Täällä 50- vee setämies petkuttaa maastoa. Tuntuu, että pelkällä maantiellä kihnuttaa itsensä aivan jumiin. Painonhallinta vaikeutuu vuosi vuodelta ja pudottaminen vaatii todella paljon aiempaa enemmän makupaloista kieltäytymistä.

Koska kestävyyskunto on katoavaista olen alkanut viime vuosina tekemään viikottain myös voimaharjoittelua ja kesälläkin esim. Sisäsoutua ja skiergoa. Painoa kesäkaudella n. 80kg/183 cm ja rasvaprosentin olen saanut pidettyä kurissa (10 kieppeillä).

Verenpaineeseen on taipumusta ja olen sinnitellyt vielä ilman lääkkeitä, periaatteella: painonhallinta, suolan käyttö ja liikunta. Unet jäävät liian lyhyeksi. Talvella sain vielä eteislepatuksen ja rytminsiiirron jälkeen kannan joka paikkaan mukana rytmihäiriön osoittavaa verenpainemittaria. Betasalpaajia en ole (vielä) suostunut aloittamaan pysyvänä lääkkeenä. Mutta nuo sydänvaivat viimeistään osoittivat sen, että puhtaan kestävyysurheilun ohella haluan vanhuutta varten hankkia myös riittävästi lihasmassaa (myös ylävartaloon) vaikka siitä ei pyöräilyyn mitään hyötyä olekaan.