Valokuvauksellista keskustelua.

[Jami2003]

Itse kuvasin paljon pimiö aikaan mutta tietokone ja internetin/sosiaalisen median valokuva ähkyn jälkeen en ole kuvannut luin kännykällä lenkkejä jne itselle merkityksellisiä aiheita.

Kun netti on täynnä toinen toistaan hienompia kuvia ja kuvat tosiaan tehdään tietokoneella niin ei meinaa innostaa mokomaan tulvaan omia enää lisäillä...

[JiiPee]

Kuinka teillä tuo kuvauksen motivaatio säilyy? Minulla se on aina ollut kovin vaihtelevaa. Tulee kausi kun kuvaaminen kiinnostaa vallan kovasti ja sitten se pikkuhiljaa hiipuu pois.

Ja nyt viime aikoina olen huomannut että ne "kuvauskaudet" lyhenee kokoajan ja niiden välille jäävät lepokaudet pitenee pikku hiljaa.
Yksi motivaation karkoitus on tämä halvatun tietokone. Sen kanssa touhuaminen on kyllä äärimmäisen tyhmää hommaa.

Hyvä kysymys. Kuvat kertoo usein puolestaan, mulla välillä into kateissa totaalisesti ja sen kyllä huomaa. Elämäntilanteet vaikuttaa ja aamu-unisuus
Minä olen se kaveri joka ei saa koskaan kuvaa parittelevista joutsenista aamu-usvassa
Sitku inspis katoaa, sitä on pirun vaikea saada takaisin. Mutta periksi en anna, minä taivu en koskaan, tahdon vaan yrittää....

[Ohiampuja]

valokuva ähkyn jälkeen en ole kuvannut kuin kännykällä lenkkejä jne itselle merkityksellisiä aiheita...

Täällä samat sanat. Kännykällä otetaan muutamat lenkki-kuvat Instagramiin ja sitten kameralla kuvataan kotona lasten seikkailuja.

Sellaiset kameran roudaamiset kansallispuistoihin ovat jääneet täysin pois. Ja ne oli ennen kuvausharrastuksen parasta antia...

Ps. Olen nyt pari kertaa unohtanut kännykän vahingossa autoon ja se olikin kovin vapauttavaa. Sai ihan rauhassa katsella Tall Ship Racen laivoja kun ei ollut edes puhelinta mukana.
Pitäisiköhän lopettaa koko kuvaaminen vähäksi aikaa...

[Malamuutti]

Kuinka teillä tuo kuvauksen motivaatio säilyy? Minulla se on aina ollut kovin vaihtelevaa. Tulee kausi kun kuvaaminen kiinnostaa vallan kovasti ja sitten se pikkuhiljaa hiipuu pois.

Ja nyt viime aikoina olen huomannut että ne "kuvauskaudet" lyhenee kokoajan ja niiden välille jäävät lepokaudet pitenee pikku hiljaa.
Yksi motivaation karkoitus on tämä halvatun tietokone. Sen kanssa touhuaminen on kyllä äärimmäisen tyhmää hommaa.

Jos ei ole huvittanut kuvata, en ole kuvannut. Matkaräpsyjä/lasten touhuja tulee välillä otettua, mutta joskus menee viikkoja, että kamera ja objektiivit ovat tuossa hyllyssä ilman, että tulee niihin edes koskettua.

Nyt on sitten taas erään vuotuisen hieman suuremman kuvahankkeen aika ja kun siihen tarvittavat kuvat on otettava, kiinnostus herää siinä samalla kun kehittelee jotain itselleen uutta, teknisiä juttuja tai uusia ideoita hyvin kalutusta teemasta. Kone runksuttaa juuri noin sataa raakakuvatiedostoa jiipegeiksi.

[Malamuutti]

Kone runksuttaa juuri noin sataa raakakuvatiedostoa jiipegeiksi.

Kyllähän tuosta ihan käyttökelpoista kuvaa saatiin.

[Ohiampuja]

Joskus menee viikkoja, että kamera ja objektiivit ovat tuossa hyllyssä ilman, että tulee niihin edes koskettua.

Minulla voi mennä puoli vuotta...

Kone runksuttaa juuri noin sataa raakakuvatiedostoa jiipegeiksi.

Onko Photari Elementsissä tai Adobe Camera Raw softassa jotain automatic-tyyppistä JPG kääntöä? Jotain mikä vastaisi kameran omaa JPG käännöstä. Eli joku helppo millä pystyisi tekemään ns. toisarvoisia JPG kuvia nopeasti.

[fiber]

Olen kyllä ollut tyytyväinen Nikonin nykyrunkojen tapaan tehdä jpg. Useimmiten nappaan talteen vain tärkeimmät ruudut NEF/RAW-tiedostoina, ja muuten mennään pakatulla. Varsinkin nykyinen D750 tekee kelpo jälkeä. Duunissa on kaksi Canonia, ja niiden jpg-laatu on selkeästi heikompi.

Lemmikit (vaimon blogia varten), matkat (omaksi iloksi ja kuvakisoihin) ja työhön liittyvä viestintä (hanketiedotus ym) ovat syitä miksi ei kyllä mene viikkoakaan ilman kameraa. Tosin nyt ovat kaikki kunnianhimoisemmat projektit jääneet syrjään. Samalla olen miettinyt mikä on "kamera", kun samaa virkaa hoitavat myös esimerkiksi puhelin ja GoPro.

Viimeksi liikahdin nimenomaisesti kuvaamisen vuoksi kesä-heinäkuun taitteessa, kun kävimme päiväretkellä Lohjansaaren tammia katsomassa.

[Concorde]

Liukuvärjättyä Nässyä

[Esko]

Kuinka teillä tuo kuvauksen motivaatio säilyy? Minulla se on aina ollut kovin vaihtelevaa. Tulee kausi kun kuvaaminen kiinnostaa vallan kovasti ja sitten se pikkuhiljaa hiipuu pois.

Ja nyt viime aikoina olen huomannut että ne "kuvauskaudet" lyhenee kokoajan ja niiden välille jäävät lepokaudet pitenee pikku hiljaa.
Yksi motivaation karkoitus on tämä halvatun tietokone. Sen kanssa touhuaminen on kyllä äärimmäisen tyhmää hommaa.

Toisin kuin joillakin muilla vastanneilla, allekirjoittaneella aktiivisuus kasvoi huomattavasti digiaikaan siirtymisen seurauksena ja myös kuvaustaidot ovat sen myötä huomattavasti parantuneet. Kyllä harraste olisi paljon huonommalla tolalla jos vielä kuvattaisiin dialle (ja filmille). Mutta juu. Harvemmin tulee varta vasten lähdettyä minnekään hakemaan kuvauskohteita. Lähinnä niin että kamera kulkee yleensä mukana (paitsi töissä ja kauppareissuilla yms.) ja kun kuvattavaa tulee vastaan, se haetaan/kaivetaan esille ja aletaan kuvata. Ja tietysti kotona kaikki kuvataan "oikealla" kameralla. Kuva-arkiston hakemistot kertovat että jotain on kuvattu järkkärillä 155 päivänä tänä vuonna, joten mitään pitkiä taukoja ei ole päässyt tulemaan. Pääosa noista hakemistoista toki sisältää perhekuvia. Mutta kyllä ne perhekuvatkin yritetään ottaa hyvin eikä räpsien ja roiskien, esim. eilen tuli harjoiteltua panorointia pikkuisen keinuessa keinussa ja juostessa pallon perässä.

Sen sijaan kuvien säätäminen ei juuri tunnu kiinnostavan (ongelmana on toki ollut myös vanhentunut tietokone jolla työ on kovin hidasta - uusi nyt on kyllä ollut odottamassa käyttöönottoja jo jonkin aikaa). Usein sitä on tullut säädettyä korkeintaan jotkut erityisemmin hyvin onnistuneet tai erityisemmin kiinnostaneet ja ehkä sellaiset, joita on ollut tarkoitus lähettää tutuille, jos nekään. Vuosien kuvakokoelmat ovat raakkaamatta ja säätämättä. Ajatus oli ehkä laittaa tännekin pari otosta tästä kesälomilta; Tall Ships Racen aikaan olin Turussa kälyn nimppareilla ja samalla kennolle tarttui rypäs laivakuvia, ehkä joku niistä. Sitten viime vuosina on ollut tuuria osua monta kertaa sattumalta turilaiden parveilupaikoille ja tällä kertaa onnistuttiin saamaan jotain käyttökelpoista kuvamateriaaliakin lentävistä koppakuoriaisista, sellaiset jotain 5+ ruutua, ehkä joku niistä. Ehkä, ehkä sitten tässä joku päivä.

Onko Photari Elementsissä tai Adobe Camera Raw softassa jotain automatic-tyyppistä JPG kääntöä? Jotain mikä vastaisi kameran omaa JPG käännöstä. Eli joku helppo millä pystyisi tekemään ns. toisarvoisia JPG kuvia nopeasti.

Ainakin Canonin Digital Photo Professionalissa (eli Canonin omassa ilmaisessa raw -kääntimessä) tuo onnistuu. Sen kun käynnistää ohjelman, valitsee halutut kuvat ja painaa Batch Process ja jpegit tulevat niillä säädöillä kuin kuvissa alunperin oli. Halutessa myös koon voi määritellä alkuperäistä pienemmäksi.

[Hartsa69]

Iippone kun "aina" kerran on mukana, niin olen sillä räpsinyt. mitään hirveetä innostusta ei ole ollut kuvata, vaikka melkein joka päivä liikkuu tuolla metsiköissä. Mutta niin tiukoille on vejetty mustikoitten yms. tiiraaminen ettei ehdi kuvailemaan ehkä vielä innostus iskee...
[IMG]Tender Tuesday by Hartsa T, on Flickr[/IMG]

[Tapiiri]

Itse parantelen kuvausmotivaatiota kokeilemalla jotain itselle uutta, esimerkiksi makrohommia.

Jäkälää:

[Ohiampuja]

Yksi innon latistaja on ollut kuvien käyttö, tai siis sen puute. Nytkin koneella on hienoja kuvia Islannista ja Tokiosta, joista piti tehdä vaikka millaisia tauluja seinälle.
Mutta ei, en vaan saa aikaiseksi että hieroisin kuvat itseäni tyydyttävään muotoon. Siellä ne tuhannet kuvat nyt makaa käyttämättömänä koneella.

[samooja]

Mieluummin kuntoilen, kuin kuvaan. Kumpikin on yksinäistä hommaa.

[H. Moilanen]

Meikäläisen kuvaustauko on kestänyt varmaan kohta 3 vuotta. Kännykkäkamera on huomattavasti helpompi kantaa mukana ja sillä saa riittävät ruudut muistojen helminauhaan. Siksi selkärepullinen järkkäriä jää varsin usein pois reissusta. Pitäiskin varmaan myydä kamat, tai lähinnä putket, kun niillä on vielä jonkin verran rahallista arvoa. Runko taitaa olla jo vintage-osastoa.

[Smo]

Känny kulkee retkillä mukana kun Sports-trackeriin dokumentoi paikkoja, pokkarikin aika helposti. Isompi kamera oli meren jäillä kun piti parempaa videoo, reissuun kyllä mukaan jos jaksaa kantaa.

[arctic biker]

Kuinka teillä tuo kuvauksen motivaatio säilyy? Minulla se on aina ollut kovin vaihtelevaa. Tulee kausi kun kuvaaminen kiinnostaa vallan kovasti ja sitten se pikkuhiljaa hiipuu pois.

Ja nyt viime aikoina olen huomannut että ne "kuvauskaudet" lyhenee kokoajan ja niiden välille jäävät lepokaudet pitenee pikku hiljaa.
Yksi motivaation karkoitus on tämä halvatun tietokone. Sen kanssa touhuaminen on kyllä äärimmäisen tyhmää hommaa.

Mulla jossain siinä Digi ja pimiöajan välillä hävis. Aika moni tuttu ja kaveri oli ammattitaiteilija ja noitten kanssa kun värkkäs niin huomasin jotta omat rahkeet oli aikas pieniä.

http://www.ksml.fi/kulttuuri/Millain...alainen/378138
Pertin tekemisiä ihaillen seuraan ja tiijä jos tässä eistyis kameran kanssa mukaan, idea ei ole minusta eikä Pertistä kiinni. Omaishoitajan liikut on vähissä.

[Halloo halloo]

Animaatio-ohjaaja Priit Pärnin sanoin: "Mielikuvitus on lihas, sitä voi kehittää."

Ei kuvien tarvitse olla joka kerta mestarilaukauksia.

[JiiPee]

Ei tarvitsekaan, varsinkaan kun kuvaa omaksi ilokseen. Unohtui mainita tuossa edellä, itse saan motivaatiota ja intoa kuvaamiseen viikon kuva projektin väkertämisessä. Joitain vuosia takaperin oli niinkin tärkeetä hommaa olevinaan, että en kelpuuttanut kuvausvälineeksi kuin "oikean kameran"
Sopivan väljän pipon löydyttyä, nyttemmin kelpaa laite kuin laite.
Tässä tältä vuodelta kuvattua tuotosta:
https://jiipeen.otokset.fi/kuvat/Viikon+kuva+2017/

[Mika K]

Vaihtelevaa on kuvaaminen eli välillä ei kiinnosta pitkiin aikoihin olleskaan ja välillä taas iskee inspis. Toisinaan myös tuntuu ihan kännyllä saavan irti aika hyvääkin tavaraa, jos sille päälle sattuu ja planeetat on oikeassa asennossa. Toisinaan taas ei vain onnaa sitten ei millään, että sais itteään tyydyttävää aikaiseks..

[Halloo halloo]

^ No ainakin sait täällä ison hymyn aikaiseksi.

[Hartsa69]

[IMG]17.8 by Hartsa T, on Flickr[/IMG]

[Mika K]

^ No ainakin sait täällä ison hymyn aikaiseksi.

Juu, yritä ny siinä kuunnella musaa tuollaisen tuijottaessa vaativasti. Damn bird

[Concorde]

Paloihan se sitten vähän puhki... No, kaikkee ei voi kännyltä odottaa.

[Just4fun]

^Onko tuo optinen harha vai miksi sateenkaaren toisella puolella (sisäpuolella) taivas on vaaleampi? Ennenkin miettinyt ja kysellyt asiasta mutta en ole saanut vastausta.

[Hartsa69]

Tämä ei ole itse ottama, saako laittaa.. vuosi, paikka, henkilöt ja kuvaaja hukassa..

[IMG]Skannaus 401 by Hartsa T, on Flickr[/IMG]

[JackOja]

^mää en tunne noista ketään enkä tuota rakennusta

Jos on tietoa missä kunnassa tuo rakennus sijaitsee tai on sijainnut niin voisi päästä jäljille kunnan historia-arkistoista, vanhoista alueen sanomalehdistä yms.

[Concorde]

^Onko tuo optinen harha vai miksi sateenkaaren toisella puolella (sisäpuolella) taivas on vaaleampi? Ennenkin miettinyt ja kysellyt asiasta mutta en ole saanut vastausta.

http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu...os/ligsky.html

Light from the sun enters a water droplet, undergoes refraction (Each wavelength, aka color turns at a different angle when passing between two different materials) and reflection off the back of the droplet.

Depending on the angle, some wavelengths go through, some are seen by the observer and some escape downwards, causing the light sky under the rainbow.

[Just4fun]

^Tulihan tämäkin selväksi. Kiitos.

[arctic biker]

Sateenkaaren tuolla puolen

[Ohiampuja]

Tässä juttua jonka käänsin tänne tuolta jeesustelu-topicista. Eli hämmästelyn aihe on kuvausinto tuolla Turun terrori-iskun yhteydessä. Ja viimeisenä tämä selfie-juttu. Jostain ihme syystä juuri tämä asia kuvottaa minua harvinaisen paljon.

Isäni oli aikoinaan innokas diakuvaaja, joten kamerat sekä valokuvaaminen on ollut minulle tärkeätä jo lapsesta saakka. Olen saanut ensimmäisen järkkärini joskus 13-14 vuotiaana ja valokuvanäyttelyissä on tullut kierrettyä teini-iästä asti. Niin jotenkin minua hämmentää kovasti kun tämä minulle merkittävä ja arvostamani asia kääntyykin näin tyhmän ja itsekkään toiminnan indikaattoriksi. Tämä ei ole omiaan korjaamaan omaa jo valmiiksi matalalla olevaa kuvausmotivaatiota.

"Sitten hän näki näyn, joka kuvottaa Ristolaa. Nuori nainen otti itsestään selfietä niin, että ruumis näkyi taustalla."
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005342590.html