Huumori on kaukana kun ajelee ihan normaalin kaupungin kaduilla. Kanttarit on usein jätetty niin korkeiksi että täräyttää kärryyn ihan huolella. Pahimpia on risteykset, joissa on keskikoroke; lähdet ylittämään tietä, sivulta tulee auto ja jää odottamaan, jatkat matkaa kohti kanttaria tasaista vauhtia ja huomaat että auto rupee valuttamaan kohti, olettaen että jatkat tien yli samaa vauhtia. Mutta kärryn kohdalla pitääkin lyödä liinat kiinni ja varoa että kärry nousee kanttarin yli siististi. Siinä saa pelätä että autoilija ei huomaakaan vauhdin hidastumista ja ajaakin kärryn päälle.
Täysjäykällä fillarilla tulee ehkä varottua kohtalaisen hyvin noita tärinöitä mutta kaupungissa on paljon mukulakiveä, noppakiveä, yms. epämukavaa. Sitten jos vetääkin kärryä täysjoustolla, tulee kärryn ja pyörän välille iso epäsuhta. Yhtä lasta vetäessä tuollainen yksipyöräinen voisi olla tosi hyvä koska voisi ajella juurakkoisia metsäpolkujakin ja pikkunen vain vetelisi unia perässä. Tällaista alkaa kaipaamaan siinä vaiheessa kun huomaa ettei enää ehdi lenkille kun perhe-elämä vie niin paljon aikaa. Miksei siis yhdistäisi lasten nukuttamista ja fillarointia.
Ja sitten vielä se, mitä monet pohtii; minkä ikäisen lapsen uskaltaa laittaa peräkärryyn ilman että on vaarana että tärinä vaurioittaa pieniä aivoja? Kyllähän tuollanen yksipyöräinen, iskunvaimennettu olisi mahtava ja sinne sisälle turvakaukalo.







Lainaa viestiä vastauksessa

Kirjanmerkit