Transcontinental Race 2017

[Steely]

Ilmeisesti pyöräily Balkanilla tai ainakin Romaniassa on vaarallista koska paljon raskasta liikennettä huonoilla, kapeilla teillä. Tälläistä tietoa oli TCR FB sivuilla.

[mkpaa]

Ihan perusteltua. Noi pientareet on ihan mielettömiä kylissä. Jos sinne joutuu niin varmasti myös jää. Kaikenlaisia portaita ja kuoppia kaltevalla sorapinnalla...

[Steely]

Kontrollin 4 siirto lännemmäksi siten että Romaniassa ei tarvitse ajaa voisi auttaa.

[Katila]

Tänään saadaan ensimmäinen suomalainen maaliin! Samuli 50, Markku 300, Janne 400 ja Mikko 600 km päässä päätepisteestä. Kelit ovat olleet niin järkyttävät, että en lakkaa ihmettelemästä, miten siellä on ylipäätään pystynyt ajamaan ollenkaan. Vielä loppu turvallista ajoa järki päässä, arvon herrat! Kuten tapahtuman sivuilla jossain vaiheessa todettiin, kyseessä on kuitenkin vain pyöräkilpailu. Tsemppiä

[VesaP]

Mäkinen maalissa sijalla 9 jos trackleaderssin "finished" listaa katsoo (siellä on 9 nimeä)? Tajuttoman kova suoritus!!! (edit. puuttuuko tuosta nimiä kuitenkin? Instagramissa on maalikuvia herroista joiden nimeä ei ole tuossa listassa?)

Bjorn Lenhard
Jonas Goy
James Hayden
Nelson Trees
Samuli Makinen
Geoffroy Dussault
Robert Carlier
Matthew Falconer
Rory McCarron

[ijh]

Mäkinen maalissa sijalla 9 jos trackleaderssin "finished" listaa katsoo (siellä on 9 nimeä)?

FreeRouten mukaan olisi kymmenes: https://www.frrt.org/tcrno5/riders

Tajuttoman kova suoritus yhtä kaikki! Onnea!!!

[sPit]

Hiton kova veto ja hieno sijoitus Samulilta!

[VesaP]

^Sanoisin että Suomen tämän vuoden kovimpia fillarisaavutuksia! Tässä vain kilpailunumero on lippalakissa eikä selässä/pyörässä kiinni. Onnea Top10 sijasta!!

Ja tottakai muutkin maaliin pääsevät on kuninkaita!! Respect!!

Edit: Kovimpia jos ei jopa kovin! Jätetään ovi auki Lepistölle MM-kisoihin vielä jos menee Top1:seen... Sit tää varmaan menee samalle tasolle Lotan kanssa tää Samulin suoritus.

[Katila]

Kyllä! Onnittelut Samulille! Pian maalissa myös Markku.

[ijh]

Markku maalissa noin tunti sitten sijalla 17. Onnea! Sijoista 17 - 20 näytti peräti olevan käynnissä pienoinen kisa kun kaikki neljä tuli maaliin melko lähekkäin.

[hece]

Samulista ja Jannesta blogissa mainintoja. http://www.transcontinental.cc/tcrno5-blog/

Samuli Makinen, cap 84, is our first finisher to take a different path to the final parcour by entering Greece via the border at Star Dorjan. This border saw many a bedraggled cyclist during TCRNo4 but this year most are opting to enter Greece at Niki. We can only assume Samuil was tempted by the flat plains of Northern Greece when planning his route but probably didn't take into the account the heat he would have faced there. It may have seemed unbearable for the Finnish rider who is surely more accustomed to a mild 15 degrees but it hardly slowed him down as he climbed out of the plains past Mount Olympus arriving in Meteora after 11 days 13 hours 36 minutes.

Janne Villikka (#189) had a bad puncture coming through the tunnel at the top of the pass. His tire was badly slashed but fortunately he had a spare and changed his tire and tube as a cloudy fog rolled across the mountain top.

[sPit]

Mikosta kanssa:

Mikko, Transcontinental Race stalwart and veteran of each race hasn’t gone off to do anything too wild yet this year but as we type we see him taking a sharp left off into Central Bulgaria so it’s watch this space as yet with Mikko. He usually gets distracted by something interesting and wanders off, but usually makes it in time to tell his tales at the party.

Twitterin perusteella Mikko näyttää viihtyvän hyvin matkalla.

[E-Cruiser]

Mikon nukkumistaktiikka on hyvin erilainen kuin muilla. Samassa ajassa, missä esimerkiksi Janne on nukkunut 11 lyhyehköä yötä on Mikko nukkunut neljä pitkää yötä.
Muut vetää pohjalta "kuusi tuntia unta vuorokaudessa ja loput ajoa". Mikko ajaa aina kaksi vuorokautta putkeen ja sitten pidempi breikki.
Mikon reittivalinnat ovat välillä mielenkiintoisia tarkasteltuna täältä ruudun takaa, jolloin huomioi ainoastaan suoruuden eikä muita tekijöitä kuten nousumetrejä, yms.
Läntinen reitti alppien ylityksessä hämmästytti. Tosin Samulikin käytti sitä. Kartalta katsoen se näytti järjettömältä. Kreikkaankin Mikko saapui omia polkujaan.
Mikon twitter on aina hauskaa seurattavaa. Alppien yli Mikko ja Samuli ajelivat peräkkäin hyvin pienellä välimatkalla, mutta sitten Samuli vetäisi yhtäkkiä satojen kilometrien etumatkan.
Bolzano-Bosenista eteenpäin Samuli alkoi tykittää. Kova veto noissa lämmöissä, ja muutenkin.

[skrank]

Samulilla oli Itävallan jälkeen aivan huikea tahti. Itselläni ajot sujuivat about samoilla tehoilla aina kun asiaan muisti keskittyä. 200 watilla köröttelyä aina kun mahdollista, jyrkemmissä kohdissa enemmän ja tosi kuumassa vähemmän.

Ehkä paras veto oli änkeä pyörään 36-takapakka niin polvetkin kestivät suuremmitta ongelmitta. Ainoat polviongelmat tulivat kun innsbruckista lähdin kiipeämään solan jyrkkää väärää puolta jonkun tunnin ennen kuin katselin trackerista missä menen. Hullua naurua ja takas alusta toiselle puolelle. Tuon kiipeilyn jälkeen polvissa tuntuikin sitten grappallakin vielä. Näissä helteissä ei kuitenkaan kehdannut mitään tulehduskipulääkepopsintaa aloittaa, ettei tule vakavampia vaivoja.

Ei siihen helteeseen lopulta tottunut, vaan ainoa taktiikka joka itsellä toimi oli ottaa nokoset kuumimpaan aikaan. Parit kerrat kun yritti vaan puskea eteenpäin jäi päivämatka todella vaatimattomaksi ja olo oli sitäkin kurjempi. Loppupäivät olikin aika ankeaa paahtumista, mutta onneksi oli alkumatkasta kertynyt sen verran bufferia, että omiin tavoitteisiin (bileet) jäi vielä päivän varoaika.

Päätin jättää garminin laukkuun varoiksi, ja navigointi meni wahoo elemnt bolt + puhelin + komoot akselilla. Reittejä tuli piirrettyä uusiksi matkan varrella varmaan puolet.

Nyt vielä Mikko maaliin niin voi aukaista tän Suomesta raahatun karkkipussin

[Katila]

^ Huimaa! Onnittelut! Mikollakin maaliin enää noin 9 kilsaa.

[heikki53]

Isot peukut kaikille suomalaisille Finish'ereille!!!! Ootte vaan kovia!

Omasta tilasta: nyt kun solisluu on ruuvattu kasaan ja ylimääräiset katetrit poistettu kropasta, on olo yllättävän hyvä. Eiköhän tämä tästä.

[Katila]

^ Hienoa kuulla! Ja ihan yhtä kova olet sinäkin kuin maaliin päässeet suomalaiset. Eli hulluja kaikki tyynni

[Katila]

Kertokaa pöljälle, miksi Mikon status näyttää edelleen "active" ja sijainti 1,8 km maalista.

[skrank]

Varmaan jäi trackeri palauttamatta ja loppubilehässäkässä järjestäjiltä myös status vaihtamatta. Leima tuli kuitenkin korttiin.

[mkpaa]

Trackeri kyllä palasi, mutta ehkä jäi ottamatta pois päältä.

[turtsa]

Hieno näky olit täällä Espoossa. Ilmeisesti ei ollut enää montaa kilometriä jäljellä ennen kotia? Onnittelut!!!

[mkpaa]

Joo. Siitä oli joku 10 km jäljellä. Oli melko yllättävä kohtaaminen aamu kolmelta.

[mkpaa]

Kuvia Transcontinentalista. Kaikkea sitä näkee yhden pyörälenkin aikana. https://www.flickr.com/photos/mkpaa/...73391573/page1

[hampurilainen]

Kiitos Mikko upeista kuvista! Mahtavaa! En tiedä miten kerket ottamaan kuvia matkan aikana, mutta matkakuume nousi muutama pykälää, vaikka voin vain kuvittella kuinka raskas se oli ajaa kuumuudessa!
Kuina montaa rengsrikkoa sinulla oli? Anteeks jos oli jo jossain, mutta mitkät renkaat käytit? Kiitos ja kerran vielä ONNEA!

[mäkinen]

Kirjoitin ajatuksia reissusta yksivaihteeseen, tässä sama tänne:

Toi matkan alku meni tosiaan vähän puihin, kun se reittini ekan osan suunnittelu oli jäänyt vähä puolitiehen ja viimehetkellä tarkistellessa piti motareita yms. väistelessä reitittää pyöräteille ja mille lie pikkukaduille, jotka oli täynnä kyliä ja niin karkeeta pintaa, että piti ajaa hitaammin kuin olisi tehnyt mieli. Eikä se reitti ekalle kontrollille ollut lyhyt tai tasainenkaan. Mut kivoja ne tiet oli, Ranskassa ja Black forestissa Saksassa. Kuten se läntinen reitti Alpeillakin, vaikka hitaampi sekin. Tykkäsin, mutta kun jo reitin takia oli väkisin nopeimmista jäljessä, vähä kisaintokin hiipui enempi nopean retkeilyn suuntaan. Kun vielä tuli se uutinen kanssakilpailijan kuolemasta.


20170801_151153 by suicidehub, on Flickr

Mut sitten jo pian muistin kuinka siistiä kilpaa ajaminen on ja, että loppumatkan reitinkin pitäisi olla hyvä, jos sen ajaa täysii ja ajoittaa sopivasti. Itävallan pikkukaupungit ja Bratislava yöllä. Myöhemmin erityisesti Sofian ohi yöllä, sielä pohdinkin kuinka ongelmissa mua aamulla mahdollisesti perässä seuraavat ovat, kun se ohitustie on todella hanurista kaiken liikenteen keskellä pyöräillä. Välillä jotain kuutta kaistaa, joka taas paikoin pakataan kaksikaistaiseen kapeaan, kuoppaiseen ja kaiteilla reunustettuun ränniin. Mut mä ajoin alkuyöstä tyhjää tietä.

Oli ihan mainio fiilis kun vajaa pari tonnia tms. matkattuaan kysyi jaloilta, että mennäänkö, ja pyörä tuntui lentävän. Liekkiä kasvatti kun näki että paukkuja on oikeesti lisätä painetta edellä ajaville ja ohitella niitä ihan laumoittain. Kun vielä näki ettei kukaan edellä ollut ajanut mun suunnittelemaa reittiä loppumatkasta ja uskoin sen olevan ihan nopeakin, jos ajaa kovaa. Ainakin pääsee vähän yllättämään muita ja tuomaan jännitystä katsojille. Romanian ja Bulgarian rajan lautta toimi vähä niin ja näin, lähti puoli tuntia myöhässä. Mikä oli vähä hönttiä kun olin monta tuntia tykitellyt lähes tauotta ehtiäkseni just siihen lauttaan, kun ne meni vain parin tunnin välein.

20170807_133928 by suicidehub, on Flickr

Reitissäni oli ihan onnistumisiakin. Toi loppumatkan valinta oli aika osuva, vaikka Makedonian ja Kreikan vuoret tavallaan tollo valinta olivatkin. Mut kivastihan ne nousi, helteestä huolimatta. Tasasella helle ei kamalasti haitannut, vaikka lämmöt oli tukevasti yli neljässäkympissä, kun ajoviima viilensi. Romaniassa useimmat osui teille joilla liikennettä oli paljon, pientareet olemattomia ja kuoppaisia yms., mutta mun tiet siellä sattui olemaan lähes kaikki todella hiljaisia. Lehmiä ja hevoskärryjä. Slovakiassa oli alkupuolella kapeita teitä ja paljon rekkoja ja vauhtia, mutta sieläkin sitten löytyi hiljaisempaa, kuten Bulgariassakin paljolti.

20170807_075613 by suicidehub, on Flickr
20170804_134817 by suicidehub, on Flickr

Nukuin kaikki yöt ulkona, koska viihdyn ulkona ja se on nopeampaa. Eikä nuku niin helposti pommiin, heh. Bussipysäkkejä ja muuta sellaista siis majoitteina, kuten tää:


20170807_001757 by suicidehub, on Flickr

Viimeisenä päivänä olin jo aika loppu kyllä, kuten kuuluukin. Meinasin ajaa yön läpi, mutta tuli väsy Olympusvuoren liepeillä kiipeillessä ja varsinkin sieltä laskemaan lähtiessä. Aika tarkkaanhan näissä on oppinut, että milloin on vain tavallisesti väsynyt ja koska on oikeesti väsy. Liian väsyneenä ajamisessa ei vain ole mitään järkeä, kun vauhtikin tippuu paljon eikä homma enää toimi. Joten nukuin silloinkin lyhyet unet. Ihan hyvin tuli nukuttua koko reissu. Viimeisenä aamupäivänä ei ruokapaikkojakaan oikein löytynyt, niillä parilla bensikselläkään ei oikein ollut mitään syötävää, jonkun jäätelön löysin. Aika varastoista siis viimemetrit, kun suuremmin aikaa ei tahtonut enää etsimiseen käyttää. Maalissa avovaimollani oli jo kassillinen ruokaa ja kalja odottamassa.

Ohan tollasessa kroppa aika kovilla, palautuminen vie aikaa. Vaikka siinämäärin kuosissa, että eilenkin kävin pitkähköllä lenkillä, mutta jaloissa tuntuu ja aluksi oli luonnollisesti pari päivää nälkä ja väsy. Iho on tuossa kovilla kun hygieniasta on vaikeaa pitää huolta ja hikoilee paljon. Perse nyt sinänsä kestää kun satulan on oltava sellanen että painoa tosiaan tulee vain istuinluille eikä muualle, mutta iho toki tahtoo voida huonosti.

Noin muuten mä oon kai huono ajamaan väkisin. Usein kuulee sanottavan että parhaiten pärjää se joka on hyvä kärsimään. Onhan toi fyysisesti raskasta ja fiilis vaihtelee, mutta mulla tuo menee väkisinkin jotenkin niin, että jos meno ei maistu, muutan jotain niin, että alkaa maistua. Enkä mene väkisin, vaan teen touhusta jotenkin mukavaa, ja taas kulkee. Ja tykkään tuosta kaikesta. Mulla ei oo mukana musiikkiakaan tai muuta viemässä huomiota, enkä sellaista kaipaa. Mielenkiintoista kuinka tuossa alkaakaan ajatukset järjestyä ja mieli käy asioita läpi. Aivot järjestelee asioita ja sitä on mielenkiintoista seurata. Vaikka jälkeenpäin kyllä ihmettelin, että ihan kuin mulla olisi ollut sielä Olympuksella kiivetessä joku seurana.

Oon aika tyytyväinen top 10:een pääsemisestä. Vaikkei sillä sijoituksella nyt niin väliä ja vaikka nopeempaakin ois varmaan rahkeita. Todellakin nautin, mahtava seikkailu ja se kun huomaa pystyvänsä tuuttaamaan sellasta vauhtia, että (lähes) kaikki ympärillä jää jälkeen. Mielenkiintosia maita ja paikkoja, sellasia joihin ei muuten ikinä tulisi mentyä, kohtaamisia, kaikki omin voimin.
Lisää kuvia täälä ja instassa. Kuvia otin lähinnä vauhdista, tai jos olin jo muutenkin pysähtynyt.

Teknisiä ei juuri ollut. Yksi flätti, rautalanganpätkästä, joita tienvarsille päätyy kai rikkoutuneista rekan renkaista. Ja etukiekko ei ihan suora ollut enää loppumatkasta, kun tien kunto on paikoitellen melko väkivaltainen pyörää ja kuskia kohtaan, mutta noin tukevilla kiekoilla pienestä heitosta ei kuitenkaan tarvinut huolehtia.

[Istumatyöläinen]

Pelkästään kuvien perusteella voi todeta, että mkpaalla on erinomainen huumorintaju. Mahtavia otoksia!

[Köfte]

Mikon periaatteena taitaa olla "sieltä mistä on kiinnostavin/pahin"
Kuvarepparit kaikilta 1-5TCR:ltä ovat olleet loistavaa kuupailtavaa.
Millä kalustolla muuten Samuli ajoi? Aivan vaan kiinnostuksen vuoksi.

[Fuuga]

Hienoja kuvia, kateellisena saa katsella kun ei itsellä ole mahdollisuutta, rohkeutta eikä sen puoleen tehojakaan tuollaiselle reissulle. Ei auta kuin tyytyä siihen, että silloin tällöin 'saa ajaa sankareiden kanssa samoja baanoja' .

[mäkinen]

Millä kalustolla muuten Samuli ajoi?

Tuommonen mukava ja luotettava teräksinen maantiepyörä 28mm renkailla, osissakaan ei mitään uutuuksia.

[Katila]

Kiitos kuvista ja reissurapsasta Mikolle ja Samulille ja Samulille vielä onnittelut järjettömän kovasta suorituksesta! Mikon kuvia katsellessa pidätän vaan henkeäni ja huumorintajustaan tykkään älyttömästi Muutama todellinen huumorinhelmi taltioitu matkan varrelta kaiken sen huimaavan kauneuden lisäksi.