”Käytin pääsykoekirjojen opiskelemiseen ja tehtävien harjoittelemiseen noin kaksituhatta tuntia. Pidin opiskelutunneista päiväkirjaa. Kävin viisi kertaa pyrkimässä yliopistoon”, Karvinen, 28, kertoo.
Mä luin psykologian kirjan ( koska oli eri kun lukiossa, muut aineet lukioaineita) 2 kertaa rannalla ja pääsin lääkikseen. Jos en olisi päässyt, se olisi ollu merkki etten kelpaa enkä olisi yrittänyt toista kertaa.
No, oikeesti lääkikseen oli helpoin päästä; valintakokeet tyssäsi fysioterapeutiksi, taiteen ja viestinnän oppilaitokseen, journalistiikkaan, ja musiikkiterapiaan. Fys terapian kokeista tuli palautetta etten ollut tarpeeksi urheilullinen ( olin just voittanut SM-tempon).
Nyt jos pitäisi valita, menisin jonnekin käytännölliseen ja autopuolelle. Silloin 18-vuotiaana olin liian arka ja hentoinen esimerkiksi ammattikouluun.
Joten mennään sinne minne päästään, ja tämä oli täysin järkivalinta.
tarkennus: jos joku nyt kuitenkin lukee tätä väärällä tavalla, tarkoitus oli toinen. Lääkikseen oli ehkä helppo päästä, mutta opiskelu oli ainakin minulle ihan järjettömän vaikeeta, olin lopettaa monta kertaa mutta Peltokallion Pekka aina kannusti että jatkan nyt vaan. Järkeilin itsekin että joku ammatti on hyvä olla. Kun kuitenkin päädyin työttömäksi, yritin toisaalle opiskelemaan mutta en päässyt.








Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit