Kiitokset vetäjille! Oli itselleni tosiaan ensimmäinen porukkalenkki ja kolmas maantielenkki ikinä. Perässä pysyin, mutta Velskolan mäet meinasi viedä viimeisetkin voimat. Vaimo kysyikin kotona, että oonko hengissä Näytin varmaan kuolleelta. Mukavaa oli ja lähden varmasti uudelleen!