Maastoajoon huonokuntoiselle Semifat, täysjousto vai jäykkäperä

[Pantti]

Millaista viisaammat suosittelee aloittelevalle pyöräilijälle kevyeen maastoajoon ja mikä malli rasittaa vähiten todella huonoja polvia jne. Tai onko käytännössä eroa? Käytettyjä olen ostamassa ja komponentit itsessään on aika tuttuja, mutta kannattaako keskittyä hakemaan semi fat, täysjousto vai jäykkäperäinen maatopyörä? Mikä on tavallaan kevyin ajettava metsässä ja poluilla?

[Fat Boy]

Riippuu paljon, mimmoisia ne polut pääosin on. Jos joutuu yhtenään keventelemään ahteriaan satulasta, voipi sanoa, että täysjousto rasittaa polvia vähemmän.

[JackOja]

Huonoille polville kevein vaihtoehto on ajaa pienillä vaihteilla korkella kadenssilla. Oli pyörä sitten mikä tahansa.

Olisko sähköpyöräkin vaihtoehto?

[Smo]

^Mulla kyllä polvea rasittaa mitä alempana penkki, putkelta ajettaessa polvi rasittuu vähiten. Käyttänyt kevyttä joustavaa polvitukea kun rikoin nivelsiteitä kajakilla uimahallissa muinoin.

Täysjousto saattaa olla painavampi ja sitä kautta rasittavampi mutta ei ole kokemusta täpäristä .. vielä

[H. Moilanen]

Määritelmä "todella huono polvi" ei kerro vamman laadusta ja kuntouttamiseen tarvittavan liikunnnan laadusta mitään. Tässä kannattaisi konsultoida alan ammattilaista, eikä tukeutua foorumin poikkilääketieteelliseen arvailuun. Vamman laatu saattaa olla jopa sellainen, että pyöräily aiheuttaa lisää vauriota.

Jos pyöräilyä on jo suositeltu ammattilaisen toimesta kuntoutukseen, silloin korkealla kadenssilla ja matalalla teholla tehty pyöräily on yleensä paras muoto, ellei ammattilainen ole muuta määrännyt. Maastopyöräilyssä teho nousee yleensä korkeaksi ja kadenssi jää matalaksi.

[nure]

Huonopolvinenkin ajaa millä vaan jos ajotekniikka ja kadenssi hallinnassa kuten Jack sanoo. Pyörän valinta pitkälti maastosta kiinni, ei helpoille poluille tarvi täysjoustoa hankkia välttämättä.

[SammyB]

^Mulla kyllä polvea rasittaa mitä alempana penkki,

Samma här.

[ahti]

Ei oikein selviä kuin kokeilemalla mikä pyörä ja varustus sopii minkäkin polvivaivan kanssa, ja se voi tulla kalliiksi.

Itselle fysioterapeutti suositteli ehdottomasti lukkopolkimia ja varoitti läskipyörien leveästä keskiöstä. Ei vaan löytynyt lukkojen asentoa missä polvi ei kipeytyisi niin palasin flatteihin. Ja leveämpi q-factor olikin polvelle parempi kuin kapea.

Metsäpoluilla suurin osa nivelkivuista tulee maaston epätasaisuuudesta. Paksuista renkaista ja jousituksesta en usko että on ainakaan mitään haittaa, päinvastoin. Ja mun nähdäkseni enemmän painoa tarkoittaa vaan enemmän työtä lihaksille, jos polkeminen tuntuu polvissa niin on liian iso vaihde.

Nivelrikkoisen polven kanssa joutuu kaikenmaailman hyppimiset ja muut akrobatiat jättämään minimiin. Komponentteja ja varusteita isompi apu on ollut kuitenkin surkastuneen jalan treenaaminen takaisin kuntoon, teki ajamisesta todella paljon mukavampaa kun on lihakset ja nivelsiteet kunnossa niin nivel ei ole ollenkaan niin pahassa rasituksessa.

Tuntuu olevan sen verran yksilöllistä että mikä toimii ja mikä ei että paha edes ammattilaisen mennä sanomaan. Nämäkin on vaan meikäläisen omia kokemuksia jotka pitää paikkaansa jollain muulla tai sitten ei, eli ei kun kokeilemaan

[ibeatyouanytime]

Iso Q-factor on ongelma kun rengas levenee. Kannattaa pitää se mielessä. Mitä pitempi niin sitä pienempi ongelma on leveä keskiö, koska reisikulma pienenee. Muutenkin pyörät on suunniteltu 180-183cm pituisia varten. Alle 170cm ja 28" kiekko on liian iso ja yli 28" on taas liian pieni. Tämä näin karkeasti yleistäen.

[marmar]

Kuten jo todettu, pyörällä ei ole väliä, jos löytyy riittävän kevyitä vaihteita ja penkki säädetty oikein.

[Mohkku]

Tätä asiaa on tietysti vaikea itse arvioida, kun omat polvet ei kipeydy. Koen kuitenkin, että suurin jousituksen hyöty tulee tärinöiden suhteen satulaan. Jousittamatonkin pyörä elää omaa elämäänsä polkimien ympärillä, kun kontaktipisteinä on kädet ja jalat, joissa molemmissa on pyörän liikkeen salliva nivel. Toki täysjäykkä hakkaa myös käsille, mutta ohjaustangon liikerata on erilainen kuin keskiön kohdalla. Siten aloittaisin testit jäykkäperäisellä. Tämä siksi, että siinä laadukkaasta pyörästä puhuttaessa kustannukset ja pyörän paino pysyy parhaiten kurissa. Toisaalta voisi kuitenkin olla viisasta osallistua esim. jonkun pyöräliikkeen tai maahantuojan testipäiville, jossa pääsee kokeilemaan erilaisia pyöriä ihan oikeasti, eikä vain perinteisen korttelin kiertämisen verran asfalttiteitä pitkin.

Pienellä vaihteella ajamisen tärkeys onkin jo useampaan kertaan todettu, mikä on hyvä asia. Toinen on tietysti polkujen vaativuus. Pienipiirteisessä maastossa tulee väkisinkin kohtia, jossa tulee runtatuksi pieniä kinkamia ylös jollain muulla kuin ihanteellisella kadenssilla. Kannattaa siis keskittyä toisen tyyppiseen maastoon. Onko muuten juuri maastoajo se juttu, mihin on halua vai voisiko esim. krossarilla sorateiden ajelu olla kiinnostavaa?

[paternoster]

Tosiaankin, jos kunto ja ehkä vielä ne polvetkaan eivät ole parhaassa tikissä puhdas maastoajelu ei olisi ensimmäisten pyöräilymuotojen joukossa mitä tohtisin lähteä suosittelemaan. Ehkäpä jokin täysjäykkä tahi gg riittävällä rengastilavuudella ja suunnaksi soratiet ja helpot metsätiet. Toistaiseksi toki on epäselvää mitä kevyt maastoajo ketjun aloittajalle tarkoittaa; joillekin se tarkoittaa juurikin metsäautoteitä ja toisille taasen kalliokinkamia joihin huonokoipiset eivät tohdi mennä edes kävellen.

[noniinno]

Täysjousto säästää kuskin voimia. Pikku hiljaa vaikeampaan maastoon, tai siis voihan alamäkivoittoista pätkää ajaa huonommallakin kunnolla vaikka teknistä olisikin. En näe pointtia cyclon ostamisessa ja hiekkatien suhaamisessa jos maastoon haluaa. Sitten vaan pidentää lenkkiä kun kunto nousee. Ei niitä ylämäkiäkään kannata vältellä, voihan pyörää vaikka työntää välillä.

[Fat Boy]

Ja ainahan löytyy sähköistä avustusta.

[Mohkku]

Jep. Täysjoustosähköläski on varma valinta (päästä rahoistaan eroon).

https://www.electrobike.fi/haibike-s...ll-fatsix.html