri kuten kuvasit eli perusvauhti kisassa on helpompaa ja palautuminen rykäisyistä nopeampaa. Harjoittelua on tosiaan tuolloin taustaan tyypillisesti vuosikymmenen luokkaa, jolloin pk-tunteja on kertynyt se n. 10 000.

Käytännössä kun tarkkaillaan kestävyysurheilijoiden tyypillistä huipulle niin tyypillistä on suht nuorena (n. 20-vuotiaana) saavutettu maksimihapenoton taso, joka pysyy harjoittelun myötä suht ennällään. Maksimihapenotto on ominaisuuksista suhteellisesti nopeammin kehittyvä (mitokondrioiden kasvu, yms. on kuitenkin kohtalaisen nopeaa). Pientä hidasta kasvua saattaa tulla toki sydämen iskutilavuuden kasvulla, mutta tuokin saavutetaan tyypillisesti nuoruusvuosien kestävyysharjoittelulla. Pitkät ja hitaat adaptaatiot kohdistuvat sitten noihin kynnysominaisuuksia kehittäviin seikkoihin, esimerkiksi lihassolutyypin mukautuminen ja verisuoniston kehittyminen on pitkä ja hidas. Samalla esimerkiksi rasva-aineenvaihdunta voi kehittyä vielä pidempään. Eli maksimihapenotossa saavutetaan se katto suht aikaisin ja tämän jälkeen pohja kasvaa pikku hiljaa näin tiivistetysti.

Tämä toki ei täysin selitä minkä takia esimerkiksi pyöräilyssä on niin eri ominaisuuksilla menestyviä ajatuksia, vaikka heidän harjoittelunsa on loppuen lopuksi hyvin samanlaista. Osaltaan varmaan pienet loppusilaukset harjoitteluun siirtävät tuota painotusta, mutta varmasti iso vaikutus on myös genetiikalla ja siitä mitkä ominaisuudet ovat luonnostaan vahvempia.

Loppu viestistä tuli ehkä turhan monimutkainen, lähinnä eksyin perustelemaan ajatusta polarisoidun harjoittelun takana.